”Mikä musta tulee isona?” ajatus ehtii käydä monen humanistin mielessä, kun hän istuu taiteentutkimuksen luennolla. Tässä suhteessa nais- ja taiteentutkimus pääaineinaan hiljattain University of Southern Californiasta hum. kandiksi valmistuneella Grace Quekillä vaikuttaisi olevan pullat kohtalaisen hyvin uunissa.
Annabel Chong -taiteilijanimeä käyttävän Quekin viime vuosi oli yhtä menestystä. Hän kiersi maailman elokuvafestivaaleja puffaamassa omasta elämästään kertovaa dokumenttia, joka on saanut loistokritiikit (jatko-osa on työn alla). Nyt 27-vuotiaalle Quekille satelee luennointikutsuja elokuvakouluista kaikkialta maailmasta.
Mutta asiassa on pieni mutta. Quekiä ei kutsuta luennoimaan siksi, että hänellä olisi jotain uutta ja syvällistä sanottavaa elokuvanteosta tai naistutkimuksesta. Quekin maine perustuu siihen, että tammikuussa 1995 hän oli kymmenen tunnin aikana 70 miehen kanssa sukupuoliyhteydessä 251 kertaa peräkkäin.
Koko karakulaatio tallennettiin videolle, joka pukattiin markkinoille nimellä The World’s Biggest Gangbang.
Seuraavaksi kanadalainen ohjaaja Gough Lewis keksi ikuistaa Quekin elämäntarinan karvoineen ja gängbängeineen dokumentiksi, joka sai nimekseen Sex: The Annabel Chong Story. Se, mikä oli uponnut aikuisviihteen kuluttajiin, upposi hieman eri konseptiin työstettynä myös toimittajiin ja filmikriitikoihin Atlantin molemmilla puolin.
Populaarijulkaisut naisille suunnatusta Ellestä alkaen ylistivät dokumentin ”provokatorisuutta” ja ”psykologista syvyyttä”, ja Quek oli melkoinen julkkis Cannes’in ja Sundancen maineikkailla elokuvafestivaaleilla.Sex: The Annabel Chong Story esitettiin myös Suomessa viime syksynä Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla.
Feministi vai uhri?
Kutkuttava aihe ja lupaus ehdan pornon näkemisestä ovat jo itsessään myyviä aiheita, mutta lopullisesti Sex: The Annabel Chong Storyn menestyksen sinetöi päähenkilön oma persoona. Viehättävä, älykäs ja sanavalmis Grace Quek tulee hyvin toimeen median kanssa, mikä puolestaan siivitti dokumentin menestystä.Koko gängbäng oli Quekin mukaan feministinen kannanotto naiselta, joka yksinkertaisesti rakastaa seksiä.
”Sen piti olla satiiria, tarkoituksellisen typerää liioittelua, mutta aika harvat ovat nähneet koko tempauksen huumoria. Sen oli tarkoitus parodioida panomiehen stereotyyppiä, urosta, joka nai kaikkea, mikä liikkuu”, Quek kertoi, kun Olli Kangassalo haastatteli häntä Cannesissa Imageen.
Kaikille Quekin parodia ei kuitenkaan maistunut. Amerikkalainen kirjailija ja journalisti Jill Nelson kyseenalaisti koko ilmiön joulun alla arvovaltaisessa Ms.-feministilehdessä.
Nelson antoi myös mediaa korville, koska se oli niellyt nikottelematta Sex: The Annabel Chong Storyn markkinoiman kuvan naisesta ja feminismistä. Itse dokumentista hänellä ei ollut mitään hyvää sanottavaa.
”Quekilla on oikeus maata mahdollisimman lyhyessä ajassa niin monen miehen kanssa kuin häntä huvittaa, mutta sen pitäminen feministisenä tekona on jotain aivan muuta. Tämä elokuva on pohjimmiltaan yksi aggressiivinen yritys lisää hyötyä rasistisesta, seksistisestä ja kauan aikaa sitten väsähtäneestä fantasiasta aasialaisesta naisesta alistuvana seksiorjana.”
Lopuksi Nelson huomautti, että feminismin rinnastaminen kaikkein pahimpien miehisten käyttäytymismallien apinointiin on pelkkä antifeministinen yritys sekoittaa todelliset asiakysymykset ja huuhaa keskenään.
Synkkä seksuaalihistoria
Vaikka Quek ei suostukaan alistetun naisen asemaan, Annabel-saagassa on piirteitä, jotka saavat sen muistuttamaan enemmän tuiki tavallista tarinaa maineeseen hinkuvasta pornotähdestä kuin uuden ajan feministin itsenäisyysjulistusta.
Alkuperäisestä pornovideosta Quekille luvattiin 10 000 dollaria, mutta kuten Quek itsekin iloisesti myöntää (”okei, seuraavalla kerralla huolehdin paremmin eduistani”), hänelle ei koskaan maksettu rahoista senttiäkään.Myöskään työturvallisuuteen ei The World’s Greatest Gangbangissä juuri kiinnitetty huomiota, sillä Quekin kanssa parittelemaan ilmoittautuneiden vapaaehtoisten ei tarvinnut esittää todistusta negatiivisesta HIV-testistä, eikä läheskään kaikissa 251 yhdynnässä käytetty kondomia.
Synkemmäksi tarina muuttuu, kun Quek kertoo omasta seksuaalihistoriastaan, johon kuuluu muun muassa raiskatuksi joutuminen Quekin entisessä kotikaupungissa Lontoossa vuonna 1991 sekä suuri joukko absurdeja seksitempauksia.
Quekin omien kertomusten perusteella hän tuo mieleen lähinnä patologisen nymfomaanin, jossa on myös vahvoja työnarkomaanin piirteitä.
Peräkkäinnainnin uudet ennätykset
Jos Quekin tavoitteena oli jotenkin tehdä pornoteollisuus naurunalaiseksi, hänen ironiansa on mennyt hukkaan. Se, mikä Quekille oli miehisyyden parodiaa, oli pornoteollisuudelle hyvä idea, joka on paisunut kuin kilpavarustelu kylmän sodan aikana.
Quekin jälkeen uuden ennätyksen teki nousukasmainen Jasmin St. Claire harjoittamalla 300 kertaa peräkkäin sitä kauneinta asiaa, jota nainen ja mies voivat tehdä intiimisti yhdessä silloin, kun he rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ihmisinä.
Nykyinen ennätys on 620 yhdyntää. Sen hankki nimiinsä tuhdeilla silikoneilla viritetty platinablondi Houston vuosi sitten.
Ylipäänsä koko peräkkäinnaimisinstituutio on virtaviivaistunut sitten Quekin päivien: touhua valvoo oma lajiliitto ja ennätysjahtiin halukkaat naiset joutuvat parittelemaan toisiaan vastaan alkuerissä.
Joitakin perinteitä silti kunnioitetaan. Ennätystä tavoitteleville naisille maksetaan yhä pelkkiä suolarahoja suhteessa koko hankkeen tuottoihin. Rahallinen hyöty tulee myöhemmin epäsuorasti, sillä ME-tuloksen haltijan tulot yhdeltä illalta Amerikan rahakkaissa strippausklubeissa nousevat tuhansiin dollareihin.
Uusien elokuvaprojektien ja julkisten esiintymisten ohessa myös Quek tienaa tällä hetkellä leipänsä strippausklubeissa.
Quekin innokkaimpiin ihailijoihin kuuluu monia hänen työtovereistaan, joille on kunnia-asia harjoittaa cunnilingusta Quekin kanssa. Eikä Quekillä ole mitään sitä vastaan.
”Naiset tapaavat olla parempia nuolemaan pillua, koska heillä itsellään on sellainen. Hyvin usein miehillä ei ole harmaintakaan aavistusta, mitä heidän pitäisi tehdä.”
Juhana Rossi
