Perinteinen ylioppilaiden kevätjuhla oli tänä vuonna yhtä piknikkiä ja asenneiskelmää. Puheissa politiikasta ei tosin ollut puute, joten Ylioppilaslehti päätti kysyä isänmaallisen juuren omaavaan juhlaan osallistuneilta, mitä positiivinen isänmaallisuus tarkoittaa tänä päivänä.
Ylioppilaiden perinteistä kevätjuhlaa, Flooran päivää vietettiin perjantaina tuulisessa säässä. Yliopiston toinen virallinen juhlapäivä keräsi Kumtähdenkentälle arviolta parisataa ylioppilasta, promovendia ja alumnia. Tänä vuonna juhlan teemana oli tanssi, ja Arabianrannan täytti Mariskan & Pahan suden asenneiskelmä.Puheissa sen sijaan kuulsi toinen teema. Tämän kevään poliittinen myllerrys, vaalit ja sen jälkipyykki eivät jääneet niissä huomiotta.
Floran päivä on juuriltaan positiivista isänmaanrakkautta julistava kevätjuhla, jossa on kuultu Maamme-laulun ensimmäinen kantaesitys. Samaisena vuonna 1848 juhlassa liehui ensimmäistä kertaa myös Suomen lippu. Noista ajoista tähän on kuitenkin tultu aika matka, joten Ylioppilaslehti päätti kysyä, mitä positiivinen isänmaallisuus tarkoittaa tämän päivän Suomessa.
Vastanneiden puheissa painottuivat yhteiskunnan avoimuus, demokratia, yhteiskuntavastuu ja huolenpito, solidaarisuus ja yhteisöllisyys sekä terve itsetunto. Useiden mielestä se tarkoittaa myös sitä, että kaikille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet eikä rakenneta rajoja ”meidän” ja ”muiden” välille. Esimerkiksi Ilmari Nokkosen mielestä positiivinen isänmaallisuus tarkoittaa ”avointa yhteiskuntaa, joka tarjoaa mahdollisuuksia kaikille”.
Rehtori Thomas Wilhelmssonin mukaan positiivinen suomalaisuus taas on vahvaa itseluottamusta ja tasavertaista vuorovaikutusta kaikkien kanssa. ”Se on sitä ettei pelätä, vaan uskotaan omaan yhteiskuntaan sillä tavalla että siihen kuuluu kaikki ja kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet”, hän sanoi. Samoilla linjoilla oli SYL:n puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi, jonka mukaan positiivinen isänmaallisuus on hyvää itsetuntoa vailla pelkoa ulkoapäin tulevasta ja suomalaisuuden katoamisesta.
Alumni Satu Hukkinen jäi miettimään hetkeksi ennen kysymykseen vastaamista. Hetken päästä hän pohti asiaa sen kautta, mitä positiivinen suomalaisuus ei ainakaan ole.
”Se ei tarkoita ainakaan persuja. Positiivinen suomalaisuus on sitä, ettei suljeta Suomea pois Euroopasta – se on kansainvälisyyttä ja yhteyden säilyttämistä länteen ja itään”, hän sanoi.
Elintarviketeknologian opiskelijat Kerttu Kotakorpi ja Varvara Teider olivat yhtä mieltä siitä, että positiivinen isänmäällisuus on ”ylpeyttä itsestään ilman, että pitää muita huonompina”. ”Se on sitä, ettei haukuta muita”, täydensi Teider.
Maamme-laulu on kaikunut Floran päivän juhlissa vuoden 1848 kantaesityksestä asti.
Floran päivää yhdessä HYYn kanssa juhlimaan tulleet valtiotieteellisen tiedekunnan promovendit sekä yliopiston alumnit nostivat maljan keväälle ja ylioppilaille.
Puheen yleiselle seppeleensitojattarelle pitänyt maisteripromovendi Frank Martela ja tämän vuoden seppeleensitojatar Paula Vartia olivat hyvää pataa puheen jälkeen. Martelan puheen jälkeen kuultiin kolumnistin ja radioalan ammattilaisen Jukka Relanderin Puhe tanssille. Relanderin mukaan erityisesti 1920-30 ja -40-luvuilla vaikuttaneen modernin tanssin pioneeri Irja Hagförsin ajatukset siitä, että ihmisen tulisi olla vapaa ilmaisemaan itseään sukupuolesta, ihonväristä tai kansallisuudesta huolimatta, ovat edelleen ajankohtaisia.
Mariska & Pahat sudet tarjoili asenneiskelmää. "Eino Gröhnin raiskaamisesta" huolimatta punkkiin vetävät kappaleet saivat hurraata. Moni piknikille tulleista oli tullut Kumtähdenkentälle juuri Mariskan musiikin vuoksi.
Alkukankeuden jälkeen alkoi jamit.
Reima Launonen (takana vas.) ja Liisa Mäkinen sekä edustajiston ja HYY Yhtymän hallituksen jäsen Veikko Eranti ja SYL:n puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi pistivät paritanssiksi.
"Missäs teidän lätsät on?", kyseli ensialkuun alumni Satu Hukkinen. Hän ja riemumaisteri Raimo Männistö olivat molemmat tulleet verestämään vanhoja muistoja. "Ei 60-luvulla ollut tuollaista kauheaa räminämusiikkia, mitä tämä pumppu soittaa", Hukkinen nauroi.
Christine Maksimow, Varvara Teider, Pasi Perkiö ja Kerttu Kotakorpi kippistivät keväälle. Floran päivä oli heidän ensimmäisensä. "Tilaisuus viettää piknikkiä pitää käyttää aina hyväksi", Teider sanoi. Auringon tultua esiin puistoon saapui lisää porukkaa, ja Mariskan ääni täytti Arabianrannan.
Teksti: Ann-Mari Huhtanen
Kuvat: Teemu Granström
