Marraskuussa kello kaksi iltapäivällä aurinko on matalalla. Kuopiolaisen hotellin takapihalla Anssi Koivuranta hyppii valokuvaajan pyynnöstä tasajalkaa ilmaan. Hän hyppää metrin korkeudelle lähes ponnistamatta ja omituisen kevyesti, kuin lintu.
Linnunluinen Koivuranta onkin. Kananluinen, kuten hän itse kuvasi mäkihyppääjiä blogissaan. Koivuranta oli pikkuinen aiemminkin, mutta nyt entinen yhdistetyn tähti on joutunut laihduttamaan entisestään. Kärsittyään kesän mykoplasmabakteerista hän päätti keskittyä tänä talvena ainoastaan mäkihyppyyn. Hiihdossa tarvitaan kestävyyttä ja lihasvoimaa, mutta mäkihyppääjät ovat hintelää tekoa.
Puijonlaaksossa auringonvalo alkaa vedellä viimeisiään. Pienestä flunssasta kärsivä Koivuranta pomppii hangessa kärsivällisesti hymyillen. Takana on maailmancupin ensimmäinen karsintakilpailu. Koivuranta karsiutui suurmäestä, mutta pääsi joukkuemäkeen, joka sujui hyvin.
”Fiilis on hyvä, vaikka vähän kaksijakoinen, kun oma kisa ei mennyt putkeen. Mutta oli hienoa päästä joukkuemäkeen. Oon tosi innoissani tulevasta kaudesta”, Koivuranta sanoo.
Julkisuudessa kisasta jäi tosin mieleen ennen muuta joukkuetoveri Harri Olli, joka näytti keskisormea tv-kameroille ja sai päävalmentaja Pekka Niemelältä porttikiellon maajoukkueeseen.
Koivuranta ei näytä keskisormea tv-kameroille eikä tee aamukännissä mahalaskua monttuun. Hän hallitsee julkisuuden, mediapelin ja itsensä – jotain, mistä suomalaiset mäkihyppääjät eivät ole tulleet tunnetuiksi.
Koivuranta päivittää blogiaan parhaimmillaan monta kertaa viikossa. Blogissa voi seurata hänen Facebook-statuksiaan. Verkkosivujen hittituote on ollut poikakalenteri, jossa Koivuranta esittelee vatsalihaksiaan. Suomen mäkihypyn maajoukkue tunnetaan jopa suomalaisittain poikkeuksellisen tuppisuisena porukkana. Koivurantaa pidetään avoimena ja puheliaana, ainakin jos tämä sattuu olemaan rennolla päällä. Ei ihme, että häntä on pidetty sopivana lisänä joukkoon myös ulko-urheilullisista syistä.
Miten Koivuranta on sopeutunut mäkiporukkaan?
”Tosi hyvin, ei mitään probleemia”, Koivuranta sanoo sisällä hotellissa.
”Median edessä jätkät on vissiin vähän hiljaisempia, mutta ihan normaaleja ne muuten on.”
Toisaalta, Suomessa urheilija saa supliikkimiehen maineen, jos hän jotenkuten sietää toimittajia, vastaa kysyttäessä kokonaisin sanoin eikä pelkästään murahtele. Kimiräikkösten rinnalla iloisesti hymyilevä Koivuranta on virkistävä poikkeus, suorastaan suupaltti.
”En mä sellaisia mieti. Mä vaan hyppään.”
Vaihto yhdistetystä mäkihypyn pariin on vaatinut Koivurannalta ainakin kilojen karistamista. Mäkihyppy on rankka laji: se vaatii hoikkana pysymistä koko kauden ajan. Hypätessä nestetasapainolla ei ole väliä samalla tavalla kuin kestävyyslajeissa, ja perimätiedon mukaan mäkihyppydieettiin kuuluukin tavallisesti lähinnä kofeiinia ja tupakkaa. Sanotaan, että sen jälkeen, kun mäkijoukkue on kulkenut lentokentän läpi, kentältä ei löydy enää yhtään pulloa kokis-lightia. Aluksi Koivurantakin laihdutti mäkimiesten perinteisellä konstilla.
”Tupakanpolttoa en oo ottanut ruokavalioon, mutta ekaksi join vain kahvia. Ei siinä tullut edes tuloksia, päätä särki ja pinna oli kireällä.”
Sitten hän tapasi selkävaivojensa vuoksi lääkäri Antti Heikkilän. Julkisuudessa velloneen rasvasodan taistelija Heikkilä suosittaa ruokavalioon paljon rasvaa ja proteiineja, mutta vähän hiilihydraatteja. Koivurannan selkä saatiin kuntoon, ja saman tien hän pani ruokavalionsa radikaaliin remonttiin. Lautaselta katosivat leipä, peruna, pasta ja riisi. Siis kaikki, mitä kestävyysurheilijaa yleensä kehotetaan tankkaamaan.
”Heikkilän kommentti oli, että se on täyttä paskaa, ei kroppa niillä toimi oikein”, Koivuranta sanoo. Virallisen koulukunnan ravitsemustieteilijöiden mielestä Heikkilän ohjeet ovat jopa hengenvaarallisia, mutta Koivuranta kehuu oloaan loistavaksi. Paino on pudonnut viisi kiloa, ja nyt 177-senttinen urheilija painaa enää 59 kiloa.
”Ensin oli pari päivää vaikeaa ja päänsärkyä, mutta nyt oon vetänyt tällä tavalla pari kuukautta, ja olo on tosi hyvä ja energinen. Kroppa voi hyvin, ja mieli myös.”
Kesällä hermo kiristyi sairastelun vuoksi.
”Meni yöunet, kun tajusi että ei tule olemaan huippukunnossa ensi kaudella. Alkoi pää lohkeilla, pinna oli tosi kireänä. Vaikka en ole ihan kunnossa vieläkään, se ei onneksi nyt vaikuta hyppytreeneihin minkään vertaa. ”
Mäkimiehet ovat nollanneet paineitaan rellestämällä alkoholin kanssa myös kisojen yhteydessä. Janne Ahosen viime vuonna ilmestyneessä Kuningaskotka-kirjassa entinen päävalmentaja Tommi Nikunen syytti mäkijoukkuetta kännissä hyppäämisestä Puolassa Zakopanen maailmancupissa vuonna 2008. Kisat eivät sujuneet kehuttavasti. Ahonen itse tunnusti veressään olleen vielä alkoholia, kun hän kaatui uransa pisimmän, 240 metriä kantaneen hypyn alastulossa Planicassa vuonna 2005.
Koivuranta uskoo touhun olevan nykyään ammattimaisempaa.
”Ehkä tää on suomalaisilla ollut joskus vähän retuperällä, mutta kyllä ne taitaa enemmin olla Matti Nykäsen aikaisia juttuja. Mun aikana ei oo sellaista tapahtunut. Uuden päävalmentajan myötä meillä on selvät pelisäännöt, mistä Harri Ollin tapaus on hyvä esimerkki. Meillä on tosi pro-meininki.”
Koivurannan urheilu-ura alkoi kotipaikkakunnalta Kuusamosta. Sukset ovat olleet jalassa käytännössä aina. Koivuranta yrittää muistella, milloin hiihti ensimmäisen kerran.
”No, minkä ikäisenä nyt lapselle voi laittaa sukset jalkaan”, hän sanoo lopulta ja kuulostaa siltä kuin puhuisi kävelemään opettelemisesta. Varsinaisilla mäkisuksilla Koivuranta hyppäsi ensimmäisen kerran 6-vuotiaana. Alku ei sujunut lupaavasti. Koivuranta mursi kätensä.
Nykyisin Koivurannan oma isä valmentaa häntä. Äiti hoitaa fanipostin. Koivuranta allekirjoittaa postikortteja valmiiksi käydessään vanhempien luona Kuusamossa.
”Paperihommat piti ulkoistaa äidille, kun mä oon niissä niin hirveän huono. Mä oon tällainen pohjoisen perusjuntti.”
Vähän junttilajin maineessa on mäkihyppykin. Siitä tulevat mieleen yks`oikoiset, ilmeettömät nuoret miehet. Mutta hyppyrimäkeen kiivetäkseen on oltava rämäpäinen. Alas tullessa vauhtia on yli sata kilometriä tunnissa. Jos alkaa pohtia, onkohan tässä nyt järkeä, käy huonosti.
”On oltava aikamoinen reikäpää, että haluaa tulla sieltä tornista suksilla alas”, totesi tuttu urheilutoimittaja käytyään suurmäen huipulla. Koivuranta haluaa, eikä häntä pelota.
”Ensimmäinen mun päähän taottu ohje on, että jos pelottaa, ei pidä hypätä. Jos hannaa vastaan, voi tulla voltintyyppistä. Siinä tulee leuka kipeäksi”, Koivuranta sanoo.
Vauhti viehättää häntä muutenkin. Koivuranta osti toissakesänä uuden moottoripyörän, tuhatkuutioisen Kawasakin, jossa on 200 hevosvoiman moottori ja joka kiihtyy yli 300 kilometriin tunnissa. Pohjoisen teillä se on osoittautunut vähän epäkäytännölliseksi menopeliksi.
”Menin ostamaan sellaisen hirveen muoviohjuksen, ja viime kesänä en enää juuri uskaltanut ajaa, kun pelkään, että lähtee kortti. Sillä ei oikein voi ajaa hiljaa, kun vauhti ei tunnu missään. Ja ehkä mulle on tullut vähän lisää itsesuojeluvaistoa, mutta pohjoisessa kun on poroja koko ajan tiellä, niin saattaa pahimmassa tapauksessa lähteä henki”, hän sanoo.
”Oon yrittänyt myydä sitä, mutta ei kukaan osta.”
”Anssi ei saa, kohta sä hukut sairaalalaskuihin kun porukka saa sydäreitä tääl:(”
”OOT IHAN HULLU, KIITTI KUN TIPUIN TUOLILTA JA MELKEIN KUOLIN !!!!!!!!!!”
Koivurannalla on innokas fanilauma, joka reagoi dramaattisesti, kun tämä aprillipäivän kunniaksi ilmoitti blogissaan lopettavansa urheilun. Todellisuudessa hän ei vielä ole miettinyt, mitä tulevaisuudessa aikoo tehdä. Talvi menee mäkihypyssä, jatkosta hän ei vielä tiedä.
”Kun päätettiin, että tämä kausi menee mäkihypyn ehdoilla, sovittiin samalla, että ei mietitä tulevaa ennen kuin kausi on ohi.”
Vaikka paluu yhdistettyyn on mahdollinen, Koivuranta oli puolitosissaan haaveillut lajinvaihtamisesta jo useamman vuoden.
”En tiedä, oisko mulla ollut pokkaa vaihtaa, jos ei olisi ollut terveysongelmia. Jännitin ihan hulluna, miten ihmiset ottaa vastaan. Mutta hyvin kaikki otti.”
Mitä hän tekisi, jos ei urheilisi?
”Kai sitä opiskelisi. Se olis varmaan järkevämpääkin, saisi varmat tulot ja valmistuisi ammattiin. Tai niinhän suurin osa ihmisistä tekee, joten kai se sitten on järkevää. Mutta en mä tällä hetkellä tiedä, mitä muuta haluaisin tehdä”, Koivuranta sanoo.
”Pienenä halusin lentäjäksi, mutta se kariutui astmaan ja allergioihin. Haave on, että voisin joskus suorittaa harrastelentäjän lupakirjan.”
Sitä ennen hän lentää vielä monta kertaa suurmäestä.
Kuka
Anssi Koivuranta, 22. Yhdistetyn maailmanmestari, olympiamitalisti ja maailmancupin voittaja, kilpailee tänä talvena ensimmäistä kertaa mäkihypyssä. Asuu Rovaniemellä avopuolisonsa, alppihiihtäjä Sanni Leinosen kanssa. Soittaa kitaraa entisten ja nykyisten mäkihyppääjien The Kroisos -yhtyeessä.
Himottaa
Joulupöytä ja varsinkin joulukinkku.
Kaduttaa
Eilinen karkinsyönti. Annoin itselleni luvan, mutta silti vähän kaduttaa.
Kyrpii
Matkustaminen. Urheilun vuoksi matkustaminen kyrpii, vaikka lomilla tykkään matkustaa lämpimissä paikoissa.
Maria Manner
Kuva Teemu Granström
