Kapea tie kumpuilee ylös alas.
Yök! Tässähän tulee pian paha olo. Reitti on kuin vuoristorata, joka poukkoilee niittyjen, peltojen ja metsien halki.
Bussi jättää päätepysäkille. Nenässä haisee lanta.
Vaikka maaseudun maisemiin pääsee vain seutulipun hinnalla, tuntuu, että Keski-Suomeen vievään pendolinoonkin on helpompi hypätä kuin bussiin, jonka tuulilasissa lukee Reuna.
Reunassa on kaikkea kivaa, mitä maaseudullakin.
Ohi ajaa traktori, puimuri siistii peltoa, tien varressa on hevosenkengän jälkiä. Ihka aito kyläkauppakin löytyy. Siellä toimivat posti ja veikkauspiste. Terassin puutarhatuolilla jäätelöä tuhoaa yksinäinen pikkupoika.
Kaupan valikoima on pieni, mutta turistille riittävä. Sisään astuessa tervehditään iloisesti ja pois lähtiessä saa hymyn kaupan päälle.
Hiljaista on myös kylän raitilla, vaikka on viikonloppu. Reunalaiset taitavat viihtyä omilla terasseillaan: alue on täynnä somia omakotitaloja puutarhoineen. Jossain säksättää ruohonleikkuri.
Kirjastoauto pyörähtää maanantaisin, joten sivistykseltäkään ei voi välttyä.
Ulkopuoliselle alue ei tarjoa juuri mitään. Maisemat ja hajut kuitenkin rentouttavat.
Reunassa on kaksi isoa hevostallia, joissa hirnuu parikymmentä tammaa ja oria. Hevoshullut saattavat hyvällä säkällä päästä paijaamaan hevosen harjaa. Sekin on tosin varmempaa Ruskeasuon tallilla Helsingissä.
Jos matkalle haluaa enemmän sisältöä ja on valmis maksamaan bussimatkasta vähän enemmän tai jalat kantavat, voi samalla reissulla käydä tsekkaamassa Aleksis Kiven synnyinmökin Nurmijärven Palojoella. Sinne on Reunasta neljä kilometriä.
Sami Takala
Info:
Reuna
– Mikä: Sijaitsee nimensä mukaisesti Vantaan reunalla, Nurmijärven rajalla.
– Mitä: Traktoreita, metsää, hevosia ja kyläkauppa.
– Miten: Elielinaukiolta bussilla 474A noin tunnissa.
– Koska: Koska vain.
– Kenelle: Rauhaa kaipaaville ja hevoshulluille.
– Kivaa: Lannan haju.
– Tyhmää: Missä aamiaismajoitus? Tai kesäkahvila?
