31. tammikuuta 2014
Teksti:

Alussa olivat nörtit.

Viisi vuotta sitten otaniemeläisen solukämpän ikkunoiden eteen oli vedetty verhot, vaikka ulkona oli jo pimeää. Toukokuussa aurinko laskee ennen iltayhdeksää. Oven toisella puolella, 13 hengen Joutomiehet-bilekämpässä, oli jatkuva meteli ja häslinki, mutta Martti Malmi ei edes kuullut sitä.

Hän katseli jotain, mitä ei ollut nähnyt koskaan ennen. Ratkaisua siihen, mitä hän oli etsinyt jo pidemmän aikaa.

Malmi tuijotti pimeässä terävänä loistavan kannettavan näytöltä artikkelia ja yritti etsiä kuviosta virhettä. Mikään virtuaalivaluutta tähän saakka ei ollut toiminut kunnolla, ne kaikki olivat joko keskitetysti hallittuja tai jos eivät, niissä oli niin sanottu double-spending -ongelma.

Mutta tässä ei. Se oli elegantti, todella elegantti systeemi:

bitcoin

Malmille kieli oli selvää. Hän oli tehnyt ensimmäiset nettisivunsa 7-vuotiaana ja ensimmäiset koodinsa kymmenvuotiaana.

Uutta bittirahaa esittelevän artikkelin oli kirjoittanut mies nimeltä Satoshi Nakamoto. Malmi ei ollut kuullut hänestä aiemmin, mutta otsikon alla oli sähköpostiosoite ja kotisivu.

Toista vuotta tietotekniikkaa opiskellut Malmi lähetti saman tien Nakamotolle sähköpostiviestin ja tarjosi apuaan Bitcoin-nimisen systeemin kehittämisessä.

Systeemi ei jäänyt pelkäksi tekniseksi komentoketjuksi. Se aiheutti kultakuumeen.

Siihen aikaan maan päällä ei ollut yhtään valuuttajärjestelmää, joka olisi voinut korvata keskuspankit.

Nyt oli. Nakamoto vastasi Malmin sähköpostiin heti seuraavana päivänä. Hän pyysi tätä kirjoittamaan tekstinpätkiä nettisivuille, tekemään käyttöliittymäpäivityksiä ja pieniä koodaushommia.

Malmi oli innoissaan, sillä bitcoinissa oli hänen mielestään pelkkiä hyviä puolia. Hän oli aina ollut sitä mieltä, että informaation tuli olla vapaata ja vallan hajautettua. Samoin kuin valtioilla ei ole oikeutta rajoittaa internetiä, keskuspankeilla ei hänen mielestään pitäisi olla oikeutta kontrolloida valuuttoja. Bitcoinin avulla niistä päästäisiin.

Malmi, nimimerkiltään Sirius, istui solussaan yhä tiiviimmin ja opetteli muokkaamaan Nakamoton koodia. Hän oli kehittäjän lisäksi ainoa, joka koski siihen ensimmäisen vuoden aikana.

Sähköposteja vaihdeltiin usein, mutta Nakamoto ei koskaan kertonut itsestään mitään henkilökohtaista eikä heittänyt yhtäkään vitsiä.

Malmi ei kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Ei, ennen kuin keksijä lakkasi vastaamasta viesteihin alkuvuodesta 2011. Hän ei kirjoitellut enää ylläpitämälleen Bitcointalk.org-foorumille eikä minnekään muuallekaan. Hän vain katosi.

Ensimmäiset pari vuotta bitcoin oli pelkkää leikkirahaa. Omassa kuplassaan häärivät teekkarit louhivat sitä ja lähettelivät toisilleen huvikseen. Se oli lähes ilmaista: yksi kolikko maksoi vielä vuoden 2010 loppupuolella noin seitsemän senttiä. Virtuaalirahalla ei voinut ostaa oikein mitään kunnollista.

Mutta sitten aukesi Silk Road. Salatun Tor-verkon suojissa toimineelta kauppapaikalta sai kätevästi mitä tahansa, kuten vaikka huumeita. Mustan pörssin asiakkaat maksoivat hankintansa bitcoineilla, sillä niitä ei pysty jäljittämään. Oli vain anonyymejä bittilompakoita ja kahdenvälisiä kauppoja.

Media kiinnostui ja kirjoitti, ja yht’äkkiä virtuaalivaluutan arvo nousi valtavasti. Huhtikuussa 2011 yksi kolikko maksoi hieman vajaan euron, kesäkuussa arvo oli jo yli 20 euroa.

Silloin rahamiesten silmät avautuivat.

Risto Pietilä oikoo tervehtiessään pukuaan ja suutelee kädelle. Hän on ehdottanut tapaamispaikaksi keskustan jugend-sisusteista ravintolaa ja
vaatii saada tarjota ruuat.

Hän tilaa kokonaisen menun. Tarjoilija tuo riimihärkäcarpacciota, kampasimpukkaa, scampeja, juustoja, karitsaa kahdella tavalla.

Pietilä on yksityissijoittaja, joka ei ole kiinnostunut koodista ja koneista vaan rahan tekemisestä.

Varakkuus on äänekästä, mutta keskeneräistä: puku istuu huonosti ja pöydän alta pilkistävät vanhat juoksulenkkarit.

”Ensin mä ajattelin, että nääh, puolen prosentin ostaminen kaikista maailman bitcoineista ei maksaisi kuin pari tonnia, en mä jaksa pistää niin pientä rahaa kiinni”, hän sanoo.

”Mutta sitten kun kurssi nousi ja romahti saman tien, etsin alimman hinnan ja ostin.”

Kesäkuisesta kahdestakymmenestä eurosta syöksyttiin neljässä päivässä takaisin alle kymmeneen.

Hinnan rajun tempoilemisen takia bitcoin on epävarma sijoituskohde, eikä tappioita voi vähentää verotuksessa €¨kuten osakekaupassa.

Mutta Pietilä on erikoistunut epätavallisiin sijoituksiin. Hän on tehnyt omaisuutensa muutamassa vuodessa hopeakaupalla ja superfoodeilla. Suurin osa liiketoiminnasta on kuulemma Virossa, sillä Suomen julkisen sektorin tukeminen olisi ”out of touch”.

”Mulle ei tuota sisäistä tuskaa olla eri mieltä kuin kaikki muut. Ajattelen aina, että katsotaan, miten käy. Ja bitcoineissa se on kääntynyt voitoksi. Mulla on nyt milli tilillä,
sulla ei ole, kumpi oli oikeassa? Ajan Ferrarilla ohi.”

Pietilä on omien sanojensa mukaan nykyään myös yksi viidestä Suomen rikkaimmasta bitcoin-omistajasta.

Hän kirjoittaa bitcointalk-foorumille arvioita siitä, miten verkkovaluutta tulee korvaamaan nykyisen rahajärjestelmän. Se tapahtuu kuulemma yllättävän nopeasti, todennäköisesti jo vuonna 2015. Laskelmia lainataan jopa talouslehti Business Insiderissä.

Pietilän bitcoin-omaisuus on suunnilleen 10 000 kolikkoa, mikä on tammikuun lopun kurssilla yhtä paljon kuin kuusi ja puoli miljoonaa euroa. Summa on suurpiirteinen, sillä Pietilä ei tiedä tarkkaa määrää ja vaikka tietäisi, hän ei kertoisi sitä.

Se on ”turvallisuusstrategiaa”. Rahoistaan voi pitää meteliä, mutta niistä ei koskaan kannata kertoa liian yksityiskohtaisesti. Ne voidaan viedä.

bitcoin2

Kun bitcoinin käyttö alkoi lisääntyä, tulivat huijarit.

Viranomaiset varoittelevat jatkuvasti turvallisuusongelmista.

Bitcoineja voi hankkia kahdella tavalla, louhimalla tai ostamalla. On olemassa myös lukuisia välittäjäfirmoja ja pörssejä, jotka vaihtavat virallista valuuttaa virtuaaliseksi ja häviävät sitten.

Kolmannet osapuolet ovat bitcoinin ideologian vastaisia, onhan välittäjille lain mukan kerrottava kaikki henkilötietonsa. Niitä käytetään, koska ostaminen on helpompaa kuin vertaisverkosta.

Se vaatii kuitenkin luottamusta: äskettäin sulkeutunut kiinalainen pörssi GBL vei mukanaan kolmen miljoonan euron arvosta bitcoineja.

Rahoja on lähes mahdotonta saada takaisin eikä mikään laki korvaa menetyksiä. Bitcoin ei ole virallista rahaa, Suomen pankkikin on ilmoittanut.

Ainoa tapa pitää virtuaaliomaisuutensa varmassa tallessa on – kätevää kyllä – siirtää bitcoin-lompakkonsa verkottomalle koneelle ja printata avainkoodit paperille. Vielä turvallisempaa on hävittää paperitkin ja opetella salasanat ulkoa. Silloin kukaan ei pääse omaisuuteen käsiksi eikä saa tietää, kenelle se kuuluu.

Siksi on myös mahdotonta tietää, puhuuko Pietilä totta omaisuudestaan. Hänellä saattaa olla bitcoineja tai sitten ei. Vuoden 2012 verotietojen mukaan hän tienasi 38 400 euroa, vain vähän yli suomalaisten keskiansion.

Kun Martti Malmi näki,että koodia kehittämässä oli tarpeeksi osaavia ihmisiä, hän jättäytyi sivuun. Se tapahtui vähän sen jälkeen, kun Satoshi Nakamoto hävisi netistä.

Nyt Malmi kehittelee omaa, bitcoin-järjestelmään perustuvaa sosiaalista luottamusverkostosivua, jonka kaltaista ei ole vielä olemassa. Lisäksi hän ylläpitää Eroavaltiosta.fi-sivustoa, jossa kutsutaan verotusta väkivallaksi.

Malmi seuraa kyllä kurssia, onhan hänellä edelleen omistuksia. Tosin vain murto-osa siitä, mitä hänellä parhaimmillaan oli. Enimmillään 55 000 bitcoinin – nykykurssilla 30 miljoonan euron – omaisuudesta on jäljellä uuden auton verran. Malmi ei tajunnut olla myymättä, kun kurssi oli nykytasoon verrattuna alhaalla. Ei, vaikka tiesi, että teoriassa valtava arvonnousu olisi mahdollinen. Teorioiden toteutuminen kun on kokonaan eri asia.

Mutta tämä teoria toteutui: arvo on noussut, sillä bitcoin-huuma on levinnyt kaikkialle. Huhtikuussa 2013, vuoden päästä siitä, kun sijoittaja Risto Pietilä oli päättänyt sijoittaa virtuaalivaluttaan, yksi bitcoin maksoi jo lähes 200 euroa.

Se ei ole enää pelkkää huumerahaa tai spekulointibittejä, vaan koko ajan tavallisempaa. Käyttäjiä on nyt arviolta pari miljoonaa, eivätkä kaikki heistä halua lakkauttaa valtiota, vaan ostaa helposti. Se on kieltä, jota kuka tahansa ymmärtää. Erityisesti suomalaiset ovat omaksuneet bittirahan: täällä siirrellään bitcoineja asukaslukuun nähden eniten maailmassa.

Itse koodi ei ole muuttunut paljoakaan alkuajoista, mutta palveluita on tullut lisää.

Yhä useammat yritykset ovat alkaneet hyväksyä bitcoin-maksuja ja New Yorkin osavaltiossa kaavaillaan yhteisiä säädöksiä bitcoin-välittäjille, jotta ostamisesta tulisi turvallisempaa.

Valuutalla saa jo ihan oikeita asioita. Tämä on luettelo muutamista: Virgin Airin lentoliput, pornovideoita netistä, E-bay-ostokset Iso-Britanniasta, artikkeleita Chicago Sun-Timesista, kasvishampurilaisen Vegemestasta, yliopistotutkinnon Kyprokselta ja Iso-Britanniasta, asianajopalveluita Hollannista, laillista kannabista Coloradosta, kartanon Las Vegasista, palkan it-yrityksestä ja avaruusmatkan.

Lompakkoonsa voi ladata bitcoineja asematunnelin bitcoin-automaatilla, eikä se ole kummempi toimitus kuin matkakortin lataaminen. Lompakon taas voi avata älypuhelimella yhtä simppelisti kuin Angry Birdsin.

Malmi laskeskelee, että virtuaalivaluutan arvo voi kasvaa vielä ainakin kymmen- tai satakertaiseksi. Hän uskoo, että sen jälkeen kurssi tasaantuu.

Kaikki eivät ole samaa mieltä. Talousnobelisti Paul Krugman on sanonut moneen otteeseen, ettei bitcoin voi koskaan toimia kunnolla, sillä se on liian epävakaa. Siitä puhutaan vitsinä ja pyramidihuijauksena, josta hyötyvät Malmin kaltaiset ensikäyttäjät. Siis ne, jotka ovat pystyneet louhimaan helppoa rahaa halvalla.

Kuten Satoshi Nakamoto itse, jolla väitetään olevan hallussaan miljoona bitcoinia. Tammikuun lopussa se tarkoittaa yli 600 miljoonaa euroa.

Nakamotosta, kaiken luojasta, ei vieläkään tiedetä muuta kuin että hänen oikea nimensä ei ole ainakaan Satoshi Nakamoto. Se oli pseudonyymi siinä missä Malmin Siriuskin.

Malmin mielestä paras esitetyistä veikkauksista on yhdysvaltalainen professori Nick Szabo. Mutta Nakamoto saattaa olla kuka muu tahansa. Suomalainen tutkija, massachusettilainen bitcoinkehittäjä tai NSA. Se saattaa ihan hyvin olla Martti Malmi, vaikka hän itse sen kieltääkin.

Ei kai sillä ole niin väliäkään. Omiin valintoihinsa uskoneet ideologit ja rahankäyttäjät ovat luoneet kuplansa itse. Se voi teoriassa kasvaa niin suureksi, että siihen mahtuu loppumaailmakin.

Tai sitten ei. Riippuu, mihin uskoo.

BITCOIN -SANASTOA

Bitcoin: Bitcoin on digitaalinen valuutta, joka perustuu vertaisverkkoon hajautettuun kirjanpitojärjestelmään. Se tarkoittaa, ettei kirjanpito ole tallennettu vain yhdelle keskuskoneelle, vaan kaikkien käyttäjien koneille.

Ajattele yhteiskäytössä olevaa excel-tiedostoa. Julkiseen exceliin olisi tallennettuna jokaisen yksittäisen bitcoinin (tai sen osan) siirtyminen omistajalta toiselle. Siitä voidaan laskea, paljonko bitcoineja on yhteensä.

Kun Simo maksaa Piialle yhden bitcoinin, hän yksinkertaisesti lähettää tiedon kirjanpitoon siitä, että Simon lompakosta vähennetään yksi bitcoin ja lisätään se Piian lompakkoon. Simo käyttää tilinumerona 30-merkkistä koodia, joka kryptataan ja varmistetaan oikeaksi (miten, ks. louhinta).

Näin siirto on ilmainen, turvallinen ja nopea, lähetettiin se minne päin maailmaa tahansa.

Avainkoodit: Kaikki bitcoinit ovat lompakoissa, joiden julkista avainta vastaa yksityinen avain. Avaimet ovat pitkiä merkkijonoja, mutta niitä voi verrata käyttäjätunnukseen ja salasanaan.

Julkista avainta eli käyttäjätunnusta, ei tarvitse piilottaa, ainoastaan yksityinen eli salasana. Salasanan voi printata paperille ja tallettaa tallelokeroon tai sen voi opetella ulkoa. Myös netissä on tallelokeroita salasanoille.

Louhinta: Bitcoineja tulee lisää vain louhimalla. Louhinta on vähän kuin arpajaiset, jossa on palkintona 25 bitcoinia.

Jos Simo ei halua ostaa bitcoinia, vaan luoda sellaisia, hän lataa kirjanpitojärjestelmän eli excel-tiedoston koneelleen. Kymmenen minuutin välein exceliin tulee yhtälö, jonka ratkaisemalla Simo voittaa arpajaiset. Vastausta ei voi laskea, vaan sen löytämiseksi on kokeiltava loputtomasti vaihtoehtoja. Osallistujia on jo niin paljon, etteivät kokeilemiseen riitä tavallisen tietokoneen tehot, vaan sitä varten tarvitaan erillinen louhintakone.

Samalla, kun Simo louhii, hänen koneensa varmistaa muiden käyttäjien exceliin lähettämiä rahasiirtoja. Kone hyväksyy ne, jos niiden julkinen ja salainen avain täsmäävät. Näin kukaan ei voi käyttää jo aiemmin käyttämiään rahoja, eli niin sanottua double-spending-ongelmaa ei ole.

Arpajaisiin osallistuminen on siis ikään kuin palkkio excelin oikeellisuuden varmistamisesta. Jos Simo löytää oikean vastauksen yhtälöön ja voittaa, hän saa 25 bitcoinia.

Palkinto pienenee hitaasti, kunnes lopulta bitcoineja on 21 miljoonaa. Tähän mennessä noin puolet on louhittu, viimeiset löytynevät vuonna 2016. Sen jälkeen bitcoineja ei enää tule. Siksi bitcoin ei tunne inflaatiota.

Lompakko: Bitcoin-järjestelmä ei ole kiinnostunut siitä, ovatko kolikot Simon vai jonkun muun, vaan siitä, mihin lompakkoon ne kuuluvat. Bitcoinien pitää aina olla jossain lompakossa, muuten niitä ei ole olemassa.

Bitcoin-lompakko on julkisen ja yksityisen salakirjoitusavaimen – käyttäjätunnuksen ja salasanan – yhdistelmä.

Kun Simo siirtää bitcoineja lompakosta toiseen, hän käyttää siirtoon tilinumeroa. Yhdellä lompakolla voi olla loputon määrä eri tilinumeroita.

Louhijoiden koneet tarkistavat, täsmääkö siirrossa käytetty salasana käyttäjätunnukseen. Jos täsmää, siirto hyväksytään. Siirto kirjautuu exceliin käytetyn tilinumeron perusteella, ei käyttäjätunnuksen perusteella. Eli vaikka siirrot ovat julkisia, kukaan ei tiedä lompakoiden saldoja, sillä samaan lompakkoon on voitu siirtää rahaa usealla tilinumerolla.

Yksityinen avain toimii salasanana, ja sen turvallinen säilyttäminen on tärkeää. Kukaan ei voi palauttaa sitä, jos se katoaa. Lompakko, jonka salasana katoaa, on ikuisiksi ajoiksi kadonnut sisältöineen.

Teksti: Aurora Rämö ja Otto Peura
Kuvat: Katri Naukkarinen