08. syyskuuta 2016
Teksti: | Kuva: Meri Björn

Suomelle jäi Rion kesäolympialaisista käteen yksi mitali ja paska fiilis. Kun lööpit kirkuivat surkeinta kisamenestystä ikinä, alkoi mediassa syyllisten etsintä.

Aluksi tiskiin ladattiin tuttu litania: syyllisiä maamme heikkoon urheilumenestykseen ovat tietenkin Nuori Suomi (lasten ja nuorten hyvinvointia edistävä liikuntajärjestö), kaikki liikkuu -asenne (koulun liikuntatunneilla pyritään liikuttamaan myös niitä, jotka eivät ole puoliammattilaisia), tasapäistävä peruskoulu (hukkaa lahjakkuudet), sosiaalidemokratia (syyllinen kaikkiin edellisiin) ja kentän laidalle pullaa tuovat akateemiset äidit.

Jälkimmäisiä syytti etenkin entinen jääkiekkoilija ja lätkävalmentaja Petteri Sihvonen, joka lähti tykittelemään blogissaan oikein olan takaa:

Suomalaiset urheilujohtajat, miehet, ovat pelkureita ja peesailijoita. Arvelen, ettei heillä ole kanttia ottaa urheilun valtaa takaisin toni-pettereiden akateemisilta äideiltä.

No niin, miehet! Ottakaa se valta! Älkää päästäkö äitejä urheilun pariin! Uhratkaa rohkeasti liikunnan riemu huippu-urheilun alttarille! MIKÄÄN EI OLE MITALEJA TÄRKEÄMPÄÄ!

 

Samaan aikaan toisaalla oli jo huomattu, että suomalaiset urheilujohtajat eivät tosiaan ole mitään pelkureita saati peesailijoita. He ovat härskejä äijiä, jotka ottavat valtion rahat ja laativat vastineeksi nollavisioita, joilla ei päästä yhtikäs mihinkään.

Toukokuussa urheilupolitiikasta vastaavan opetus- ja kulttuuriministeriön tarkastusyksikkö katsoi, että ”eettisesti kestävää huippu-urheilua” kehittävä Suomen Olympiakomitea on käyttänyt valtionavustuksiaan väärin 1,3 miljoonan euron edestä.

Tarkastusraportti on mehukasta luettavaa. Kilpailuttamattomia hankintoja, tuhansien ja taas tuhansien eurojen juhlalaskuja sekä itse itselle tilattuja syntymäpäivälahjoja. Niin, ja rahaa kavereille. Olympiakomitea oli esimerkiksi valinnut varustetoimittajakseen vuonna 2012 Sultrade Oy:n, jonka hallituksen puheenjohtajana oli tuolloin Olympiakomitean entinen puheenjohtaja Roger Talermo.

Eikä raportin sisältö oikein edes yllättänyt. Jo vuonna 2013 Suomen Kuvalehti uutisoi Huippu-urheilun muutosryhmän (HuMu) rahankäytön holtittomuudesta. Ryhmän jäsenet nostivat itselleen kymppitonnin kuukausipalkkaa, ulkoistivat ison osan tehtävistään – kyllä – vanhoille kavereilleen ja tuottivat lopuksi raportteja, joiden avainehdotukset ja -visiot löytyivät jo vastaavan työryhmän raporteista 1990-luvulta.

Muutosryhmän väliraportissa luvattiin rakentaa suomalaisen huippu-urheilun osaamisen, arvostuksen ja menestyksen mittarit vuoden 2012 aikana. Ne jäivät tekemättä.

 

Urheilun hyvävelimeininki ei tietenkään rajoitu Suomeen. Täällähän otetaan vain mallia maailmalta.

Pohjoinen naapurimme Norja kieltäytyi järjestämästä vuoden 2022 talviolympialaisia vastaanotettuaan Kansainväliseltä olympiakomitealta 7 000 sivun vaatimuslistan, joka vuosi nopeasti maan suurimmalle sanomalehdelle, Verdens Gangille.

Lista on täynnä urheiluhengen helmiä. Sen mukaan komitea vaatii olympiapomoille muulta liikenteeltä eristettyjä kaistoja, hymyilevää palvelua hotelleissa ja esimerkiksi minibaareja täynnä Coca-Colaa. Lisäksi kuningas Haraldin olisi järjestettävä urheilujohtajille kutsut linnassaan omaan tai Norjan veronmaksajien piikkiin. Muun muassa.

Tässä vaiheessa jokainen varmaan tajuaa, miksi kisat on helpompi järjestää sellaisissa maissa kuten Kazakstan tai Kiina. Eivätkä kesäolympialaiset järjestäneen Brasiliankaan toimet kovin mairittelevia ole. Oman kisa-alueensa rakentamiseksi maa hääti kodeistaan noin 20 000 ihmistä.

 

Kun urheilumaailmaa vaivaava korruptio ylettyy näinkin korkealle, voi kysyä, kannattaako tätä humppaa tukea?

Asetetaan vaihtoehdot vaakakuppeihin. Toisessa kallista, tehotonta ja kansainvälisessä mittakaavassa vaarallista hyvävelijärjestelmää rahoitetaan entistä enemmän. Samalla romutetaan kaupanpäällisiksi ”kaikki liikkuu” -henki, joka tuntuu monien mielestä uhkaavan suomalaista huippu-urheilua.

Toisessa taas lopetetaan koko hyväveliroska ja laitetaan paukut siihen, että hyvinvointia ja terveyttä edistävää liikuntaa kehitetään esimerkiksi kouluissa ilman huippu-urheilun yllä leijuvaa kummitusta.

En tiedä teistä, mutta minusta jälkimmäinen on paljon parempi vaihtoehto. Hyvin toteutuessaan se olisi arvokkaampaa kuin mitkään maailman mitalit.