29-vuotias tuplamaisteri bongasi netistä ilmoituksen vapaasta työpaikasta Aalto-yliopiston alaisessa tutkimuskeskuksessa. Hän sai kutsun työhaastatteluun.
”Menin paikalle, minua pyydettiin istumaan alas ja odottamaan. Hetken päästä minulle tultiin sanomaan, että valitettavasti haastattelijalla on toinen tapaaminen. Minulle luvattiin, että haastattelija on yhteydessä uudesta tapaamisesta”, tuplamaisteri kertoo.
Näin ei käynyt.
Tuplamaisteri tiedusteli haastattelijalta sähköpostilla, mikä on rekrytoinnin tilanne. Ei vastausta. Viikon päästä hän lähetti uuden kyselyn, jossa hän lisäksi kommentoi, miten hänen mielestään rekrytointia Aalto-yliopistolla voisi kehittää.
Kiitokset palautteesta, viestiin vastattiin. Ei muuta.
”Käytännössä työnhakijana voin vain ihmetellä, menikö työpaikka jollekin tutulle ja tehtiinkö työpaikkailmoitus vain muodon vuoksi”, tuplamaisteri sanoo.
Rekrytoinnissa työnhakija on työnantajan vallan armoilla. Työantaja saa periaatteessa olla kuinka huonosti käyttäytyvä ja epäkohtelias tahansa, kunhan ei syyllisty syrjintään tai muuhun laittomuuteen.
Ylioppilaslehti näytti lukijoiden kokemuksia tökeröistä työnhauista viestinnän professori Pekka Aulalle.
”Osoittaa todella huonoa tilannetajua, jos näitä tapahtuu laajemminkin. Jos yrityksiä ja organisaatioita eivät kiinnosta hyvät tavat ja ihmisen kunnioittaminen, niin maineen luulisi kiinnostavan”, maineen hallintaa tutkinut Aula huomauttaa.
Aula muistuttaa vanhasta totuudesta: huonot uutiset kerrotaan kavereille helpommin kuin hyvät kokemukset.
”Ja sosiaalisen median kautta näitä kavereita on nykyään ihan helkkaristi. Sosiaalinen media osittain elää juuri näistä tarinoista”, Aula sanoo.
Vaikka eletään vaikeita taloudellisia aikoja, ei kilpailu ”huippuosaajista” ole kadonnut minnekään.
”Mutta kun ne hyvät tyypit, joita työnantajat todella haluavat töihin, kuulevat näitä juttuja, eivät he enää hae. Työantajan maine rakentuu näistä tarinoista ja voi olla ratkaisevassa roolissa työpaikan haussa.”
Ketään hakijaa ei koskaan kannattaisi kohdella huonosti, Aula kiteyttää.
Tuplamaisterikin olisi vain halunnut reilua kohtelua ja selityksen sille, miksi hänen työhaastattelunsa peruuntui.
Jos hän olisi sen saanut, tätäkään lehtijuttua ei olisi koskaan kirjoitettu.
Matti Markkola
Kuva Jaakko Suomalainen
”Voisitko riisua paitasi?”
”Apteekkiapulaisen työhön minua haastatteli varsinainen korppikotka. Ilmaisutaitolukion todistusten läpikäynnin jälkeen ensimmäinen kysymys oli huokauksella säestetty `No mitä mä sulta sitten kysyisin?` Tuntui heti siltä, ettei nainen tosiaankaan ollut minua palkkaamassa. Nihkeän haastattelun jälkeen nainen totesi minulle päin naamaa, että kuulostan enemmän humanistilta kuin apteekkialalle sopivalta. Mielestäni olin työhaastattelussa, en opintoneuvonnassa.”
Essi Mäkelä
”Naistoimitusjohtaja kehotti kesken haastattelun: `Voisitko riisua paitasi, ole hyvä?` Onneksi olin lukenut lehdestä, että työnantajat voivat kysyä asiattomia testatakseen, miten hakijat reagoivat stressaaviin tilanteisiin. Vastasin asialliseen sävyyn, että ai, tämä on nyt sitten näitä stressitestikysymyksiä. Nainen myönsi asian ja kertoi, että minua edeltäneistä hakijoista yksi oli todellakin alkanut riisua paitaansa. Sain töitä. Myöhemmin ymmärsin virheeni, sillä yrityksen johdon ronskit käytöstavat eivät rajoittuneet vain haastattelutilanteeseen.”
Nainen, 27
”Hain patonkiketjuun töihin. Haastattelutilanne meni hyvin. Haastattelija lupasi soittaa perjantaina, kävi miten kävi. Kun perjantaina ei soittoa kuulunut, soitin perään maanantaina. Puhelimessa hätääntynyt ja ilmiselvästi valehteleva haastattelija sanoi, että ei ole vielä päättänyt kenet palkkaa, ja lupasi soittaa keskiviikkona. No, ei sieltä yllättäen mitään soittoa tullut. Yhä ihmetyttää, miten kukaan, joka ei kehtaa laittaa edes tekstiviestillä sanaa ei, on päässyt esimiesasemaan? Vielä enemmän kummastuttaa valehteleminen, joka ei ollut edes hyvää.”
Tiitta Salmela
”Haastattelija näki papereistani, että olin ollut aiemmin kilpailevan yrityksen projektissa, ja alkoi kysellä siihen osallistuneesta henkilöstä, joka sattui samaan aikaan hakemaan työtä tästä samasta projektista. Kysymys yllätti minut niin, että harkitsematta vastasin totuudenmukaisesti kysymykseen henkilön kielitaidosta, joka käsitykseni mukaani oli vaatimattomampi kuin mitä hän oli hakemuksessaan esittänyt. Jälkeenpäin harmitti, tulinko tyrmänneeksi hänen mahdollisuutensa.”
Päivi Kangas
”Työhaastattelussa sanottiin, että jatkohaastatteluun valittaisiin kaksi lupaavinta. Juuri kun pääsin kotiin (1,5 tunnin matka toimistolta), puhelin soi ja minut kutsuttiin `mahdollisimman pian` takaisin. Pakotin isäni viemään minut. Toimistolla minua odotti tyly miesomistaja, jonka jatkohaastattelu koostui yksinpuhelusta, kuinka hänellä oli aikoinaan paremmat arvosanat kuin minulla. Mitään kysymystä minulle ei esitetty. Lopuksi omistaja paljasti toisen finaaliehdokkaista olevan mies ja totesi: `meillähän on nämä harjoittelijat aina olleet poikia`.”
Heidi
”Soitin vuokratyöfirmaan peruakseni haastattelun huoltoasemaketjun kassan paikasta. Henkilö toisessa päässä löysi jonkun samannimisen ihmisen, ja alkoi luetella minulle, mihin tämä toinen oli heidän kauttaan hakenut töihin. Kun sitten sanoin, että en minä ole sellaisiin paikkoihin hakenut, henkilö luetteli vielä tämän kyseisen ihmisen katuosoitteenkin, ennen kuin kysyi, että enkö nyt todellakaan ole tämä ihminen. Lopulta omat tietoni löytyivät. Kun pääsin kertomaan, etten halua minulle varattuun haastatteluun, vastattiin: `Tämä on meidän firmalle noloa, että sovittuun haastatteluun ei joku menekään!` Sen kuultuani käskin purkaa työsopimukseni firman kanssa kokonaan.”
Kesätyötön
