12. helmikuuta 2018
Teksti: | Kuva: Meri Björn

Yhdysvaltain itärannikolla kävi joulukuussa hauskasti.

Pienessä Hicksvillen kunnassa, New Yorkin osavaltiossa, Long Island Iced Tea Corp. -niminen yritys päätti vaihtaa nimensä.

Uusi nimi ei ollut ”Long Island Beverages” tai ”Long Island Soft Drinks”, jotka molemmat olisivat hyvin kuvanneet yhtiön toimialaa: alkoholittomien virvoitusjuomien valmistamista.

Sen sijaan yhtiö sai uudeksi nimekseen Long Blockchain Corp.

Uutistoimisto Bloomberg kertoo, että nimenvaihdoksen jälkeen kannattamattoman yrityksen osake ampaisi 289 prosentin nousuun. Yhtiö aikoo kuulemma etsiä kumppanin tai investoida jatkossa yrityksiin, jotka kehittävät blockhain- eli niin kutsuttua lohkoketjuteknologiaa.

Samanlaisia tilanteita nähtiin uutistoimiston mukaan jatkuvasti 1990-luvulla. Yritykset, joilla ei ollut mitään tekemistä internetin kanssa, tekivät näyttäviä ulostuloja siitä, miten ne ryhtyvät ”internet-yrityksiksi”.

Osakkeiden arvo nousi hetkessä.

 

Lohkoketjuteknologia on monelle tuttu Bitcoin-kryptovaluutasta. ”Valuutta ilman keskuspankkeja” on ollut uutisissa useaan otteeseen, kun kurssit ovat heitelleet mielivaltaisesti ja toimittajat ovat yrittäneet ymmärtää, mistä ilmiössä on kyse.

On kirjoitettu ja luettu juttuja, joissa ihmiset yrittävät kaivella salasanoja päästäkseen johonkin vuonna 2010 tehtyyn tiliin, jonka sisältö onkin yhtäkkiä kymmenien tuhansien eurojen arvoinen. Juttuja, joissa kerrotaan, kuinka joku osti muutamia vuosia sitten kokistölkin yhdellä bitcoinilla, ja nyt tuo vaivainen bitcoin olisikin 15 000 euron arvoinen.

Mutta on lohkoketjuteknologiasta puhuttu muutenkin. Parin viime vuoden ajan monet futuristit eli tulevaisuuspovaajat ovat nähneet tietokantojen hajautetun ylläpidon ratkaisuna milloin mihinkin ongelmaan.

Pois tieltä kynä ja paperi: täältä tulevat anonyymit älykkäät sopimukset, sähköiset omaisuusrekisterit, paremmat äänestysjärjestelmät ja ”autonomiset organisaatiot”!

 

Pessimistisempiäkin puheenvuoroja on kuultu. Kai Stinchcombe kirjoitti Hackernoon-verkkolehdessä joulukuussa, ettei vuosien kehitystyön ja kymmenien miljardien dollarien jälkeen kukaan ole keksinyt oikeasti sopivaa käyttötapaa lohkoketjuille – paitsi valuuttaspekulaation ja laittomat rahansiirrot.

Tietysti teknologialla voisi toteuttaa vaikka maksukorttipalveluja, mutta pelkästään Visa-järjestelmän pyörittäminen lohkoketjuissa vaatisi tuhansia uusia ydinreaktoreita jauhamaan systeemin vaatimaa sähköä.

Ja toki anonyymi, hajautettu pankkijärjestelmä on itsessään hieno, valtioista riippumaton libertaari utopia. Tosin sellainen, jossa pankit saattavat yhtäkkiä kadota, valuutan arvo heitellä mielettömästi ja jossa kukaan ei ole vastuussa yhtään mistään.

Lopulta lohkoketjujen tulevaisuudessa ei ole kyse teknologiasta vaan sitä käyttävistä ihmisistä: haluammeko järjestelmän, jossa ei ole valvovaa kolmatta osapuolta, jossa tehtyä ei voi perua ja kaikki on anonyymia? Vai olemmeko valmiit valittamaan heti, kun jokin menee mönkään?

Toisin sanoen: haluammeko uuden, hienon teknologian, jolle emme keksi käyttökohteita – vai haluammeko sittenkin sen perinteisen vaihtoehdon?

 

En vielä tuomitse lohkoketjuja, sillä teknologiat ottavat aikansa jalostua. Mutta niin kauan kuin yritykset lisäävät nimeensä sanan blockhain aikomuksenaan tahkota pikavoittoja vailla konkreettisia tekoja, kasvaa myös kyynisyys kyseistä teknologiaa kohtaan.

Nuo teot saavat yritykset näyttämään mukapelottomilta tekijöiltä, jotka mielellään ratsastavat disruptiolla, mutta pitävät saman vanhan ytimessään. Juhlapuheissa yritykset vakuuttavat ratkovansa isoja yhteiskunnallisia ongelmia, mutta todellisuudessa niin ei tehdä tai ei olla ihan varmoja siitä, mitä edes ollaan ratkaisemassa.

Uudet teknologiat ja innovaatiot jäävät buzzwordeiksi, pelkäksi pöhinäksi. Kun kyseessä on markkinointitemppu, ei mikään oikeasti muutu.

Samoin voi käydä sirkkatuotteille. Emme vieläkään ole aivan varmoja, miten sirkansyönti ratkaisisi ongelmia vai ratkaisisiko se niitä lainkaan (s. 18), mutta hype on suuri. Ylioppilaskunnan omistama HYY Yhtymä sijoittaa sirkkayritys Entocubeen ja tuo hyönteiset UniCafeseen. Fazer jauhaa sirkkoja leipäänsä proteiinilisänä, koska ilmeisesti leipäkin tarvitsee nyt proteiinilisää. Joskus on pärjätty ilmankin.

Lihatiskillä on sirkkamakkaraa, mutta senkin raaka-aineena on enimmäkseen juuri sitä itseään, mikä sirkkojen piti syrjäyttää:

Perinteistä lihaa.