Syntinen

T:Teksti:

The Twilight Singersin solisti Greg Dulli teki uskonnollisen levyn, vaikka pitää uskontoa kulkutautina.

Miesääni murahtaa. Greg Dulli kuulostaa poissaolevalta, mutta se ei johdu huumeista eikä muistakaan rock-kliseistä.

Dulli istuu kotonaan New Orlean­sissa ja keskittyy tauluun, jonka osti Ebaystä. The Twilight Singersin so­listi kertoo, ettei varsinaisesti ole taiteenkeräilijä, mutta: ”kun näen jotakin, mistä pidän, pidän myös huolta siitä, että saan sen”.

Kuulostaa siltä, ettei periaate päde pelkästään maalauksiin.

Pari vuotta sitten Dulli löysi ra­kastavan tyttöystävän rinnalleen. Nyt suhde on ohi.

”Emme tunteneet enää samalla tavalla, ensi-ihastus ei säilynyt. Oletko joku psykologi”, kysyy itseään erakoksi kuvaileva Dulli ja höröttää.

”Laulujen kirjoittaminen vaatii paljon yksinäistä aikaa, joten viihdyn hyvin itsekseni. Mitä kulloinkin teen, on mitä minun pitäisikin tehdä.”

Tequilaa rakastava Dulli on teh­nyt oman osuutensa vahvistaakseen taiteilijamyyttiä. Hänen kaksisuun­taisessa julkisuuskuvassa on yhtä lailla psykoottista sarjamurhaajaa kuin hurmaavaa tyttöystävävarasta.

The Twilight Singersin viidennen Dynamite Steps -levyn tarinat ovat jopa entistä tummempia. Kiltit pojat pääsevät taivaaseen, mutta Dullin hahmoja ei hyväksyttäisi edes hel­vettiin.

”En pidä itseäni erityisen synk­känä hahmona. Kuten muissakin, minussa on pimeyttä ja valoa sekä tunteita niiden väliltä. Elämässäni on paljon onnellisuutta, mutta mie­leni ei tee laulaa iloisista asioista. Laulan, mistä haluan.”

Siitä huolimatta Dullin on hel­pompi luetella asiat, jotka tekevät hänet onnelliseksi (ystävät, meri, taide, musiikki, ruoka, nukkumi­nen, koripallo ja naiset) kuin ne, jotka tekevät hänet surulliseksi (menetykset, traagiset olosuhteet ja epäoikeudenmukaisuus).

Työväenluokkaiseen perheeseen syntynyt Dulli sai katolisen kasva­tuksen, mutta kääntyi agnostikoksi jo 12-vuotiaana.

”En sano, etten usko Jumalaan. Sanon vain, etten tiedä.”

Aihe kiehtoo häntä, ja uusi levy on aikaisempia uskonnollisempi. Sanoituksissa kuumekin palaa py­hänä tulena.

”Uskonto on monella tapaa kor­ruptoitunutta. Se on kuin kulkutau­ti, mutta uskonnon perusteesit, ku­ten lähimmäisten rakastaminen, muiden auttaminen ja oikein teke­minen ovat kannatettavia.”

Samalla uskonto on Dullin mie­lestä vastenmielistä. Fundamenta­listit tekevät uskosta ruman.

”Katoliset papit raiskaavat lap­sia, mutta teot peitetään. Se on ku­vottavaa samoin kuin jatkuva soti­minen ja tappaminen.”

Dullin mielestä uskonnot ovat eräänlaisia klubeja, eikä hän halua liittyä jäseneksi.

”Ne ovat kerhoja ihmisille, jotka haluavat tehdä asioita yhdessä. Minä haluan tehdä asioita itsekseni. Ajattelen niin kuin ajattelen, tun­nen mitä haluan tuntea ja teen, ku­ten haluan. Ainoa oppi, jota nouda­tan, on omani.”

Hän kertoo vihaavansa ihmisiä, jotka ovat päättämättömiä, pelkuri­maisia tai epärehellisiä.

”Kerron mieluummin totuuden ja kohtaan vihasi kuin valehtelen, jotta pitäisit minusta.”

No, milloin viimeksi teit syntiä?

”Viime yönä.”

Miesääni höröttää.

Sanat Marko Ylitalo

The Twilight Singers Tavastialla 12.4. Liput 30 €.
Dynamite Steps julkaistiin 14.2.