04. toukokuuta 2012
Teksti:

Partiopoikamme Kanadasta

Hei, olen Scott, 22-vuotias peltiseppä ja osa-aikainen eräopas Vancouverista. Kierrän Eurooppaa Amazing Race -hengessä, ja minulla on aina vähän hoppu. Nelisivuisen matkasuunnitelmani mukaan minun pitäisi olla jo seuraavassa kaupungissa. Herään aina ensimmäisenä dormissa, punnerran ja laitan aamukahvit trangialla.

Yleensä palkkaan paikallisen oppaan koko päiväksi – haluan nähdä todellista elämää. Eilen kävin tutustumassa 30-luvulla perustettuun mutteritehtaaseen ja kuulin 91-vuotiaan mutterinvalajan kokemuksia toisesta maailmansodasta. Se oli fantastista. Iltaisin kirjaan kokemukseni lokikirjaan ja tutkin karttoja luupin ja kompassin avulla. Säilytän ultrakevyitä matkatavaroitani aina rinkassa, joka aukeaa kahdeksasta eri kohdasta. Pitää olla valmis lähtemään minä hetkenä hyvänsä.

 

Rauhoittuja Israelista

Hei, olen Shimon, 24-vuotias nuori mies Tel Avivista. Kun pari vuotta sitten kotiuduin armeijasta, ei ihan heti huvittanut tehdä mitään. IDF-kavereiden kanssa sitten suuntasimme Intiaan, ja sillä reissulla olen oikeastaan yhä. Intiassa aika kului rattoisasti halpojen päihteiden parissa, mutta kurjaahan sitä kurjuutta on pidemmän päälle katsella.

Päätimme vuosi sitten tulla kaverien kanssa Eurooppaan, jossa tiet sitten erkanivat. Nyt kulutan aikaani pörräämällä suuremmissa ja pienemmissä kaupungeissa muiden reppumatkailijoiden kanssa. Historialliset nähtävyydet eivät oikein jaksa kiinnostaa, kapakat sitäkin enemmän. Imen elinvoimaa välivuotta viettävistä jenkeistä, joiden mielestä olen tosi hieno ihminen.

 

Pakollinen vahvistus Australiasta

Hei, olen Jake, iloinen surffaajapoika Perthistä. Tulin vuodeksi kiertämään Eurooppaa, sillä niin on meilläpäin tapana tehdä. Eurooppa tarkoittaa minulle kaupunkeja, joissa on bilehostelleja. Sellaisessa tapaa aina muita ausseja, ja sitä maanmiesten kohtaamisen riemua on vaikeaa sanoin kuvailla. Yleensä vedämme kännit ja könyämme lähimpään aussibaariin, tosin irkkubaarikin käy.

Jos kukaan ei ole menossa baariin, dokailen mielelläni hostellin keit-tiössä ja kerron kaikille surffaamisesta. Viime päivinä niin ei ole onneksi tarvinnut tehdä, koska olen dokaillut kahden suomalaisen mimmin kanssa lähibaareissa.

Ärsytän riehakkuudellani oikeastaan kaikkia muita hostellin asukkaita, jopa jenkkejä. Pahimpia vihollisiani ovat suorittajat, jotka haluavat nukkua öisin ja heräävät juuri silloin, kun haluaisin nukkua.

 

Nyökyttelijä Etelä-Koreasta

Hei, olen Soo-Jin, 28-vuotias teollisen muotoilun opiskelija Daegusta. Englanninkielinen nimeni on Jane. Tulin Eurooppaan pyhiinvaellukselle suurten muotoilijoiden ja arkkitehtien jalanjäljissä. Lisäksi haluan oppia englantia, mutta se on hankalaa, koska kaikki puhuvat niin nopeasti, enkä pysy sanakirjani kanssa perässä. Yleensä vain lyöttäydyn hostellissa johonkin porukkaan ja yritän pysytellä huomaamattomasti perässä.Yksin matkustaessa on hankala saada kuvia, joissa näytän peace-merkkiä rakennusten edessä.

Hostellissa käytän aina pyjamaa ja kissatohveleita. Iltaisin skypetän serkkuni kanssa tablettitietokoneella. Sen jälkeen olo on haikea, ja makaan valveilla tuijottaen kattoa. Hostellikavereita on niin vaikea saada. Muita ärsyttävät viemärin tukkivat hiustupponi ja ainainen nuudelikeiton haju.

 

Suorittaja Saksasta

Hei, olen Jenny, 23-vuotias slavistiikan opiskelija Bremenistä. Joudun asumaan hostellissa, koska kielikouluni tarjoama majoitus oli mielestäni hävyttömän kallis. Miksi ihmeessä maksaa 20 euroa yöltä, jos toisaalla voi nukkua kahdeksallakin eurolla. Iltaisin kierrän kirjastosta lainaamani tsekinkielisen Lonely Planettini kanssa järjestelmällisesti vinkkejä läpi. En kuitenkaan ikinä pistäydy kahviloissa tai ravintoloissa sisällä. Merkkasin museoiden ilmaisaukioloajat kalenteriini heti, kun kielikurssini varmistui tammikuussa. Pyrin menemään nukkumaan viimeistään kymmeneltä, jotta ehdin käydä puolentoista tunnin lenkillä ennen luentojen alkua.

Inhoan hostellin dokailevia ausseja, jotka luulevat olevansa kaikki jotain erityistä surffijuttuineen. Tällä hetkellä hermoilleni käy etenkin suomalainen erasmus-ääliö, jonka jokainen lause alkaa sanoilla: “In Finland we have this…”

 

Erasmus Suomesta

Hei, olen Emmi, 24, Dublinissa Erasmus-vaihdossa oleva helsinkiläistyttö. Lensin EasyJetillä vaihdossa olevan bestikseni Miran luokse Prahaan neljäksi päiväksi. Miran koulun asuntolassa ei saa yöpyä ulkopuoliset, joten oli pakko tulla tänne. Onneksi hostellin aussipojat ovat pitäneet minut ja Miran kiireisinä. Viime yönä kotimatkalla irkkubaarista avauduin Jakelle isä-suhteestani. Se meni aluksi vähän vaikeaksi, mutta halusi kuitenkin, että menen sen viereen nukkumaan. Saksalainen tiukkis heräsi ja mulkoili moralisoivasti, kun hain legginssini ja hipsin Jaken sänkyyn.  Jake on luvannut, että se tulee moikkaamaan meitä loppukesästä Suomeen. Miran mielestä jonkun toisen kanssa nukkuminen ja pussailu ei ole pettämistä. Ai niin! Prahan nähtävyyksistä ei olla nähty vielä mitään. Darra on lamauttanut meidät päivisin totaalisesti.

 

Henkilöt ovat Ylioppilaslehden toimituksen mielikuvituksen tuotetta.

Sanat Ylioppilaslehden toimitus, kuva Otto Donner