Miia Collanus tutkii suoran toiminnan käsitöitä, joilla vastustetaan massatuotantoa ja kyseenalaistetaan naisen perinteinen asema. Hänen mielestään käsityönopettajaksi ei pitäisi voida valmistua opiskelematta feminismin alkeita.
Miia Collanus, 35, ei innostunut peruskoulun käsityötunneista.
Ammatinvalintapsykologin ehdotus hakea yliopistoon opiskelemaan käsityönopettajaksi tuntui oudolta, mutta käsityönopettajaopintoihin Collanus lopulta päätyi. Hän ei innostunut niistäkään.
”Tein opinnot äkkiä, sillä en kokenut oloani kotoisaksi käsityönopettajan koulutuksessa. Opiskeluaikanani vallitsi jonkinlainen naisyhteisön puhumattomuuden kulttuuri, joka kummittelee taustalla edelleen. Vaikka ilmapiiri laitoksella on muuttunut opiskeluajoistani avoimemmaksi, opiskelijat ovat yhä osin tyytymättömiä opetukseen”, Collanus sanoo.
Viime syksystä alkaen Collanus on kuitenkin toiminut tekstiilityön didaktiikan eli opetusopin viransijaisena.
”Kun assistentin työt loppuivat vuosi sitten, ajattelin ottaa reilusti etäisyyttä käsityönopettajan koulutukseen. Kymmenen vuotta samassa paikassa on aika kauan. Hain kuitenkin didaktiikan sijaisuutta, sillä eihän työttömänä sovi olla. Satuin sitten saamaan paikan”, Collanus kertoo.
Käsityötiede on monitieteinen ala, johon yhdistellään esimerkiksi taidehistoriaa, kansantiedettä ja kasvatustiedettä. Viime aikoina Helsingin yliopistossa on väitelty esimerkiksi veriseitikkien värjäysominaisuuksista. Graduseminaarissa tutkitaan muun muassa eettistä ja kestävää muotia, aroniamarjalla värjäämistä ja käsityönopetusta kehitysvammaisille.
Collanuksen tekeillä oleva väitöskirja käsittelee DIY-käsityökulttuuria. DIY tulee sanoista do it yourself eli tee se itse. Collanus tutkii DIY-käsityökulttuuria, johon kuuluvat muun muassa suoran toiminnan aktivistikäsityöt, kuten neulegraffitit sekä massatuotannon vastustaminen. Lisäksi se haastaa stereotyyppisiä käsityksiä feminiinisyydestä ja naisen paikasta.
”Käsityöt ovat älyttömän suosittu harrastus. Suomalaisistakin yli puolet harrastaa käsitöitä. Miten se näkyy esimerkiksi tieteessä ja tutkimuksessa? Ei juuri mitenkään, sillä käsitöitä pidetään naisten harrasteluna.”
Collanus on omien sanojensa mukaan myöhäisherännyt feministi.
Hän pitää huolestuttavan sitä, että käsityötieteen yksiköstä voi valmistua tietämättä mitään feministisen tutkimuksen kysymyksenasetteluista. Sukupuolentutkimukseen pitäisi perehtyä, sillä sukupuoli on merkittävä käsityöoppiainetta rakentava kategoria. Tytöt valitsevat useimmiten tekstiilityön ja pojat teknisen työn, minkä lisäksi lähes kaikki tekstiilityönopettajat ovat naisia.
”Feministinen tutkimus ei ole herättänyt kiinnostusta yksikössä. Käsityötieteen fokus on ollut erityisesti tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessissa. Kulttuuriset ja sosiaaliset rakenteet ovat saaneet yllättävän vähän huomiota”, Collanus sanoo.
”Käsityö ei ole vain motorinen suoritus. Sen kautta voi tarkastella maailmaa ja tulla tietoiseksi itsestään kulttuurisena toimijana. Käsitöiden tekeminen on tietynlaista identiteettityötä.”
Omaa identiteettiä tuodaan esiin vaatteilla, asusteilla ja tekstiileillä. Esimerkiksi etnistä ja kulttuurista identiteettiä voidaan tuoda esille tekstiilien kautta.
Vapaa-aikanaan Collanus neuloo, ompelee ja kokkaa.
”Näistä en luovu, vaikka mikä tulisi. Minulla ei ole lapsia, joten ehkä senkin takia on aikaa harrastaa.”
Viime aikoina Collanus on pysähtynyt harjoittelemaan hitautta. Hän saattaa työstää yhtä ompelutyötä kuukausia.
”Minulle käsitöiden tekemisessä merkityksellisintä on prosessi ja materiaali. Kukaan ei alituisesti ole kysymässä, että koska on valmista tai tivaamassa tarkkaa etukäteissuunnitelmaa, joka institutionaalisessa käsityössä on usein vaatimuksena.”
Sanat Maisa Akkola
Kuva Teemu Granström
Kuka
Miia Collanus, 35, työskentelee tekstiilityön didaktiikan yliopisto-opettajana käsityötieteen yksikössä opettajankoulutuslaitoksella.
Himottaa
”Rajojen ylittäminen.”
Kaduttaa
”Etten älynnyt lukea yhteiskuntatieteitä perusopinnoissa.”
Kyrpii
”Ristiriitojen välttely ja pelkuruus, johon tietysti syyllistyn itsekin.”
