15. helmikuuta 2017
Teksti: | Kuva: Jussi Särkilahti

Maailma kaipaa nyt taustoittavia tekstejä, uskovat The Ulkopolitist -verkkolehden tekijät.

Helpottuneet päivitykset täyttivät Facebook-feedin uudenvuoden aattona, kun ”surkein vuosi ikinä” vihdoin loppui. 2016 jää mieleen tietysti David Bowien ja muiden tunnettujen taiteilijoiden kuolemista, mutta ennen kaikkea Ison-Britannian EU-eroäänestyksestä eli Brexitistä sekä Donald Trumpin valinnasta Yhdysvaltojen presidentiksi.

Keskenään verkottuneiden valtioiden maailmankylän piti olla paras mahdollinen ratkaisu, mutta toisin kävi: miljoonat ”globalisaation häviäjiksi” itsensä kokevat antoivat äänensä kuulua – kovaa.

Nousussa: fiilikset, deglobalisaatio, nationalismi. Laskussa: faktat, vapaa liikkuvuus ja vapaakauppa, kansainväliset yhteisöt.

Kansainvälisen politiikan ilmiöistä kirjoittavan The Ulkopolitistin tekijäporukka on seurannut kehitystä mielenkiinnolla. Vuonna 2011 syntynyt verkkolehti on kasvattanut tänä vuonna tiiminsä lähes 70 vapaaehtoisen laajuuteen, kerännyt joukkorahoituskampanjalla yli 10 000 euroa ja julkaissut vuoden aikana peräti 138 artikkelia, joissa analysoitiin – muun muassa – edellä mainittuja nousevia ja laskevia ilmiöitä.

Verkkolehden tavoitteena on ollut alusta alkaen Suomessa käytävän ulkopoliittisen keskustelun monipuolistaminen. Vuonna 2012 toimitus arvosteli Suomen Kuvalehden Vieraskynä-paikalla suomalaista ulkopoliittista keskustelua muun muassa sisäänpäinkääntyneisyydestä, konsensusperinteestä ja asiantuntijakultista. Tänä vuonna kritiikkiä saa perinteisen median viljelemä alarmismi. Toimituspäällikkö Matti Pesu, viestintä- ja kehityspäällikkö Christopher Rowley ja toimituskunnan jäsen Elina Ylä-Mononen eivät heti niele väitettä vuoden 2016 ylivertaisesta kamaluudesta.

”Vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeen moni ajatteli, että nyt tapahtuu jokin iso paradigman muutos kansainvälisissä suhteissa. Sellaista ei koskaan kuitenkaan tapahtunut. Nyt menossa ovat ehkä syvemmät prosessit, ja on nähtävissä, että jotkut instituutiot saattavat murentua”, Pesu pohtii.

Kansainvälisten tapahtumien merkityksellisyys voidaan kuitenkin hahmottaa vasta jälkikäteen, sanoo Rowley.

”Me emme yritä sovittaa tapahtumia kaikista suurimpaan kontekstiin tai kertoa, mitä nämä kaikki asiat tarkoittavat vaikkapa maailmanhistorian kannalta. Ennemminkin yritämme pohtia, mitä tämä tai tämä tarkoittaa juuri nyt, ihmisen kokoisella mittapuulla.”

Verkkolehden teksteissä on nyt korostunut tietynlainen ”jäitä hattuun” -tunnelma. Kun suuret uutistalot ovat täräyttäneet ulkomaanuutisensa nopeasti ulos, on The Ulkopolitistissa pureskeltu ja keskusteltu porukalla, jotta päästään syvemmälle.

”Monet mediat ovat tietysti ongelmissa, kun pitäisi miettiä, miten saadaan lukijoita ja katsojia jatkuvasti lisää. Mutta koska me emme saa rahaa mistään, niin sitä ei tarvitse miettiä”, Rowley sanoo ja naurahtaa.

Yksi asia on kuitenkin selvästi muuttunut: ihmiset ovat nyt kiinnostuneempia ulkopolitiikasta kuin aiemmin. Ylä-Mononen kiittää älypuhelimia.

”Jatkuva verkossa oleminen on varmasti yksi iso syy muutokseen.”