11. kesäkuuta 2013
Teksti:

Maan johtavalle sivityslaitokselle valitaan keskiviikkona 12. kesäkuuta uusi rehtori, kun nykyinen viranhaltija Thomas Wilhemsson siirtyy kansleriksi.

Wilhemssonin seuraajalta vaaditaan tohtorin arvoa, hyvää johtamistaitoa, päätöksentekokykyä, hyviä vuorovaikutustaitoja, vankkaa talousosaamista, aktiivista kansainvälisyyttä, monipuolisia yhteiskuntasuhteita ja kaikenlaisia näkemyksiä, kuten strategista kehittämisnäkemyksiä ja tutkimis- ja koulutuspoliittista näkemyksiä.

Tehtävää haki yhdeksän innokasta, ja loppusuoralle kisassa ovat valikoituneet vararehtorit Ulla-Maija Forsberg ja Jukka Kola sekä dekaanit Risto Renkonen ja Keijo Hämäläinen.

Perinteisesti, eli aina, valittu on ollut miespuolinen ukkeli yliopiston johtoportaasta. Valinnan tekevä yliopiston hallitus on kuitenkin uudistusmielinen. Muunkin profiilin johtaja kävisi. Alun perin itse asiassa hieman haaveiltiin yliopiston ulkopuolisesta hakijasta.

Vielä ei ole liian myöhäistä valita rehtoriksi joku muu kuin Helsingin yliopiston vakiokalustoon kuuluva ihminen. Ylioppilaslehti etsi tehtävään sopivat kyvyt. Jätimme muodollisen vaatimuksen tohtorin arvosta huomioimatta, koska väikkäreitä hyväksytään ilmeisesti vähän miten sattuu (Bäckman, Himanen, mitä näitä nyt on).

Susanna Kuparinen
kuparinen2
Koko yliopistosysteemi on suurta poliittista teatteria. Ollaan muka itsenäisiä, mutta otetaan rahaa suuryrityksiltä ja veljeillään valtaapitävien kanssa. Joudutaan tekemään selontekoja tilaustyönä, jotta olisi varaa tehdä vapaata tutkimusta. Poteroidutaan, painostetaan, kähmitään.
Eduskunta-trilogian ohjaaja, nykyinen Voima-lehden toimituspäällikkö
Susanna Kuparinen voisi paljastaa tämän kaiken.
Kuparinen olisi oikea ihminen karsimaan hallinto- ja tukitoimia, mikä on välttämätön seuraavan rehtorin säästötoimenpide. Hän osaa avustaa poispotkittuja luovimaan työeläkejärjestelmässä ja tuntee hyvin myös sosiaalitoimea.

Tuomas Enbuske
Koska rehtorin palkkaa nostetaan ensi vuonna 1,9 prosenttia, Tuomas Enbuske saatetaan saada ylipuhuttua hakemaan paikkaa. Kaikki haluaisivat hänet rehtoriksi, koska hän on merkittävä talousasiantuntija ja yhteiskunnallinen keskustelija, mutta Tuomas ei nyt oikein tiedä, jaksaisiko hakea, koska voittaisi kuitenkin.
Tosin jos joku keksii vastustaa valintaa, Tuomas ehdottomasti hakee, koska vastustus on todiste siitä, että Tuomas valitaan.
Provosoidut, siis olen. Rehtori.

Prinsessa Estelle
estelle
Pohjoismainen hyvinvointi ei tarkoita sitä, että saisi lojua kaikki päivät viettämässä jotain puolivuotisristiäisiä vaan sitä, että saa maksaa veroja. Se on etuoikeus.
Kuninkaallisen suvun jatkajana prinsessa Estelle on oikeutettu muita suurempiin etuihin ja hän saa alkaa maksaa palkkaveroa jo ihan pienenä. Prinsessalla on oikeus pitkään työuraan, eikä hän jätä oikeutta käyttämässä, onhan hän ruotsalainen, eli melkein kuin suomalainen mutta esimerkillinen ja kiinnostava.
Estelle on vasta vuoden ikäinen, mutta nuori nainen tarkoittaa samaa kuin edistys.

Mikael Jungner
jungner3
Seuraavan rehtorin on uudistettava yliopiston tutkimuslaitokset kokonaan. Uudistuksia, varsinkaan kokonaisuudistuksia, ei tässä maassa voi tehdä ilman Mikael Jungneria.
Jungner pyyhältää paikalle, visioi, missioi ja irtisanoo kaunopuheisesti. Sillä irtisanomisia ”tutkimuslaitosten kokoaminen aihepiireittäin nykyistä suurimmiksi kokonaisuuksiksi” käytännössä tarkoittaa.
Jungnerilla on kokemusta muumioituneiden änkyröiden johtamisesta sekä Yleisradiosta että SDP:stä, kummassakaan ei muunlaisia ihmisiä ole. Vallankumoushengestään huolimatta Jungner on kuin yksi yliopistoihmisistä
jo nyt: terveys petti ja vaimo jätti.

Peter Vesterbacka
Lappeenrannan yliopisto pestasi juuri Nokia-pamppu Anssi Vanjoen proffaksi. Peter Vesterbackalle pitää tarjota ajoissa tarpeeksi korkeaa paikkaa, ennen kuin Aalto perustaa jonkin tasohyppelyprofessuurin.
Sillä Helsingin yliopiston liikevaihto nousi viime vuonna 2,3 euroa edellisvuodesta, Vesterbackan johtaman Rovion taas 62,4 miljoonaa euroa. Siinä on ero.
Lukukauden avajaisia varten huppariin pukeutunut Vesterbacka asettelisi auditorion penkit punaisen Angry Birdin naaman mallisesti ja arvojohtaisi:
”Jokaisen tärkein työkalu on peili. Suurin osa rajoituksista tulee ihmisestä itsestään.”
Kaikki hurraisivat ja tekisivät sitä mitä tekevät muutenkin, räpläisivät puhelintaan.

Björn Wahlroos
wahlroos2
Pankkihallitusmies Nalle Wahlroos ei ole kiinnostunut köyhistä opiskelijoista, mutta onneksi tutkimukset näyttävät, että koulutus ja varallisuus kulkevat käsi kädessä ja että hyväosaisuus periytyy.
Helsingin yliopiston 36 500 opiskelijaa eivät siis ole aivan varattomia, eivätkä tulekaan olemaan, päinvastoin. Yliopiston opiskelijat ovat alle prosentti Suomen väestöstä, juuri sopiva määrä tuloeliitiksi.
Kanditutkintoja uudistetaan lähivuosina laaja-alaisemmiksi eli vähemmän erikoistuneiksi. Wahlroos pystyisi yhtenäistämään tutkintoja entisestään poistamalla kaiken maailman kehitysmaatutkimukset ja supistamalla opetusohjelman omaan Markkinat ja demokratia -teokseensa. Sillä no, mitäs muuta täällä yhteiskunnassa on kuin markkinat ja demokratia.
Enemmistö voi pitää demokratiansa, opiskelijavähemmistö ottaa rahat.

Steen 1
steen1 jani laukkanen
Yliopistossa kukaan ei ymmärrä toistaan, koska kukaan ei ymmärrä edes itseään.
Akatemiassa käytetään liikaa vaikeita sanoja liian vaikeista asioista. Meidän verovaroillamme puhutaan esimerkiksi jostain substanssiontologiasta. Meillä on oikeus tajuta, mistä maksamme.
Räppäri Steen 1 oli perussuomalainen vaihtoehto ennen perussuomalaisia: lähiöperheenisä, joka sanoo miten asiat oikeasti ovat (kommunismin saavutukset: ”Massamurhat. Piikkilanka-aitoja. Yleinen kurjuus.”). Stenkalla on näkemystä massoja kiinnostavista aiheista (”Pikku G on saatana”), mutta kosketus myös akateemiseen kielenkäyttöön (”jotkut mielipiteeni ovat hyvinkin eksentrisiä”).
Perseelleen mennyt yliopistouudistus saisi konkreettiset mittasuhteet, kun uusi rehtori tuikkaisi päärakennuksen palamaan. Se näyttää niin paljon Eduskuntatalolta, pylväitä ja kaikkea, eliitti alas, vittu!

Dumbledore
Kuka? No se keksitty velho siitä Harry Potter-sadusta. Harhautusloitsu vaan peliin, ja taikahahmokin voi muuttua näkymättömäksi paperinpyörittelijäksi.

Teksti: Ylioppilaslehden toimitus

Steen 1:n sitaatit HS 19.1.2010 ja City 23/2005, Vesterbackan sitaatti Aino-lehden numerosta 3/2012.

Mikael Jungnerin kuva: Riku Isohella
Steen1:n kuva: Jani Laukkanen