”Kynsien alle tulee tarttumaan paskaa.”
”Surullista.”
”Elämä on.”
Tällaiseen sananvaihtoon päättyi Teoston järjestämä seminaari Jos taivaalta sataisi rahaa – musiikin tekijä taiteen, talouden ja teknologian polttopisteessä. Puhujina olivat muiden muassa työministeri Anni Sinnemäki, liiketaloustieteen professori Alf Rehn ja Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesin teknologiajohtaja Janne Viemerö.
Seminaarin alaotsikko olikin ainoita paikkoja, jossa sana taide esiintyi. Se ei yllättänyt. Taide on niin 1900-lukua. Jos haluat olla verevä, puhu mieluummin luovista aloista ja luovasta taloudesta. Niistä puhuvat nyt kaikki.
Suurelta osin musiikintekijöistä koostunutta seminaariyleisöä rohkaistiin etsimään uusia tapoja yhdistää omaa ammatillista osaamista esimerkiksi teknologiateollisuuden kanssa. Talouden lisäarvo syntyy nyt ennen kaikkea luovuudesta ja innovaatioista. Tekesin rahoitushakemus ei ole lottokuponkia ihmeellisempi kaavake. Hetken aikaa tuntui kuin koko Skandinavian luova talous olisi ollut juuri minun hyppysissäni.
Kysyttäessä mitä säveltäjä Lotta Wennäkoskella ja Tekesillä voisi mahdollisesti olla annettavana toisilleen syntyi kuitenkin hiljaisuus.
Ehkä Lotankin olisi vain syytä alkaa ajatella out of the box. Kokosin Lotalle Nuoren Innovaattorin Lukulistan: Luovaan talouteen – kulttuuriosaaminen tulevaisuuden voimavarana. Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Minne matka, luova talous? Saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista.
Sitä tekee usein mieli sanoa kaikenlaista, mutta hillitsee lopulta itsensä. Minun esimerkiksi tekisi mieleni sanoa ”hyi vittu”, mutta sen sijaan taidan itsekin marssia kirjakauppaan. Olen tosissani. En tiedä mitä on luova talous. En tiedä mitkä ovat luovia aloja. Onko oluen paneminen luovaa? Kyllä on, jos Carlsbergilta kysytään, sanoo professori Rehn.
Puhtaiden taiteiden aika on ohi. On aika integroitua, työntää kädet vieraaseen paskaan. Tämä ei ole professori Rehnin suora sitaatti, vaan impressionistinen mukaelma. Kiitän professoria suoraselkäisyydestä, selkeäsanaisuudesta ja innostavasta tavasta esiintyä. Mutta niin kauan kuin ”elämä on”, ei suruni sammu pois.
Olavi Uusivirta
