04. maaliskuuta 2016
Teksti:

Mari Hallivuori, 43-vuotias kääntäjä: ”Aloittaessani kääntäjän työt alalla oli leveät ajat. Olin lopettelemassa käännöstieteen opintoja Helsingin yliopistossa, kun Suomessa lanseerattiin uusia televisiokanavia. Tarve kääntäjille oli suuri, ja laitokseltamme revittiin ihmisiä töihin. Monella jäi siksi tutkinto kesken.

Työskentelin käännöstoimistossa, kunnes opiskelukaverit vinkkasivat kysymään töitä MTV3:lta. Kertoo silloisesta työtilanteesta, että ennen kuin kukaan siellä oli nähnyt käännöksiäni, minua pyydettiin kääntämään Kauniita ja rohkeita – yhtä katsotuimmista sarjoista siihen aikaan.

Nyt olen työllistänyt itseni televisiokäännöksillä jo yli 20 vuotta. Suositut sarjat – esimerkiksi Mullan alla ja South Park – ovat jääneet käännöstöinä erityisesti mieleen, mutta ne ovat vain pieni osa uraani. Käännän ruotsista ja englannista myös ajankohtaisohjelmia ja tv-elokuvia, dokumentteja ja tosi-tv:tä.

Tekniikan kehitys on muuttanut alaa valtavasti. Urani alussa käännöstoimistoilla oli vielä melkoinen sirkus VHS-kasettien ja käsikirjoituspinojen kanssa. Digitalisoituminen ja tv-käännösohjelmistojen kehittyminen on tehnyt työstä kätevämpää.

Toisaalta tekninen kehitys mahdollistaa asioita, jotka murentavat alaamme. Esimerkiksi käännöstekstien ajastus voidaan nykyään teettää vaikkapa Intiassa ja sillä verukkeella laskea kääntäjien palkkioita. Valmiit ajastuspohjat eivät kuitenkaan aina sovi suomen kieleen, ja seurauksena voi olla heikkolaatuinen käännös. Ajastaminenkin on taitolaji.

Toki palkkioiden polkeminen vaikuttaa käännösten laatuun muutenkin. Kääntäjät joutuvat tekemään tekstityksiä entistä nopeammin elättääkseen itsensä. Mutta mielestäni on reilu peli, että käännöksestä näkyy, jos siitä maksetaan huonosti. On kurja tilanne, että monet kääntäjät pyrkivät ammattiylpeytensä vuoksi tekemään priimaa, vaikka siitä ei makseta juuri mitään.

Kyllähän huono käännös vaikuttaa katsomiskokemukseen, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Pienetkin jutut rekisteröityvät katsojalle, eikä sarjaa ehkä halua katsoa uudelleen, jos tekstityksen tyyli on pielessä. Luulisi siis, että hyvä käännös olisi kilpailuvaltti.

Tekstitysten laatu tuntuu kuitenkin olevan monelle kaupalliselle tv-kanavalle nykyään sivuseikka – olennaista on, miten paljon saadaan jäämään viivan alle. Sitä vastaan on vaikea taistella, sillä tekijöitä on riittänyt, vaikka palkkio olisi kuinka huono.

Tällaisen kehityksen seurauksena MTV3:kin ulkoisti käännöstoimintansa BTI Studiosille. Suurin osa meistä irtisanoutui monikansalliselta, kääntäjien kyykyttäjänä tunnetulta BTI:ltä saman tien. Siitä lähtien ala on ollut kriisissä. Moni jäi työttömäksi ja vaihtoi alaa. Pohdin silloin itsekin, pitäisikö kokeilla jotain muuta, mutta päätin katsoa tämän kortin loppuun saakka. Ei ole luontevaa suunnitella uutta uraa, kun on unelma-ammatissaan.

En itse onneksi jäänyt työttömäksi, sillä Yle on työllistänyt minua. Vaikuttaa silti mielialaan, kun saa vuosien omistautuneen työn jälkeen märän rätin naamaan: laadulla ei olekaan väliä. Juuri kun ala ammattimaistui, annetaankin ymmärtää, että kuka tahansa voi kääntää. Siinä saa vähän etsiskellä työn iloa.

Yksi tärkeimmistä töistäni on ollut Sinkkuelämää-sarjan kääntäminen, sillä sarja sai paljon näkyvyyttä ja käännökseni kiitosta. Kiho on keksimäni suomenkielinen nimi Mr. Bigille. On kuvaavaa, että MTV3 näyttää sarjaa nyt toisilla tekstityksillä. Olisin kyllä neuvotellut käännökseni käyttämisestä, jos he olisivat kysyneet.”

 

Juttusarjassa haastatellaan uhanalaisia ihmisiä.

Teksti: Roosa Pohjalainen
Kuva: Noora Isoeskeli