Koska Rita Tainola näyttää omasta mielestään kamalalta televisiossa, seuraamme hänen talk-show`taan tästä lehdestä. Ilta-Sanomien erikoistoimittajaa arvostellaan liian kiltiksi haastateltaviaan kohtaan, mutta kaikista Tainolakaan ei pidä.
Jes! Seurapiiritoimittaja Rita Tainola tuulettaa voitonriemuisena.
”Sanoin kaivinkoneen kuljettajalle, että pitää lounastauon. ”
Töölönlahdella mekastava kaivuri on hiljennetty ja Ilta-Sanomien kuvausryhmä pääsee jatkamaan töitään. Tainola käärii hihat vauvansinisestä Burberry-tikkitakistaan ja käy käsiksi autonrenkaisiin Autoliiton koulutuspäällikön Teijo Poutasen opastuksella.
”Mä oon sitä mieltä, ettei nainen vaihda renkaita. Se on miesten tehtävä tai sitten huoltoasemien henkilökunnan tehtävä”, Tainola sanoo videolle, joka julkaistaan seuraavana päivänä Ilta-Sanomien nettisivuilla.
Ilta-Sanomat oli Töölönlahdella tekemässä juttua Ilta-Sanomien toimittajasta, joka vaihtaa renkaita autoon. Kyse ei ole autonrenkaista, vaan Rita Tainolasta. Hän ei ole kuka tahansa rivitoimittaja, Tainola on eturivin viihdetoimittaja.
”Mulla on muistaakseni 987 numeroa kännykässä. Kestää iäisyyden, että puhelin aukeaa”, Tainola tuskailee.
Nyt erikoistoimittaja istuu vastasynnyttäneiden suosimassa ketjukahvilassa Sanomatalon katutasossa. Lehden toimitus sijaitsee neljä kerrosta ylempänä. Tainola saapui tapaamiseen minuutin myöhässä, mutta oli siitä vilpittömästi pahoillaan. Hän on pukeutunut valkoiseen kauluspaitaan, kivipestyihin leviksiin ja ruskeisiin mokkasiineihin.
Toissapäivänä flunssainen Tainola laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Hän kävi Lontoossa haastattelemassa näyttelijöitä, kuten Amanda Seyfrideä, Shiloh Fernandezia ja Max Ironsia.
”Tapasin myös Kenneth Branaghin, törmäsin Anthony Hopkinsiin ja kaikkea tällaista.”
Muutaman päivän päästä Tainola nousee uudestaan koneeseen, sillä vanhalle ystävälle Renny Harlinille myönnetään Yhdysvalloissa elämäntyöpalkinto.
”Olen ollut pari päivää Suomessa ja haluaisin jo lähteä johonkin. Hjallis sanoikin minulle, että get a life.”
Suomen tunnetuin seurapiiritoimittaja ei poistu Kehä ykkösen sisältä kuin lentämällä ulkomaille.
Kun kevään kansannousut arabikaduilla kiihtyivät, Ilta-Sanomissa julkaistiin kuvia Tainolasta Muammar Gaddafin seurassa huvilalla vuonna 1987. Tainola raportoi: ”Astuessani ulos kylpyhuoneesta Gaddafi oli riisunut paitansa. Kauhistuin, sillä silmissäni vilahti omanlaisensa kauhukuva.”
Muutamaa vuotta myöhemmin Irak hyökkäsi Kuwaitiin ja Tainola lensi Bagdadiin.
”Haastattelin terroristi Abu Abbasia ja Saddam Husseinin hallinnossa ulkoministerinä ja varapääministerinä toiminutta Tariq Azizia. Onhan se mieletöntä, että aika monet niistä, jotka siellä tapasin, on nyt hirtetty”, hän sanoo ja naurahtaa kuivakasti.
Tainola toimii Suomi-Quatar-seuran puheenjohtajana, ja hänellä on läheiset välit arabivaltioihin.
”Mukavia maita, tykkään olla niissä. Ilmasto on hyvä. Ne ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä, ovat sivistyneitä, kansainvälisiä, luotettavia, inhimillisiä, auttavaisia ja sydämellisiä.”
Ne ihmiset ovat hallitsijaperheiden jäseniä ja ministeritason silmäätekeviä. Diktaattoreita poikineen ja heidän lähipiiriään. Heihin Tainola on tutustunut Jordanian kuningattaren Noorin kautta, jota hän haastatteli jo 25 vuotta sitten.
Nyt Egyptissä, Tunisiassa ja Syyriassa kuohuu, jopa Libyassa kansa on saanut sortovallasta tarpeekseen.
”Ne vaan haluavat osoittaa mieltään, mutta niillä ei ole osoittaa vaihtoehtoja. Egyptissä ihmiset halusivat Hosni Mubarakin veke, mutta nyt ne ovat kyllästyneitä sotilasjunttaan.”
Talk-show pääsee vauhtiin. Lattemammojen rahvaanomaiset pienokaiset rääkyvät yleisönä.
”En sano, että vallasta syöstyt olisivat olleet oikeita ihmisiä olemaan vallassa. Gaddafi ei ole täyspäinen mies. Jos joku on ollut vallassa 40 vuotta, niin onhan se aika erikoista. Olihan meilläkin Kekkonen 25 vuotta, mutta ei kukaan noussut barrikadeille.”
Venäläisen koulun jälkeen sihteeriopiston suorittaneen Tainolan ura toimittajana sai alkunsa sattumalta vuonna 1978. Hänestä ei tullut sihteeriä eikä venäjä-tulkkia.
”Ajattelin keskittyä kieleen. Ei kulunut kuin pari kuukautta, kun tajusin, ettei tulkkaus ole hommani. Haluan olla vapaa ja päättää itse tekemisistäni. Enhän mä kirjoittaa osannut, mutta olin kiinnostunut ihmisistä ja maailmasta.”
Tainola soitti Eeva-lehteen kertoakseen tätinsä ja setänsä olevan kiinnostavia. Heidän sijastaan päätoimittaja kiinnostui soittajasta ja pyysi 24-vuotiasta Tainolaa käymään luonaan.
”Ne halusivat kokeilla mua ja laittoivat tekemään juttua diskoista ja yöelämästä Tampereella ja Turussa. Siitä se sitten lähti.”
Tainola on työskennellyt Ilta-Sanomissa vuodesta 1980 lähtien.
”Luulin 1980-luvun alussa, että olen voittamaton. `Jippii, tämä on makeeta, tässä ollaan toimittajaa.` Kyllä sieltä sitten alas tulee. Jokainen meistä tulee.”
Tainola laskeutui sanojensa mukaan maan pinnalle 1990-luvun vaihteessa muutettuaan Yhdysvaltoihin. Sieltä hän kirjoitti juttuja Suomeen ja teki haastatteluja NBC:lle esimerkiksi tuttavastaan, Iranin shaahin pojasta kruununperijä Alireza Pahlavista.
”Olin Los Angelesissa kolme vuotta yksin. Se oli sellainen koulu, joka pani ajattelemaan elämää. Sitä kautta löysin tien yläkertaan. Oli pakko miettiä, minkälainen ihminen haluan olla.”
Nykyään Tainola asuu Etu-Töölössä. Joka lauantai hän pyrkii käymään Pyhän Nikolaoksen kirkossa Taivallahdessa. Kaulassa roikkuu ortodoksiristi.
”Minulla ei ole yläkerran suuntaan muuta kuin kiitettävää. Kaikilla vastoinkäymisillä on aina ollut tarkoitus.”
Kesken kaiken Tainola kääntää katseensa ja nyrpistää nenäänsä.
”Sillä on rahaa tulla tänne kahvilaan… Okei, kunhan ei varasta tuota vesipulloa.”
Tainola osoittaa silmillään paikalle pelmahtanutta romanikerjäläistä:
”Mua kiinnostaa, mitä toi tekee… ai, se menee vessaan.”
”Kaksi sanaa: järjestäytynyt rikollisuus. Sitä se on. Jos mä lähden Romaniaan kerjäämään, ei Romania anna mulle asuinpaikkaa.”
Tainolan talk-show`ssa ei puhuta kuin Runeberg.
Niin, ne 987 puhelinnumeroa. Mielipideäänekkääksi ihmiseksi Tainolan suhdeverkosto on poikkeuksellisen laaja.
”Suhteet syntyvät olemalla avoin, tapaamalla ihmisiä, katsomalla tuntematonta silmiin ja kysymällä `kukas sä olet`. En etusivun takia lyö tuttuani. Sillä tavalla se luottamus saavutetaan.”
Tainola on siitäkin harvinainen lööppiriippuvaisen iltapäivälehden seurapiiritoimittaja, että häntä kritisoidaan liiasta myötäsukaisuudesta. Häntä pidetään milloin kenenkin luottotoimittajana, joka kirjoittaa lämpimästi niin Ilkka Kanervasta, Tanja Karpelasta kuin Mika Häkkisestäkin.
”Miksi kirjoittaisin ilkeästi? Se ei kuulu tapoihini. Mua saa arvostella ja haukkua. Ei siinä mitään, kunhan tekee sen naama naamaa vastaan eikä missään nettipalstoilla.”
”Jokaisen ihmisen tapaaminen on aina kohokohta. Jokaista pitää kunnioittaa, oli se sitten malli tai presidentti tai Nobel-palkittu.”
Oli kyseessä sitten Johnny Depp tai Paul Anka, terroristi Abbas tai diktaattori Gaddafi, Ruotsin prinsessa Victoria tai Englannin kuningatar Elisabeth, joka pyysi Tainolan teekutsuilleen.
”Olin toimittajana Charlesin ja Dianan häissä. Myöhemmin sain kutsun kuninkaalliselle jahdille heidän privaattikekkereilleen. Mulla on kotona prinssi Williamin lapsuuden kuva, jonka he lähettivät Buckinghamin palatsista oikein kirjeen kanssa. Valokuvassa prinssi köllii palatsin matolla.”
Tainolan mukaan Suomessa on noin 200 julkisuuden henkilöä. Pintajulkkiksia hän ei arvosta.
”BB-talon asukkaat voisi lennättää raketilla avaruuteen. Kuten Matt Damon sanoi, on hyvä, että tosi-tv-ihmiset ovat tulleet, niin paparazzit keskittyvät niihin ja oikeat julkkikset saavat olla rauhassa.”
Tainola vilkaisee puhelintaan: ”Satu Tuomisto! Pakko soittaa sille takaisin… Moi, Satu! Mä olen tässä haastattelussa. Ajattele mua haastatellaan! Voit sä ymmärtää”, hän kailottaa, nousee pöydästä ja kävelee sivummalle.
Seuraavana päivänä Ilta-Sanomien Yksinäinen katsastaja -viihdepalstalla kerrotaan ex-missin ja jääkiekkoilija Pasi Nielikäisen tontinetsintäurakasta. Tylsiä nuo Suomen julkkikset – paitsi Tainola.
”Aika tasapaksua kaartia. Voisi olla sellainen pariskunta, joka herättäisi muita enemmän positiivista huomiota ja jota ihmiset seuraisivat, mutta ei meillä ole ketään… voi, hemmetti!” Tainola päivittelee lapsukaisten ränkyttäessä aivan liian lähellä.
ÄÄÄHÄÄHÄÄÄÄÄ!!!
Hän on saanut tarpeekseen.
”Vanhempien mielestä lapset saavat huutaa ravintolassa ja terrorisoida koko paikkaa! Tämä on ihan järkyttävää!”
Talk-show-emäntä pääsee taas elementtiinsä:
”Sillä lailla lapset saavat hyvän itsetunnon, kun niitä vähän kuritetaan. Kotona ei kuitenkaan pidetä enää mitään kuria”, Tainola sanoo ja kertoo laulaja Kojon ja tämän Irja-puolison esikoisesta: ”Kun kundi oli kävelyiässä, se työnsi voileivän videonauhuriin. Siihen loppui vapaa kasvatus.”
Tainolan oma lapsuudenkoti oli vaatimaton. Hänen äitinsä työskenteli pankkivirkailijana ja isä oli rallia ajava autosähläri. Perhe asui Pohjois-Haagassa Ida Aalbergin Tiellä, missä asuivat myös ”cissehäkkiset, reksiriihirannat ja kaikki”.
Äidin suku tulee Viipurista, isän Pietarista ja sukujuurten takia tytärtä haukuttiin koulussa ryssäksi.
”Pihalla tapeltiin ja sanottiin kommunistiksi, vaikka olen oikeistolainen. Haukuttiin ja lyötiin. Kun huusin isää apuun, niin isä vastasi, että älä huuda apua vaan lyö takaisin. Nykyään sellaisesta tulisi kriisiryhmä paikalle.”
Kun Tainola oli 11-vuotias, isä kuoli. Yksinhuoltajaksi jäänyt äiti säästi markan päivässä, jotta he pääsivät Mallorcalle lomailemaan.
”Äiti joutui säästämään joka pennin, että sai minut koulutettua. Nyt mä pidän huolen äidistäni, eikä hänen tarvitse maksaa mistään mitään”, Tainola kertoo.
Hänellä ei ole omia lapsia. Hänellä ei myöskään ole sisaruksia.
”Mutta en mä silti ole raivostuttava.”
Sanat Marko Ylitalo
Kuva Teemu Granström
KUKA
Helsinkiläinen Rita Tainola, 56, on Ilta-Sanomien erikoistoimittaja. Hän on työskennellyt myös Seurassa, Eevassa ja NBC:llä sekä freelancerina eri lehtiin. Hänet palkittiin Ilta-Sanomien journalistipalkinnolla vuonna 2007. Harrastaa päivittäin crosstrainingiä.
Himottaa
”Aviomies.”
Kaduttaa
”En pysty pitämään painoani tasapainossa. Se menee ylös ja alas kuin jojo.”
Kyrpii
”Sen sijaan, että ihmiset keskittyvät muiden elämään ja arvosteluun sekä netissä haukkumiseen, ne voisivat keskittyä omaan elämäänsä ja työntekoon.”
