”Mulla oli neljä vuotta sitten kolme suurta unelmaa: yksi niistä oli oman elokuvan teko, toinen että pääsisin haastattelemaan Michelle Pfeifferia ja kolmas, että saisin esiintyä sivuosassa Star Trek -jaksossa. Unelmat ovat edelleen voimassa ja voivat hyvin. Tunnen niiden vaatimukset päivittäin.”
Kasvatustieteen ylioppilas Jussi Lähde, 29, on mielenkiintoinen tuttavuus. Mies, joka on alle kolmikymppisenä päässyt vallan sisäpiiriin ja jota kansliapäälliköt ja kenraalit lähestyvät selkä aavistuksen verran kumarassa, pelaa sählyä, pukeutuu mikkihiirisolmioihin ja haaveilee valkokankaan tähdistä. Onko siis ihme, että hän on valinnut tapaamispaikaksi Planet Hollywoodin, ravintolan jossa amerikanunelmat konkretisoituvat?
”Ei ihmisen koskaan pidä olla siinä, mihin hän haluaa. Jos ihminen saavuttaisi alle kolmenkymmenen vuoden iässä sen, mihin hän pyrkii ja saa kaiken mitä haluaa, niin kyllä se olisi loppuelämän kannalta melko tuhoisaa.” Ehkä siksi Lähde myöntääkin unelmoivansa lähes saavuttamattomasta.
Jussi Lähde opittiin tuntemaan presidentinvaalien alla Martti Ahtisaaren pitkätukkaisena ja -partaisena viestintätuottajana. Tarinan mukaan hän eräänä talvipäivänä käveli Ahtisaaren kampanjatoimistoon kimpsuineen ja kampsuineen ja ilmoitti tulleensa töihin. Oli alun kanssa miten oli, menestyksekäs kampanja poiki lisää töitä: puolitoista vuotta sitten Lähde kutsuttiin tasavallan presidentin kansliaan lehdistösihteeriksi, juuri perustetun viran ensimmäiseksi haltijaksi. Palkkiovirka? Voi olla, mutta monen mielestä Jii Lähde on juuri oikea mies ”tälle presidentille, tässä ajassa”.
Aseman myötä free-toimittajan imago muuttui presidentin kansliaan sopivaksi: farkut vaihtuivat tummaan kokopukuun ja hiukset ja parta lyhenivät siiliksi. Erään tuttavan mukaan jo ennestään hieman pikkuvanhana tunnettu Lähde korosti tätä luonteenpiirrettään ulkoisella muutoksella ja jopa tietoisella vatsan kasvattamisella. Nuoren iän vastapainoksi piti saada ulkoista uskottavuutta.
Juntti?
Hiljattain ilmestyneessä Imagen artikkelissa Suomen ”uudesta establishmentista” Jussi Lähde arvioidaan yhdeksi maan tulevista toivoista. Lehden määritelmän mukaan uusi establishment on taustaltaan yhtenäinen, pääkaupunkiseudun eliittikouluissa kasvanut ja Helsingin kauppiksessa tai oikiksessa opiskellut. Tällaisessa seurassa Jussi Lähteen tulisi olla kummajainen, sillä hän tuntee Kehä kolmosen takaisen Suomen paremmin kuin omat taskunsa.
Lähde syntyi Helsingissä 60-luvulle tyypillisesti kesken vanhempiensa opiskelun. Opettajaperhe muutti kuitenkin kohta pääkaupunkiseudulta pois ja Jussi kasvoi eri puolilla Suomea. Lukioajan Jussi vietti Nokialla ja kasvatustieteen opinnot alkoivat Hämeenlinnassa.
Toinen Lähteen kehitykseen vaikuttava tekijä on hänen omasta mielestään ollut poliittisesti aktiivinen kotitausta. ”Mun molemmat vanhempani kapinoivat omia vanhempiaan vastaan politiikan kautta. He kävivät läpi monenlaisia poliittisia ajattelutapoja ja yhteiskunnallisuus oli perheessä läsnä koko ajan.”
Opportunisti?
Lähde aktivoitui poliittisesti 80-luvun loppupuolella, jolloin hän alkoi vetää vaalikampanjoita yksittäisille ehdokkaille eri puolueista. Kampanjaveturin motiivit olivat henkilökohtaisia, sillä hän tunsi aina ennalta ehdokkaansa. Minkään puolueen jäsen hän ei ollut ennen vuotta 1993 ja SDP:n presidenttiehdokkaan esivaalia. Silloin punainen jäsenkirja siirtyi myös Lähteen taskuun. Lähde erosi puolueesta heti vaalien jälkeen. Energiaa kun saattoi tuhlata johonkin muuhunkin – ja saada jotakin aikaan.
Eduskuntavaalien alla presidentin lehdistöavustaja seurasi ja tuki taustalla nuorsuomalaisten vaalikampanjaa. Vaalitaistelun aikana Lähde halusi pitää matalaa profiilia suhteestaan nuorsuomalaisiin, ja kerrotaan että nusujen pääkallopaikalla Vallilan Lemuntiellä Jussia kutsuttiinkin salanimellä ”tavallisesti luotettava Lähde”. Huhut kertovat myös, että kokoomuksen Kirsi Piha olisi saanut Lähteeltä vetoapua pyrkiessään Arkadianmäelle. Tämän Lähde kiistää, vaikka myhäileekin tyytyväisenä, että ”on tietysti positiivista, että mun nimeni yleensä yhdistetään onnistuneisiin kampanjoihin…”
Surffailua eri puolueiden ja ehdokkaiden välillä Jussi Lähde selittää maailman muuttumisella. ”Oikeisto-vasemmisto -jaottelu on aikansa elänyt. Mä jakaisin suomalaiset mieluummin republikaaneihin ja demokraatteihin. Niihin, jotka haluavat säilyttää ja niihin, jotka haluavat uudistaa.” Turha kai mainitakaan, kenen joukoissa Jii Lähde seisoo.
Huhuntorjuntapatteri?
Lehdistösihteerin työhön kuuluu yhteydenpito tiedotusvälineisiin, julkisten esiintymisten valmistelua ja suunnittelua, yhteiskunnallisen tutkimusten ja keskustelun seuraamista sekä kanslian tiedotuksen kehittämistä. Toimenkuvansa on Lähde saanut itse muovata.
Jussi Lähteelle on puolessatoista vuodessa muodostunut selkeä kuva siitä, mitä presidentillisen tiedottamisen tulisi olla. ”Aiemmin Suomessa valtiollinen tiedottaminen asetti ne rajat, joissa julkiset tiedotusvälineet toimivat. Mä toivon, että se aika on peruuttamattomasti ohi ja me ollaan siirrytty tai ainakin siirtymässä aikaan, jossa tiedotusvälineiden toiminta muodostaa ne rajat, joiden sisällä valtiollinen tiedottaminen voi toimia. Se on asia, jossa mä haluan tehdä peruuttamatonta vahinkoa.”
Kampanjaveturi?
Tuttavat tietävät kertoa Jussin nauttivan uudesta asemastaan täysin siemauksin. Sanotaan, että palvellessaan presidenttiään hän luo samalla omaa tulevaisuuttaan ja kerää vaikutusvaltaisten tuttavien verkostoa. ”Jussi tekee hartiavoimin duunia sen eteen, että kun hän joskus joutuu nykyisen paikan jättämään, hän ei putoa tyhjän päälle”, sanoo eräs tuttava. Suojaverkko on kudottava hyvissä ajoin.
Monet näkevät Jussi Lähteen uutena Lasse Lehtisenä, loistavana suhdetoimintamiehenä ja kokeneena poliittisena lobbaajana. Lehtistä, joka oli mukana Ahtisaaren presidenttikampanjassa, pidetäänkin Lähteen esikuvana. Lähde ei suostu spekuloimaan tulevaisuudestaan ja sanoo pitävänsä esikuvanaan vain omia isoisiään. Jii Lähde ei myönnä hellivänsä komeita tulevaisuudensuunnitelmia – paitsi ehkä valmistumisesta opettajaksi ”jonain kauniina päivänä”. Hänen mukaansa elämää ei voi suunnitella vuosia eteenpäin. ”En ole uraputkessa. On vaikea nähdä että elämässäni olisi olemassa joku selkeä kehityskaari. En tiedä, missä aion viettää 50-vuotispäiväni enkä halua sitä tietääkään. Jokaisen toiveen takana asuu pettymys.”
Jarno Forssell
Kuva: Nico Backström
