15. helmikuuta 2017

Gentrifikaatiotutka-nimisessä juttusarjassa kartoitamme pääkaupunkiseudun keskiluokkaistumista. Tällä kertaa lähdimme Helsingin Malmille.

Itse kuljen päivittäin Malmilla ja joka päivä saan huomata törmääväni mitä hämärämpiin tyyppeihin. Ihan päivänvalossa!?

Näin kirjoitti nimimerkki ”hhassle” Demi.fi:n keskustelupalstalla syyskuussa 2013. Malmi mainittiin tiuhaan keskusteluketjussa, jonka otsikko oli ”Helsingin pahimmat slummit, viinanhuuruisimmat lähiöt ja karuimmat ghettot”.

Kolmessa ja puolessa vuodessa on tapahtunut paljon. K-, N- tai T-junasta ei voikaan enää suunnistaa suoraan Ala-Malmin McDonaldsiin, koska sitä ei enää ole. Tilalla on astetta ajankohtaisempi Burger King.

Ylioppilaslehti selvitti, saako Koillis-Helsingin keskus jo slummipisteiden sijaan hipsulipisteitä.

– Nepalilainen Makalu-ravintola vetää ruokaintoilijoita Kumpulasta asti
– Ravintola Sandron väen Mo Cafe: perjantain vegaanibuffet ja nyhtökauravoileipä
– Yökerho Tillikka: ysäri- ja 2000’s-klubit, kitarakeikkoja Siltasen tapaan
– Malmin kiistelty lentokenttä: tarjolla treffeille vaikka sunnuntaibrunssia ja pienkoneiden katselua, jatkossa ehkä myös festareita (HS 4.10.2016)
– Avokadot ja viikunat aseman hedelmäkojusta kuin Berliinissä ikään

Memoji

– Malmin hautausmaalla ei ruuhkaa julkkisten (Tauno Palo, Ansa Ikonen jne.) haudoista huolimatta
– Ravintola Konja: aamupäivän tungos, Playboy-flipperi ja kehyksissä Teemu Selänteen pelipaita
– ”Picasson” taidetta myynnissä Ylä-Malmin torilla
– Muruseni-kahvilan ikkunassa muovisia täytekakkuja, kahvi 1,50 euroa
– Cafe Lilia ei tarjoa kahvia, vaan ”aasialaista jalkahierontaa”
– Malmin Korupaja: matala talo parkkipaikan tuntumassa, ainakin 5-6 valvontakameraa näkyvissä ulkona

Kemoji

– Fallkullan kotieläintila: kanat ja lehmät aina muotia
– Bierhaus: ”12 Hanaa [sic], Lisäksi valtava määrä erikoisoluita”
– Villi länsi -teema Westworldin tapaan: Malmissa baarit kutsuvat itseään saluunoiksi