Vladimir Putinin hallituskauden Venäjällä riittäisi sovittamattomia vääryyksiä jokaiselle sormelle, mutta Boris Nemtsov ja Vladimir Milov ovat varmuuden vuoksi päättäneet ottaa varpaatkin mukaan.
Vedenpitävästi todistettavien rikoksien ohella Putinismi ja Venäjän rappio -pamfletti vilisee epämääräisiä syytteitä, joita tasoitellaan arveluin ja varauksin.
Salainen palvelu pimittää tietoja Putinin lähipiiristä. Putinin tukijoukkoja rahoittaa ”salainen kassa”. Mikä ettei – mutta hyvään argumentointitapaan ei kuulu esittää todisteiden puuttumista todisteena salajuonesta. Lukija uskoo vähemmälläkin, että itänaapurissa on jotain hämärää meneillään.
Kriisistä sinänsä ei ole erimielisyyksiä. Venäjän taloudelliset, sosiaaliset ja turvallisuuspoliittiset ongelmat ovat ilmeisiä.
Nemtsov ja Milov mässäilevät yksityiskohdilla: päällystettyjen teiden vähyydellä (Suomessa on enemmän asfaltoituja teitä kuin Venäjällä), kehitysmaatasoisella elinajanodotteella (miehet kuolevat 59-vuotiaina) ja oikeusistuimien ennalta-arvaamattomuudella (yhtiöiden verovelkoja on annettu anteeksi, kun Gazprom on ostanut ne). Tuloerot ovat Venäjällä pahemmat kuin Afrikassa ja verorahat käytetään talouden elvyttämisen sijasta oligarkkien tukemiseen.
Kaiken takana väijyy hämähäkki-Vladimir, joka omaa etua tavoitellakseen on huolellisesti luonut kaikkien aikojen kleptokratian.
Demonisointi on pamfletissa ylitsevuotavaa: Putinia verrataan jopa Saddam Husseiniin. Inhimillisiä ominaisuuksia Putinissa ei juuri nähdä – ellei sellaiseksi lasketa hänen taipumustaan turmella diplomaattiset ponnistelut sortumalla alatyyliseen pietarilaiseen katukieleen.
Hetkittäin on pakko ajatella, olisiko näin ylivoimainen mies voinut halutessaan laittaa maansa ongelmat kuntoon.
Kun tekijät ryhtyvät maalailemaan kuvaa aggressiivisesta Kiinasta, joka modernien aseittensa turvin hyökkää päivänä minä hyvänsä takapajuiselle Venäjälle, länsimaalainen lukija jo kiemurtelee penkissään. Kenelle tämä paasaus on suunnattu?
Tietenkin venäläiselle äänestäjälle ja länsimaiselle rahoittajalle, kuten oikean ohjelmanjulistuksen tuleekin.
Tekijät julistavat olevansa Venäjän ainoa vaihtoehtoliike, joka hakee muutosta politiikkaan. Mutta mitä he ehdottavat valtion- ja kansantalouden korjaamiseksi?
Liberalismia, paluuta Jeltsinin ajan onnenpäiviin, Venäjän talousohjelmiin vuodelta 1997. Venäjän talouden ongelmat ovatkin liiassa markkinoiden sääntelyssä.
Nemtsov ja Milov ovat harvinaisia lintuja lama-ajan maailmassa: vapaan markkinatalouden viimeiset apostolit.
Jami Järvinen
Boris Nemtsov ja Vladimir Milov: Putinismi ja Venäjän rappio.
Into 2009.
