”Väitöskirja kutistuu vasemmistofeministiseksi manifestiksi, joka suuntautuu nykyhallitusta, kokoomusta, työnantajajärjestöjä ja miesliikkeitä kohtaan.”
Näin kirjoittaa erään tutkimusseuraksi itseään kutsuvan yhdistyksen puheenjohtaja kuusisivuisessa selvityspyynnössään, jonka hän on tehnyt viime vuoden lopulla Helsingin yliopistossa tarkastetusta väitöskirjasta.
Puheenjohtaja – ja seuran ainoa nimetty jäsen – vaati yliopiston kanslerinvirastoa selvittämään, onko valtiotieteiden tohtori Milja Saari syyllistynyt tulosten vääristelyyn silloin vielä arvioitavana olleessa väitöskirjassaan.
Todistusaineistoksi on koottu muun muassa otteita allekirjoittaneen omista tutkimuksista. Iso osa selvityksen perusteluista on kopioitu suoraan hänen Uusi Suomi -blogistaan, jossa väitöskirjaa kutsutaan ”tosielämän tasa-arvofaktoista piittaamattomaksi” ja tutkijaa haukutaan henkilökohtaisesti.
Vilppisyytösepäily on jo pitkään jatkuneen piinaamisen kulminoituminen. Tutkimusseuran puheenjohtaja on pitänyt Saarta ja hänen tutkimusaihettaan eli samapalkkaisuutta silmätikkuinaan vuosikaudet.
”Jos olen ollut jossain puhumassa, hän on ollut siellä nauhuri mukana. Ne hän sitten litteroi blogiinsa ja irrottaa asioita kontekstista. Hän kokee, että vain hänellä on totuus”, Saari kertoo.
Virallisia polkuja pitkin tullut vilppisyytösepäily tuli kuitenkin järkytyksenä.
”Tämä ei ole enää sitä, että joku yksittäinen ihminen kirjoittaa netissä jotain, vaan on tapahtumassa järjestäytymistä.”
Häirintä on tuttu ilmiö yliopistomaailmassa. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta TJNK teetti vuonna 2015 kyselyn julkisuudessa asiantuntijoina esiintyneiden tutkijoiden saamasta palautteesta.
Luvut olivat karuja: kaikista vastanneista 68 prosenttia oli saanut jonkinlaista häiritsevää palautetta, joista suurin osa tuli yksityisiltä henkilöiltä. 42 prosenttia vastaajista sanoi häirinnän olevan vanha ilmiö, joka on voimistunut.
Selvitys toteutetaan uudestaan tänä vuonna ja tulokset julkaistaan alkusyksystä.
”Jos miettii suomalaisen yhteiskunnan keskustelun tilaa, niin tuntuu, että se on koventunut”, sanoo TJNK:n pääsihteeri Reetta Kettunen.
Virallisia väyliä pitkin tapahtuva kiusanteko on harvinaista. Yliopiston kansleri Thomas Wilhemsson kertoo, että kanslerinvirasto saa noin kuusi epämääräistä yhteydenottoa vuodesta. Joissain tapauksissa hyvän tieteellisen käytännön loukkaamista koskevien epäilyjen selvittämisprosessia käytetään Saaren tapauksen lailla väärin.
Tutkimus- ja opetushenkilökunnan etujärjestö Helsingin yliopiston tieteentekijät ry:n (HYT) puheenjohtaja Linda Hart on kuullut tapauksista, joissa hyvän tieteellisen käytännön vastaisesta menettelystä käynnistetään tutkinta tutkijoiden välisten riitojen selvittämiseksi.
”Tässä tapauksessa kyse oli ideologisesta kiusanteosta”, hän sanoo.
Hart korostaa, että pitkä ja raskas selvitysprosessi on tarkoitettu vakavien rikkeiden, kuten plagioinnin paljastamiseksi, ei riitojen selvittämiseksi.
Osa kanslerinviraston saamista yhteydenotoista tulee kuitenkin ihmisiltä, jotka ovat närkästyneitä jostain tutkimustuloksesta. Lista erityisen tulipaloherkistä aiheista ei yllätä: tutkijat saavat postia erityisesti, jos tarkastelun alla on rasismi, maahanmuutto, feminismi tai esimerkiksi ilmastonmuutos.
Vuonna 2013 Itä-Suomen yliopistossa kohua herätti rasismi- ja monikulttuurisuustutkijoihin kohdistunut häirintä. Tutkijat saivat koteihinsa uhkailukirjeitä ja vihapostia sosiaalisessa mediassa. Myös heidän toiminnastaan tehtiin kanteluita yliopiston johdolle.
Helsingin yliopiston kanslerinvirasto sai puolestaan äskettäin soiton henkilöltä, joka halusi yliopiston tutkivan muslimien tekemiä rikoksia.
Yhtenäisiä ohjeita tutkijoiden ja opetushenkilökunnan suojelemiseksi ei ole.
Milja Saari kokee jääneensä täysin yksin vilppisyytösepäilynsä kanssa.
”Jäin roikkumaan hiljaisessa hirressä. Minulle sanottiin heti, että tässä ei ole perusteita, mutta minun täytyy tehdä selvitys hyvin oman oikeusturvani takia. En saanut yliopiston juristin yhteystietoja enkä mitään muuta ohjeistusta. Onneksi työkaverini olivat tukena ja auttoivat vastineen laatimisessa.”
Saaren väitöskirjan vilppisyytös ei ole ainoa saman ihmisen tehtailema. Filosofian tohtori, tutkija Paula Koskinen Sandbergin väitöskirja samoista teemoista hyväksyttiin Hankenilla viime vuoden lopulla.
Ennen väitöstilaisuutta Saari soitti hänelle ja kertoi kohtaamastaan häirinnästä. Hankenilla osattiin siis odottaa vilppisyytösepäilyä hyvissä ajoin. Sellainen tulikin, ja se oli Hankenin historian ensimmäinen.
Ero yliopistojen käsittelytavoissa oli huomattava.
”Minut ja ohjaajani pyydettiin palaveriin, jossa meille sanottiin, että tästä ei tarvitse murehtia ja he hoitavat sen”, Koskinen Sandberg kertoo.
Itä-Suomen yliopiston häirintätapausten jälkeen Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto lähettivät Suomen yliopistot UNIFI ry:lle kirjelmän, jossa ne vaativat yliopistoja täydentämään turvallisuusohjeensa koskemaan verkossa tapahtuvia uhkailutilanteita.
Kirjelmään ei koskaan vastattu.
”Ihmiset ryhtyivät salaamaan puhelinnumeroitaan eivätkä halunneet kuviaan yliopiston sivuille. Meille vain sanottiin, että yliopistoilla on kyllä omat ohjeensa”, kertoo Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala.
Helsingin yliopiston epäasiallisen kohtelun ja häirinnän ehkäisemiseksi tehdyt toimintaohjeet eivät käsittele yliopiston ulkopuolelta tulevaa tai sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa häirintää millään tavalla. Yliopiston häirintäyhdyshenkilö Terhi Somerkallio kertoo, että yliopistolla on tekeillä uusi, erillinen ohje sosiaalista mediaa varten.
Hänen mukaansa työnantajan eli yliopiston on käytännössä hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta puuttua sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan häirintään.
”Se tekee siitä kompleksisemman kysymyksen kuin jos häirintä tapahtuisi jonkun sellaisen ihmisen toimesta, johon työnantajalla on mahdollisuus puuttua.”
Häirinnän tarkoituksena on hiljentää, ja toisinaan se myös tekee niin.
Helsingin yliopiston kansleri Wilhelmsson on huomannut tutkijoiden häirinnän vaikuttavan siihen, mitä aiheita uskalletaan käsitellä.
”Olen tavannut tutkijoita, jotka ovat ikään kuin vetäytyneet tutkimaan jotain muuta, kun tuntuu, että eivät halua tutkia sellaisia teemoja jotka herättävät kielteisiä reaktioita. Se on tutkimuksen vapauden ja sananvapauden kannalta todella ongelmallinen asia.”
Paula Koskinen Sandberg kertoo, että oli väitöskirjaa tehdessään tietoinen alansa tutkijoiden häirinnästä.
”En sen takia tuonut kauhean voimakkaasti esiin sitä, että tällainen työ on meneillään. En halunnut, että työtä riepotellaan ennen kuin se on valmis.”
Saaren väitöskirjaa koskeva valitus tuomittiin lopulta kanslerinvirastossa perusteettomaksi, ja asia on Helsingin yliopiston näkökulmasta loppuun käsitelty. Sekä Saari että Koskinen Sandberg valmistuivat vilppisyytöksistä huolimatta tohtoreiksi.
Molemmat aikovat myös jatkaa tutkimustyötä palkkaerojen parissa.
”Joku sanoi ihan hyvää tarkoittaen, että nythän minulla on mahdollisuus tutkia jotain muuta. Juu ei!” Saari sanoo.
