DDR:stä hankittu kasettinauhuri toimitti kuuliaisen mutta yksinäisen yleisön virkaa laulaja Aino Vennalle neljännesvuosisadan ajan. Nykyään Venna miettii usein, kuinka Elvis biisit laulaisi.
Viime yönä meni vähän myöhään, Aino Venna pahoittelee ja haroo tukkaansa. Kruununhakalaisen keittiön pöydällä lepää kaksi appelsiinia, kolme paria korkokenkiä ja peili. Peilipinnalla ei kuitenkaan näy rippeitä kokaiiniviivoista eikä kengissä jälkiä kuivuneesta samppanjasta.
”Mä vaan yskin yöllä.”
Rekvisiitta liittyy yhteen Vennan projekteista: hän on edellisiltana kuvannut projisointeja Teatterikorkeakoulussa opiskelevan Petra Vehviläisen ohjausta varten.
Tänä keväänä radio on soittanut tutuksi Vennan, 28, melodista folkia. Se olisi voinut tapahtua jo paljon aiemmin, sillä kasettikohinaa rakastava muusikko on äänittänyt itseään alle kouluikäikäisestä lähtien.
”Mulla on pienestä pitäen ollut taipumus käyttää teknisiä vempaimia, kuten videoita, stereoita ja nauhureita. ”
DDR:stä hankittu kasettinauhuri toimitti kuuliaisen mutta yksinäisen yleisön virkaa neljännesvuosisadan ajan. Sille Venna tulkitsi Tohtori Sykerön tunnusmelodian lisäksi virsiä. Veisuun voisi tulkita kapinaksi uskonnotonta ja vasemmistolaista kasvuympäristöä kohtaan, mikäli Venna olisi silloin ollut murrosiässä – eikä vasta kuusivuotias.
Teini-ikäisenä Venna tilitti nauhoille päiväkirjamaisia merkintöjä, työskennellessään elokuvatuotantoyhtiössä hän soitti firman puhelinvastaajaan biisiaihioitaan.
”Pomo oli juuri kuuntelemassa nauhaa, kun tulin töihin myöhässä.”
Vaikka kappaleesta tuli Vennan mielestä hyvä, ei esimies saanut kuulla sitä. Eikä se myöskään löydy helmikuussa julkaistulta Missing Buttons -debyytti-ep:ltä.
Venna itse kuulee musiikissaan ”fiftarimeininkiä”. Ensiesikuvikseen hän nimeää Frank Sinatran, The Beatlesin, Ray Charlesin, The Doorsin, Elvis Presleyn ja ennen kaikkea Marlene Dietrichin (”tiukka lyyli ja hyvä asenne”).
Venna on valmistunut Turun taideakatemian elokuvalinjalta. Ennen musiikillista ulostuloaan hän ohjasi animaatioita ja lyhytelokuvia.
Sävellykset ja melodiat syntyvätkin elokuvista, kirjallisuudesta tai vain yksittäisistä lauseista. Usein Venna kuitenkin miettii, miten Elvis ne laulaisi.
”Varhaisuudestani ei löydy underground-katu-uskottavuutta, mutta kukaan ei ylitä Elvistä siinäkään mielessä. Hänhän oli ghettojen lapsi. Olen vasta nyt alkanut kuunnella musiikkia uudelleen”, Venna kertoo.
Tauko johtui siitä, ettei esiintymiskammoinen laulunkirjoittaja kestänyt kuunnella edes muiden musiikkia ennen kuin uskaltautui itse lavalle.
”Kolmen kaljan jälkeen kotibileissä etsin katseellani kitaraa, mutta suuremmille yleisöille en pystynyt soittamaan.”
Kammo katosi vasta viime tammikuussa Pikku Kukan ja Sara & Susirajan kanssa pidetyn konsertin jälkeen. Vaikka pää on nyt esiintymiskunnossa, vaatii pesäpallo-onnettomuudessa loukkaantunut pikkurilli pientä keikkataukoa.
Marko Ylitalo
Aino Venna ja Super Janne Helsingin Club Libertessä 10.5. Missing Buttons ilmestyy C-kasettina pääsiäisenä.
