26. toukokuuta 2012
Teksti:

Minä muistan, kun Karkkilaan tuli Kotipizza. Se muutti kaiken. Yhtäkkiä tuppukylä, jonka päätie oli asfaltoitu kymmenen vuotta aikaisemmin, oli muuttunut metropoliksi, jossa saattoi kuljeskella välinpitämättömänä vain kuljeskelemisen ilosta näyttämättä idiootilta. Sitä seurasivat MM-95 ja Häkkisen mestaruus. Meillä oli taas oikeus elää. Siitä lähtien en ostanut pitsaa enää mistään muualta. Kastikkeet kai olivat sillä tavalla eksoottisia, että ne saivat maalaistollon puhumaan kielillä.

Suomalaiset menestystarinat ovat aina ulkomaisia menestystarinoita. Tarvittiin ruotsalainen valmentaja ja brittiläinen talli, että poika, jolla on maantienväriset hiukset saatiin hetkeksi maailman etusivulle. Suomen kansainvälisesti tunnetuin etunimi on Jean. Miksi sitten tämä Iso G on niin stigmatisoitunut? Tässä on lasketeltu maailman sivu isoveljien Stiga-kelkoilla, ja ihan hyvältä ovat voitonmaljat maistuneet. Mitä muuta Guggenheim on kuin Kotipizza potenssiin viisi?

Taidetta rakastavat Ison G:n vastustajat tekivät laskuvirheen. He eivät ottaneet huomioon psykologiaa. Sitä, että Iso G oli isin hetkellinen mielenhäiriö, joka sai hänet ostamaan ylimääräisen Daim-tuutin, kun odotettavissa ei ollut edes vaniljaeskimoa. Ja sitä, että arvovaltatappion kokeneilta Jussi-sedältä ja Sanomavaarilta on nyt turha odottaa minkäänlaista toffeepuffettia ainakaan seuraavaan vuosikymmeneen. Kihisevä isi valjastaa koko Katajanokan ympärivuotiseksi Juhani Palmu -museoksi, ja siinä meillä on valtuustot syksyllä täyttävien persujen ensimmäinen täyttynyt vaalilupaus.

Ei tänne taidetta kukaan missään vaiheessa halunnutkaan, vaan peniksen jatkeen. Matkailunedistämiskeskuksen yhteiskuntasuhdepäällikkö (sic) Jari Ahjoharju ehtikin jo heittää ideoita G-pisteen täyttämiseksi: ”Helpointa olisi hyödyntää ulkomaalaisten parhaiten tuntemia suomalaisbrändejä Angry Birdsiä, joulupukkia, muumeja ja saunaa.” Odotan innolla Frank Gehryn suunnittelemaa muumipappasaunaa. Kertalämmitteinen olisi kiva. Tai ollaan sitten kerrankin rehellisiä ja rakennetaan ehta suomalaisbrandytehdas. Koskenkorva – ilmaiset brändit maanantaisin.

Parhaat ideat ovat yksinkertaisia. Minulla on sellainen. Tehdään Sipe Santapukin kotitalosta Checkpoint Heinola. Jos hän sai parilla sähköpostilla Eric Lloyd Wrightin suunnittelemaan talon heinolalaisen järven rannalle, hän onnistuu varmasti sopimaan Cai Guo-Qiangin kanssa parin poron lävistämisestä. Annetaan hänelle puuttuvat pari miljoonaa, niin saadaan päärakennuskin pystyyn. Ja pihalle Louise Bourgeoisin hämähäkkejä. Parilla puhelinsoitolla hän saa varmasti Damien Hirstin signeeraamaan timanteilla kuorrutetun vihaisen linnun, ja siinä meillä on ne puoli miljoonaa vuotuista kävijää, jotka tekevät taiteesta huipputaidetta.

Sanat: Olavi Uusivirta