Vuosi 2017 sai saamelaisen Petra Laitin puistelemaan uupuneena päätään. Saamelaisia ei tunnistettu julkisessa keskustelussa omaksi kansakseen, kansallispuku gáktia käytettiin naamiaisasuna ja yhteiskunnallisesta asemastaan puhuvia saamelaisia pidettiin ”sijaisloukkaantujina”.
Tuore Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) varapuheenjohtaja Laiti ei silti lannistu. Häntä ennen SYL:in varapuheenjohtajana ei ole ollut yhtäkään saamelaista. Myös Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajana toimiva Hankenin maisteriopiskelija on viime vuosina noussut julkisuuteen kitsastelemattomana vähemmistön oikeuksien puolestapuhujana.
Sosiaalisessa mediassa Laiti on profiloitunut puolivahingossa päivystäväksi saamelaiseksi. Lempinimi oli aluksi sisäpiirin vitsi, joka vakiintui yleiseen käyttöön ennen kuin Laiti muisti poistaa sen Twitter-kuvauksestaan. SYL:in varapuheenjohtajana hän haluaa kuitenkin olla Petra Laiti, ei päivystävä saamelainen.
”Olemalla oma itseni pystyn tekemään paljon enemmän kuin jos ottaisin saamelaisaktiivin persoonan”, Laiti sanoo.
Saamelaisuus ei silti jää taka-alalle.
”Opiskelijavaikuttaminen on iso osa viestintääni tänä vuonna, mutta jatkan saamelaisten puolesta puhumista. Saamelaisnuorten puheenjohtaja ei ole koskaan aiemmin ollut SYL:in hallituksessa, joten minulla on jäänmurtajan rooli.”
Uuden roolin turvin Laiti selvittää SYL:in riveissä ja päättää, mistä milloinkin puhuu. SYL:illä voisi olla annettavaa esimerkiksi saamelaisopiskelijoiden häirinnän ja heihin kohdistuvan vihapuheen kitkemisessä.
”Saamelaiset saavat niskaansa paljon rasismia erityisesti puolustaessaan perusoikeuksiaan, mutta siitä ei juuri puhuta. Ylioppilaskunnat voisivat hyvin toimia tiennäyttäjinä syrjinnän vähentämisessä.”
Laiti lukee esimerkiksi Ylilaudalta itsestään nimityksiä, joiden ei edes tiennyt olevan olemassa. Niiden rinnalla ”huomionkipeä valittaja” ja ”mediahuora” tuntuvat laimeilta. Hän nostaa esiin esimerkkejä omasta arjestaan, mutta vihapuhe on saamelaisyhteisöä koskeva kollektiivinen ongelma. Laiti muistaa useamman saamelaisopiskelijoihin kohdistuneen häirintätapauksen, joista ainakin yksi vietiin kurinpitolautakuntaan asti. Aihe on silti tabu.
”Tapauksia käsittelevä auktoriteettitaho ymmärtää harvoin täysin, minkälaisesta ongelmasta on kyse. Siksi saamelaisten on helpompi käydä tällaiset asiat läpi omassa yhteisössään ja saada apua tukiverkostoltaan”, Laiti sanoo.
Koska suomalaiset eivät aina miellä saamelaisia omaksi kansakseen, ei ymmärretä, että vihapuhe on sanahelinän sijaan etnistä syrjintää. Sillä on syvälle ulottuvat kivuliaat juuret.
