15. helmikuuta 2017
Teksti: | Kuva: Petri Kangas

Palestiina tunnetaan monista asioista. Niitä voisivat olla myös logopaidat, piraatti-Vansit ja farkkuleggingsit.

Katurekissä liehuu Moschinon yöpaita. Vaatekaupan verkkariosastolla kysellään Adidasta ja Diadoraa. Hämyisän ostoskeskuksen kaupoissa myydään identtisen näköisiä Vansin ja Niken tennareita.

Kun kengän ottaa käteensä, sen kovakumipohjaa jaksaa hädin tuskin taivuttaa. Siitä tunnistaa Made in Hebron -tennarin.

Ramallahissa on helppo löytää muotia, mutta ei aitoa muotia. Kengät valmistetaan muutaman kymmenen kilometrin päässä Hebronissa, jossa tehtaillaan piraatteja paikallisille markkinoille.
Rantarolexeja esitteleviä ukkoja istuu pilkkijakkaroilla vilkkaimmilla jalkakäytävillä, ja samoja kelloja saa myös peruskemikalioista.

 

Ramallah, Palestiinan hallinnollinen pääkaupunki, tarkoittaa arabiaksi jumalan mäkeä. Israelin puolelle Jerusalemiin on vain kymmenen kilometrin matka. Heti Ramallahista ulos johtavien teiden varsilla törmää Israelin sotilaisiin. Kaupungin sisällä ainoat asevoimat ovat Palestiinan omia turvallisuusjoukkoja, jotka ohjailevat liikennettä rennosti Kalashnikovit kainalossa.

Israelin ja Palestiinan konflikti ei jää piiloon Ramallahissakaan. Talojen katolla tönöttää mustia vesisäiliöitä, koska Israel säännöstelee veden saantia alueella.

Paljon selkeämmin Ramallah on kuitenkin putiikkien ja kahviloiden keskus. Keskustassa joka kolmas kivijalkaliike on vaatekauppa. Pukeutuminen on muuta Länsirantaa vapaampaa: naiset suosivat neuletakkeja ja farkkuleggingsejä, monet antavat hiusten liehua vapaina ilman hijab-huivia.

Vallitseva tyyli on kuitenkin siisti ja huoliteltu, ei kokeellinen. Miesten shortseihin suhtaudutaan kadulla kuin alushousuihin. Hiuksiaan ei värjää kukaan, ja pitkätukkaisille miehille huudellaan hävyttömyyksiä. Sukkia ja kalsareita myydään avoimesti kadulla, mutta naisten eroottiset alusasut on kätketty pikkukauppojen nurkkiin.

 

Naisten muoti-ilmiöihin ei ole miehenä helppoa tutustua tarkemmin. Tuntemattomien naisten kanssa on arveluttavaa alkaa juttusille, ja miehet ajetaan ulos useimmista naistenvaateliikkeistä.

Yleisemmin Ramallahin trendeistä osaa sanoa Omar Abu Alkhair. Hän istuskelee korkean tiskin takana omistamassaan miestenvaateliikkeessä, jonka nimi on Promo Fashion.

Vielä viitisen vuotta sitten Ramallahissa pukeuduttiin siihen, mitä vaatekauppiaat sattuivat Kiinasta tai Turkista tuomaan, Abu Alkhair sanoo. Sitten internet mullisti kaiken.

”Se avasi nuorten silmät monille asioille. Yksi niistä on muoti, ja erityisesti erilaiset vaatemerkit.”

Merkin pitää myös näkyä – muutenhan se olisi turha. Siksi paidan logon pitää olla rinnassa.

”Minulla on myynnissä esimerkiksi Polo Ralph Laurenin paitoja, joissa on logo hihansuussa. Kukaan ei osta niitä”, sanoo Abu Alkhair ja naurahtaa.

Kovinta huutoa Ramallahin nuorten miesten keskuudessa juuri nyt on American Eagle Outfitters. Abu Alkhairin toisessa vaatekaupassa oli aluksi merkille pieni nurkkaus.

”Ihmiset hullaantuivat siitä niin paljon, että nyt koko liike myy pelkkää American Eaglea. Ja paljon myykin.”

 

Kaupungilla liikkuvat nuoret miehet ovatkin toinen toistaan viimeistellymmän näköisiä. Mistä kumpuaa halu käyttää pukeutumiseen aikaa ja rahaa keskellä konfliktialuetta?

Tavallaan vastaus sisältyy kysymykseen. Israelin miehitys rajoittaa palestiinalaisten elämää kaikilla osa-alueilla, sanoo Abu Alkhair. Valtaosa palestiinalaisista haaveilee elämänlaatunsa kohottamisesta. Miehityksen alla eläminen on uuvuttavaa, eikä keinoja sen vastustamiseen juuri ole. Sellaisessa tilanteessa pienetkin vapaudet tuntuvat suurilta.

”Monet nuoret haluavat pukeutua hyvin ja istua kahvilassa kavereidensa kanssa. Jos ei voi tehdä muuta, voi ainakin tuntea olonsa mukavaksi.”

Sen sijaan Abu Alkhair ei osaa sanoa, miksi juuri American Eagle Outfitters on päätynyt kaupungin halutuimmaksi merkiksi. Hän neuvoo jatkamaan matkaa seuraavaan paikkaan.

 

August Menswear sijaitsee Ramallahin tyylikkäimmällä kadulla, Rukab Streetillä, jonka varrella on muun muassa kaupungin kuuluisin jäätelöputiikki Rukab’s Ice Cream. Vaatekauppaan päästäksemme joudumme odottamaan pari tuntia illan hiljenemistä. Vasta sitten mahdumme pikkuruiseen myymälään sisälle.

Liikkeen omistaa 26-vuotias Bara Zughier. Vähän välinpitämätön olemus saattaa olla harjoiteltu. Tukka ja parta ovat trimmatut, kello näkyy ja jalassa hohtavat tahrattomat valkoiset Converset.

Tuonti on Zuhghierin bisnes. Hän myy vain halutuimpia merkkejä ja ylläpitää itse kauppansa valikoimaa käymällä kuukausittain Istanbulissa. Zughierin kuratoima valikoima on kovassa maineessa.

”Asiakkaat sanovat, että he eivät pukeudu tiettyyn merkkiin, vaan Augustiin.”

Tutut merkit näkyvät täälläkin. Näyteikkunan mallinukella on American Eagle Outfittersin paita. Toisen mallinuken parkarotsi on rennosti auki ja vähän pois harteilta. Lattialla niiden jaloissa on kookas Fiat 500:n pienoismalli, jonka viereen on asemoitu bonsai-palmu. Myymälän tuhkakuppi on kromattu ja siinä on Britannian lippu.

Zughierin kädessä käryää Parliament, ”maailman tyylikkäin savuke”. Niitä hän tarjoaa auliisti ja muistaa huomauttaa, että nekin ovat tuontitavaraa.

”Tuon ainoastaan pieniä eriä vaatteita. Tämä on pieni kaupunki. En voi myydä samaa mallia tai väriä liikaa, sillä bisnes kärsisi.”

 

Zughierin pikkuveli, 20-vuotias Suhaib auttelee myymälän töissä. Illalla liikkeessä pyörii hänen kavereitaan, jotka vaikuttavat olevan mielissään siitä, että saavat hengailla kaupassa. Jokainen heistä opiskelee yliopistossa.

Mutta miksi juuri American Eagle Outfitters?

Merkki tekee vaatteita juuri parikymppisille, sanoo Suhaib Zughier. Ja sellaisella hinnalla, että niitä on varaa ostaa.

”Tyyli liittyy ensisijaisesti tulotasoon, vaikka tarkoitus ei olekaan näyttää vaatteillaan, että on varakas.”

Oikeastaan tyyli on tärkeämpää kuin brändi, sanoo Suhaib Zughier.

”Tyyli kuvaa ihmisen persoonaa. Hyvä laatu taas näyttää kivemmalta ja istuu paremmin. Jossain vaiheessa sitä vain löytää omaan tyyliin parhaiten sopivan brändin.”

Ramallahissa omaa tyyliä edustaa nyt kotkalogo.