Kaiken piti olla valmiina.
Kynä, kumi, laskin, viivoitin ja jopa harppi oli kaivettu esille, kun myöhään illalla puhelin soi.
”Hei, lähde huomenna golffaamaan!” kaveri aneli.
Ville Virtanen empi. Hänellä olisi aamulla kauppakorkeakoulun pääsykokeet.
No, jos sitä yhden rundin ehtisi heti
aamuyöstä.
”Mä olen hyvä solmimaan mun kalenterin tosi piukkaan”, Virtanen tekee välihuomion ennen kuin jatkaa tarinaansa.
Aikataulutettu mies on tänäänkin ehtinyt ajaa sinisellä pakulla Turusta Järvenpäähän ja Espooseen kyydissään kuusi tuhatta euroa maksava biljardipöytä.
Kello on kaksi päivällä, ja lautasella odottaa päivän aamiainen, fantasia-pizza neljällä täytteellä: salami, aurajuusto, kebab ja
jauheliha. Ville Virtanen leikkaa siivun ja jatkaa tarinaansa:
”Neljän tunnin yöunien jälkeen olin draiveri kädessä radalla. Pelin jälkeen ehdin rauhassa syödä golfklubilla aamiaisen ja ajaa koululle.”
Kun Virtanen oli astumassa pääsykoeluokkaan, hän huomasi, ettei hänellä ollut edes kynää mukanaan.
Äkkiä kirjakauppaan. Ostokset kasaan ja kassalle. Hitto, Visa Electronin serveri on jumissa.
Äkkiä automaatille. ”Tilillä ei katetta”. Mitä ihmettä? Saldo: 19 euroa 86 senttiä.
Koe alkaa. Enää ei ehdi. Luovutus.
”Sinä päivänä kaikki oli minua vastaan.”
Saammeko esitellä vasemmalla olevan miehen. Hän on Ville Virtanen!
Ville Virtanen on Suomen suosituin vuonna 1980 tai sen jälkeen syntyneiden miesten nimi. Alle kolmikymppisissä heitä on yhtä paljon kuin Siilinjärvellä asukkaita, runsaat 20 000.
Tämä Ville Virtanen on 21-vuotias, asuu itse remontoimassaan kaksiossa Turun keskustassa ja on töissä kotikaupunkinsa biljardialan yrityksessä.
Tällä Villellä ei ole mottoa, mutta jos sellainen pitäisi kaivaa hänen puhumisistaan, se voisi olla:
”Kauhiasti kaikesta on hyötyä kun tekee paljon!” Kauhiasti-sana pitää lausua silleen vähän hassusti turkulaisittain.
Näin Virtanen kommentoi jo edesmennyttä nettisivu- ja bloggausinnostustaan, joka lopulta johti siihen, että hän päätyi tekemään eräälle ravintolalle kotisivut.
Virtanen haluaisi tavata ulkoministeri Alexander Stubbin, koska kuulee niin usein muistuttavansa tätä.
”Kuulemma hänellä on vähän suorempi hammasrivistö kuin mulla.”
Virtanen on pitkä, hoikka, reipas – ja suulas. Hän hymyilee helposti ja kertoo kivoja tarinoita, kuten äsken kuullun kauppakorkeakoulun pääsykoefarssin. Tai tarinan siitä, miten hän päätyi biljardin pariin, mutta kerrotaan se vähän myöhemmin.
Ulkomaanmatkaa Kreetalle vuonna 1995 ja muutamaa Ruotsin-visiittiä lukuun ottamatta Ville Virtanen on pyörinyt koko elämänsä Turun seudulla.
”Jos tori on tässä, tämä salami, niin tässä on joki, ja kun tästä vain hyppää yli, niin täällä kirkon puolella mä asun”, hän selvittää.
Virtasen kaltaiselle Turku on pieni kaupunki, pirun pieni kaupunki, kuten hän itse kuvailee. Kaupungilla kävellessään hän saa omien sanojensa mukaan ”vetää käsi pystyssä koko ajan”.
Onko se nyt sitten ihme, kun kuulee miehen elämänhistorian: Virtanen on ollut osa-aikainen vaatemyyjä lähes kaikissa Turun vaateliikkeissä ja harrastanut aktiivisesti näyttelemistä, golfia sekä biljardia. Parhaimmillaan Virtasella oli yhtenä kesänä kolme eri kesätyötä. Yhtä aikaa. Hän oli vaate- ja mattomyyjä sekä golfkentän kunnossapitäjä.
”Ihmisiin tutustuu, kun on tällainen saatanan suupaltti, joka ei osaa pitää päätään kiinni. Myös naisiin. Ja siitä ei ole kuin haittaa”, hän nauraa ja hörppää kokista.
Silti Virtanen on sinkku. Hänen kaverinsa mukaan se ei johdu siitä, ettei Ville tapaisi naisia.
Ville on perehtynyt sosiaalipsykologiaan perustuvaan pokaamistaitoon. Hän ei ole mikään härski pelimies, vaan PUA, pickup artist. Pokaajan ja pelimiehen ero kuulemma on, että kun pelimiehet tuijottavat vain omaa napaansa, pokaajat pyrkivät ehostamaan kummankin osapuolen elämää omalla toiminnallaan.
Niin tai näin, Ville on hyvä naisten kanssa. Ja sellaiselle Turun pienuus alkaa olla haitta.
”Jos menet sekaantumaan johonkin naiseen, niin sitten se onkin kaverin kaverin eksä. Sillä on ollut joku psykopaattimies, ja se hakkaa sut, kun nähdään jossain.”
Vaikka Turku on Virtasen rakas kotikaupunki, ei kaupunki eivätkä sen asukkaat välty kritiikiltä.
”Otetaan esimerkiksi baarit. Jos on joku powerhour tai muu, jengi kiskoo naamaan niin paljon euron nappeja kuin ehtii. Sitten ollaan niin päissään, että pakko saada rähinä aikaiseksi. Se on sellaista kännii, kännii, kännii. Ei edes väliä hauskanpidolla.”
Nuorelta mieheltä, joka on aina touhunnut vaatteiden kanssa, ei löydy armoa turkulaisten pukeutumiselle.
”Turkulaiset pukeutuvat hyvin, jos tykkää siitä, miltä Jack & Jonesin kuvasto näyttää. Jokusta poikkeusta lukuun ottamatta Turussa ei ole monennäköistä jengiä. Kaikki näyttävät samalta.”
Turun toria esittänyt salaminpala katoaa Virtasen suuhun.
Keskellä Töölöä sijaitsee ehkä Suomen merkittävin biljardisali Ritz.
Virtanen moikkaa tottuneesti henkilökunnan ja painuu keittiöön keittämään kahvia. Hän on tuttu näky tässäkin salissa. Nykyään työnsä puolesta, nuorempana myös biljardikepin varressa.
Harrastus alkoi nuorisotalolta. Lahjakas pelaaja voitti nuokkarin mestaruuden ja innostui lajista. Turun Aura-biljardissa saattoi nähdä teinipojan yksinään harjoittelemassa lyöntejä.
Yhtenä päivänä paikalla sattui olemaan yksin toinenkin nuori poika.
”Se kundi kysyi, että haluanko pelata? Olin että mikäs vaan, mutta mulla ei ole kauheasti rahaa, jos halutaan betsiä pelata.”
Pojat sopivat panokseksi euron per erä. Kun seitsemän erää oli pelattu, Ville oli vitosen pystyssä.
”Oli pakko todeta, että nyt ei ole varaa pelata enempää.”
Seuraavalla kerralla, kun Virtanen meni salille, hän näki saman kundin pelaamassa miehen kanssa, joka istui pyörätuolissa.
”Kävi ilmi, että tämä pyörätuolipelaaja, Jouni Tähti, on maailmanmestari pyörätuolisarjassa, ja poika oli hänen valmennettavansa.”
Pian myös Virtasesta tuli Tähden valmennettava.
Neljä vuotta hän treenasi aktiivisesti. Viikonloppuisin saattoi mennä 16 tuntiakin.
Ajan puutteen vuoksi näytteleminen oli pakko lopettaa. Töiltä ei tahtonut löytää löytyä aikaa golfille.
Lukion hän vaihtoi vuoden jälkeen
kauppaopistoon, kun ”lukiossa meni kaikki muut ihan hyvin paitsi lukioaineet”.
”Sit jossain vaiheessa tajusin, ettei musta ole kisapelaajaksi. Ei ole tarpeeksi hermoja eikä rahaa treenata. Mä halusin itselleni muutakin kuin biljardielämän.”
Se toinen poika jatkoi tosissaan. Lopetti koulun ja muut harrastukset.
Uhraus kannatti. Nyt Johannes Kauhanen on junioreiden Euroopan mestari ja yksi lahjakkaimpia suomalaisia pelaajia.
Ville valmistui merkonomiksi Raision kauppaopistosta. Hän vietti vuoden armeijassa ja palasi sieltä reservin vänrikin natsat kaulassa. Ja on tätä nykyä biljardifirman toinen työntekijä, ”jokapaikanhöylä”, kuten hän itse sanoo.
”Nykyään käyn liian vähän biljardisalilla, paitsi kääntymässä ja juomassa kahvia.”
Yritteliään nuoren miehen haaveena on kaupallinen ala ja johtaminen. Ensi keväänä hän ei aio myöhästyä pääsykokeista, mutta mihin hakisi: kauppakorkeakouluun vai ammattikorkeakouluun?
”Tiedän, että kauppis on todella teoreettinen. En tykkää päntätä pelkkää teoriaa vaan haluan käytäntöä siihen mukaan.”
Virtanen ei ole täysin vakuuttunut haluaako samanlaiseksi kuin kauppiksessa opiskelevat.
”Ovatko ne niin pölöjä vai vain kauppiksen myötä menettäneet kaiken käsityksen todellisuudesta? Nostaako kauppis jengin jotenkin pilvitasolle? Kun on kauppiassuvusta, tietää, ettei se elämä ole mitään suurten summien pyörittelyä.”
Aikataulutetun nuoren miehen iPhone piippaa. Ennen kuin on aika jatkaa matkaa, ehtii vielä kysyä, mitä Ville Virtanen haluaa tulevaisuudeltaan.
”Mun salainen haave työelämää ajatellen on, ootas kun keksin sille oikean sana, konsultaatio. Haluaisin olla sellainen, joka käy fiksaamassa firman asiat kuntoon ja lähtee menemään.”
Ja sitten Virtasen pitääkin mennä.
Pitää ehtiä kotiin Turkuun silittämään sininen kauluspaita, sillä illalla on tiedossa työvuoro toisessa työpaikassa, Black Jack -pöydän pelihoitajana.
KVG: Hole in one
”Mä olen todella huono egogooglaamiseen. Tämä on ainoa paikka, missä olen pimennossa. Ei haittaa pätkän vertaa”, Ville Virtanen selaa hakutuloksia, joiden ensimmäisiä sivuja hallitsee samanniminen näyttelijä.
”Oman isäni nimi on muuten myös Jukka Virtanen…”
Kun on saanut saman nimen kuin tuhannet muutkin, ei heti tiedä, kertooko joku nettijuttu juuri itsestä.
Virtanen on myös Facebookissa, mutta Google löytää väärän miehen.
”Tämä on joku hirveä pörrötukka.”
Paljastuu, että myös Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja on Ville Virtanen.
”Katos! Sääli. Mustakin olisi voinut tulla, mutta harmi vain, että loppui lukio kesken.”
Kerran Ville Virtanen on löytänyt itsensä Googlen hakutulosten kärkipäästä.
”Se oli silloin kun tein golfkisoissa hole in onen. Pelasin silloin viimeistä vuotta junnukisoissa. Kisat meni muuten päin helvettiä, mutta tuo vähän kompensoi.”
Matti Markkola
Kuva Perttu Saksa
