Helsinkiläinen punkbändi Pertti Kurikan nimipäivät sanoo sen suoraan: ”Kalliossa on hyvä olla, Töölössä on tyhmä olla. Kalliossa on aina hauskempaa ja enemmän paikkoja harrastaa.”
Yhtyeen laulaja Kari Aalto harrastaa bänditoiminnan lisäksi tuoppien pummimista Helsinginkadun ja Kaarlenkadun kulmassa sijaitsevassa Roskapankissa, mutta pari vuotta sitten Kallion punkheimon reviiri tiivistyi Alppiharjun puolella sijaitsevalle Vaasankadulle. Sen Porvoonkadun puoleisesta päästä löytyvän Pub Heinähatun pöydissä on perustettu lukuisia bändejä, kutenTeemu Bergmanin johtamat ja hajottamat Nazi Death Camp ja Vaasankatu SS.
Vielä 1960-luvulla Vaasankatu tunnettiin pahamaineisena Puukkobulevardina. Nykyisin sen varrelle on keskittynyt yli tusinan verran strippiklubeja ja thaihierontapaikkoja. Niiden joukkoon sujahti puolitoista vuotta sitten punkiin, metalliin ja vaihtoehtorockiin keskittyvä levykauppa Combat Rock Shop. Aiemmin se ehti kokeilla onneaan Kampissa Runeberginkadulla ja Fredrikinkadulla. Nyt kauppa on löytänyt kotinsa sieltä, missä sen asiakaskuntakin lorvailee.
”Kyllä tunnelma on ehdottomasti parantunut muuton myötä”, sanoo liikkeen toinen omistaja Jani Koskinen. ”Kallio antaa edellytykset keskittyä juuri siihen musaan kuin on tarkoituskin sen sijaan, että yrittäisi väkisin keksiä jotain ekstrajuttuja keskustavuokran maksamiseksi.”
Eivätkö punkkarit ole persaukisia? Miten heillä on varaa ostaa levyjä? Itsekin I Walk the Linessa ja Särkyneissä soittava Koskinen tyrmää väitteen.
”Lähes kaikkien kävijöiden mukaan tarttuu jotakin, yleensä vinyyliä. Jengi tietää, mitä täältä voi löytää, ja tulee selailemaan sitten, kun on rahaa ostaa jotakin.”
Koskinen uskoo, että pian julkaistavasta Modernin elämän vinyylisinkusta tulee kevään hitti. Melankolista `77-punkia soittava yhtye on viime kuukausina nähty useaan otteeseen korttelin päässä Combat Rock Shopista sijaitsevan Lepakkomiehen lavalla. Vaasanaukion eli Piritorin kulman takana majailevan ravintolan kellari on harvoja helsinkiläisiä keikkapaikkoja, joissa marginaalinen punk ja hardcore pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.
Punkluolan keikkabuukkauksista vastaava Ville Metsola sanoo bongailevansa uusia bändejä Punk in Finland -foorumilta, Myspacesta, keikoilta ja kavereiden levyhyllystä.
”Lisäksi mulla on tietyt luottotyypit, joiden tiedän aina järjestävän hyvät bileet”, Metsola sanoo.
Näiden luottotyyppien bileet myydään lähea aina loppuun. Viime vuoden skenetapahtuma numero yksi oli punk-keikkoja ja ysärihittejä yhdistellyt Fucking Disco -klubi. Samanlaista sukseeta voi povata tänä vuonna debytoineelle, punk- ja garagerock-painotteiselle Flash Trash Festille.
”Punkkarit on hemmetin hyvää yleisöä. Jengi käy paljon keikoilla ja juo kaljaa runsaasti ja rauhaisasti”, Metsola sanoo.
Pian haastattelun jälkeen Punk in Finland -foorumilla putosi pommi: Lepakkomies on vaihtanut omistajaa, eikä paikan uudesta linjasta ole tietoa. Jo sovitut keikat järjestetään, mutta punk-klubien tulevaisuudesta neuvotellaan helmikuun lopussa.
Viime vuoden aikana Kallio-punkkarit ovat vaeltaneet syvemmälle pohjoiseen, Harjun kaupunginosan puolelle. Heinähatun entiset kanta-asiakkaat ovat vallanneet Aleksis Kiven kadulla sijaitsevan Aleksis K:n. Korttelijuottolan ravintolapäällikkö Jouni ”Jone” Hujanen kehuu uusia, janoisia mutta leppoisia kanta-asiakkaitaan.
”Me tullaan todella hyvin juttuun. Usein niinkin hyvin, etten ole ihan ekoista hölmöilyistä passittamassa jengiä ulos.”
Suuri osa Aleksis K:n – tuttujen kesken ”Jonen kahvilan” – kanta-asiakkaista soittaa jossakin punkbändissä. Näitä ovat muun muassa Grandma Kickers, Death with a Dagger, Boredom Boyz, King James and the Idiots, Shit Street ja Frontside Führer. Samoilla naamoilla on osuutensa myös baarissa soivaan musiikkiin.
”Me alettiin juuri kerätä biisitoiveita uuteen jukeboksiin”, Jone sanoo. ”Kyllä näitä punkkareita haluaa palvella niin hyvin kuin mahdollista.”
Yksi Aleksis K:n kanta-asiakkaista on Nazi Death Campin, Vaasankatu SS:n ja The Poppersin riveissä vaikuttanut kitaristi Osku Ahtola. Nykyisin The Fuckmes -yhtyeessä soittava Osku on muuttanut Kallioon Helsingin ulkopuolelta, aivan kuten iso osa muistakin Kallio-punkkareista.
”Asuin aikaisemmin Kouvolassa. Siinä vaiheessa, kun meni kämppä alta ja huomasin pyöriväni Helsingissä keikoilla joka viikonloppu, totesin, että miksei sitä saman tien muuttaisi tänne.”
Kallioon Osku päätyi ”käytännön syistä”.
”Kaikki kaverit ja hengailumestat sijaitsee noin kilometrin säteellä. Kaupunginosan hyvä puoli on se, että kaljoitteluseuraa löytyy päivästä ja kellonajasta riippumatta. Huono puoli on älyttömyyksiin kohoavat vuokrat.”
Ulkopuolisille Kallion punk-skene voi näyttäytyä sisäänlämpiävänä porukkana, jonka vakiopöytä Aleksis K:n miestenvessan kupeessa on aina varattuna. Osku ei silti lähtisi puhumaan mistään varsinaisesta skenestä.
”Itse pyörin enemmänkin semmoisessa kaljoitteluskenessä kuin punkkiskenessä. Mieluummin mä vietän aikaa ja jauhan paskaa omien kavereiden kanssa kuin yritän väkisin mennä tutustumaan johonkin tyyppiin pelkästään sen takia, että sillä on hyvä bändipaita päällä.”
Suosikkipaikoikseen Osku nimeää viisi katua.
”Vaasankatu, Mäkelänkatu, Aleksis Kiven katu, Helsinginkatu ja Vilhonvuorenkuja. Noiden varrelta ne parhaat mestat löytyy.”
Mervi Vuorela