Satu rokkitähdestä

T:Teksti:

Rauli Badding Somerjoen nopeasta ja lyhyestä elämästä on jo pitkään kaivattu myyttejä avaavaa elokuvaa. Ohjaaja Markku Pölönen ei halua kuitenkaan antaa tirkistelijöille vastauksia, vaan vahvistaa entisestään Suomen tanssilavojen rokkitähden ympärillä leijuvaa taikavoimaa.
Pölönen tekee parhaillaan Badding-elokuvaa, jonka on tarkoitus saada ensi-iltansa syksyllä 2000.
”Dokumentaarisen elokuvan tekeminen lähimenneisyydessä eläneestä henkilöstä olisi mielestäni ollut katsojien kiusaamista. Sen sijaan haluan tarinallani rikkoa käsityksen, joka Rauli Somerjoesta aikoinaan annettiin televisiossa ja Hymy-lehden sivuilla”, Pölönen kertoo.
”Olen pyrkinyt luomaan kohtauksia, jotka olisivat voineet olla mahdollisia. Elokuva ei ole totta eikä valhetta, joten sen täytyy olla satua”, ohjaaja muotoilee. Ajatus sopii hyvin Baddingin sielunmaisemaan.
Pölösen oppaana taiteilijan aivoituksiin on toiminut Heikki Metsämäki, joka on toinen muutama vuosi sitten ilmestyneen Badding-elämäkerran kirjoittajista.
”Raulin sisäisen maailmaan perehtyminen on hyväksi niille piireille, joiden näkökulmasta hän ei olisi ilman musiikillista lahjakkuuttaan ollut laitapuolen kulkijaa merkittävämpi tapaus. Monen mielestä Rauli on Matti Nykänen ilman suksia”, Pölönen pohtii.

Ramppikuumetta pakoon landelle

Pölösen ja Metsämäen kirjoittama 80-luvun alkuun sijoittuva tarina rakentuu Baddingin patologisen lavakammon ympärille. Tähti pakenee jäähallikeikkaa kotiseudulleen.
Matkakumppanina on lapsuudenystävä Ossi, jonka tarkoituksena on lihottaa omaa tilipussiaan raportoimalla rappiomuusikon ahdingosta lehdistölle. Hyvä ystäväkin käyttää herkän sielun hyväntahtoisuutta hyväkseen.
Pakomatkallaan Badding vaipuu yhä syvemmälle omaan maailmaansa. Siltana toden ja unen välillä toimii Someron vaippaansa kietonut sumu. Pölönen vie katsojan Baddingin menneisyyteen, missä hänellä oli ystäviä, rakkaus ja koti.
Nuoruudessaan Rauli oli poika, jonka unelmia kukaan ei voinut särkeä. Pölösen tulkinta on kertomus näistä oljenkorsista, jotka yksi kerrallaan katkeavat Baddingin käsiin.
”Olen pyrkinyt myös tutkailemaan, kuinka paljon Rauliin vaikutti läpi elämän jatkunut puberteetti, epävarmuus ja itsensä etsiskely”, Pölönen sanoo.

Metsänkeijuja ja sarjakuvia

Huumori ja mielikuvitusmaailma pitivät Badding Somerjokea kasassa, vaikka maallinen vaellus oli raskasta. Selvänäkin Rauli näki metsänkeijuja. Badding rakasti myös sarjakuvia ja eläytyi niihin niin voimakkaasti, että liikuttui usein kyyneliin.
Pölösen kuvaama Baddingin elämä on kuin farssia, jota katsellessa ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Ahdistavasta perusasetelmasta huolimatta elokuva on pyritty tekemään kevyeksi.
”Huumori kasvaa kyyneleistä”, ohjaaja sanoo.
Tarinan edetessä taiteilija Baddingin lavakammo saa yhä massiivisempia piirteitä, ja keikkadiileri hengittää niskaan yhä raivoisammin. Ahdistunut tähti voi paeta vain lapselliseen vastuuttomuuteensa ja viinahuuruihin. Rauli joutuu tekemään valinnan: hukkua vai nousta sokaiseviin spottivaloihin ahneen yleisön armoille.

Traumaattinen suhde naisiin

Badding rakasti viimeiseksi jäänyttä kotiaan Helsingin Kalliossa ja eli kuten kaupunginosassa on tapana. Kallio on ollut myös Pölösen elokuvan keskeisimpiä kuvauspaikkoja. Fiiliksillä ja katunäkymillä on pyritty saamaan esiin sitä tunnelmaa, jota Badding haki rakastamistaan divareista ja keskiolutbaareista.
”Olen välttänyt kuin ruttoa sitä näkökulmaa, että kuvaisin kaupunkia kylmänä synninpesänä, joka on tuhonnut viattoman maalaispojan”, Pölönen sanoo.
Henkilöelokuvilla on usein tapana nousta tai kaatua pääosan esittäjän mukana. Pölönen luottaa Baddingia tulkitsevaan Janne Reinikaiseen.
”Hän on saanut nuorison aidosti lankeamaan loveen kuvauksissa. Joukkokohtauksissa tullaan näkemään itkunsekaista hurmosta. Jannella on myös vahva bänditausta, joka on helpottanut playback-kuvausten tekemistä. Reinikaisessa ja Baddingissä on myös jotain samaa ihmisenä”, Pölönen veistelee.

Kalliossa kuvataan bänditreenipätkää, joka on takauma 1960-luvulta. Kohtauksessa Reinikainen saa hyvin esille totisen ja ahdistuneen Baddingin. Laulajaan mieltynyt Mari (Karoliina Blackburn) yrittää lähestyä Raulia. Moiset eleet tuntuvat miehestä kuitenkin vastenmieliseltä. Olonsa vaikeaksi tunteva Badding vaivaantuu entisestään, kun kaveri Ossi (Peter Franzén) yrittää vihjailla, kuinka Raulin pitäisi reagoida tytön lähestymisyrityksiin.
Raulin suhtautuminen naisiin oli varsin traumaattinen läpi koko elämän. Hän ei päässyt irti murrosikäisestä tavastaan käsitellä vastakkaista sukupuolta ja ihmissuhteita.
Satua tai totta, Pölösen elokuvasta tulee väistämättä suomalaisen iskelmän dokumentti. Leffassa kuullaan toistakymmentä Baddingin hittiä, jotka varmasti nostavat suomalaisen rautalankamusiikin jälleen uuteen suosioon.

Arno Ahosniemi
Kuva Liisa Huima