13. huhtikuuta 2012
Teksti:

Shtöööööööööööööööööööt.

Summerin törähdys säikäyttää, vaikka vierasta on osannut odottaa. Kalliolaisessa kerrostalossa ei spontaania kyläilyä harrasteta.
”Lotta Kaihua, terve”, esittelee pieni, pipopäinen nainen itsensä mutkattomasti. Peremmälle!
Kulman pojat -elokuvasta ja Q-teatterin lavalta tuttu näyttelijä on toiselta ammatiltaan kyläilijä. Viime kesänä hän pimputti ovikelloja ympäri Mustaamerta Ylen Sohvasurf­faajat-sarjan matkaoppaana. Kotiovensa kuvausryhmälle avasivat muun muassa ukrainalainen drag-artisti, moldovalainen maajussi ja romanialainen tangoharrastaja.
”Ihmisille tuntui olevan ihmeen helppoa avata ovensa tuntemattomille. Se oli vaan pim pom, ja kahvit tulille”, sanoo Kaihua, kun viinerit on kaivettu pakkasesta.
Tänään hän on luvannut kertoa meille kerrostaloihin sulkeutuneille uusvieraanvarattomille kaupunkilaisille, miten tuntemattomien ihmisten luona kyläillään. Kutsutaan sitä paremman puutteessa vaikka näin: Kaihuan Kymmenen Kultaista Käskyä Kotimajoitusmatkailijalle.
Ennen kuin rupattelua jatketaan pidemmälle, Kaihualla on varoituksen sana valmiina:
”Kun tapaa ihmisiä henkilökohtaisella alueella, menevät juttuaiheetkin nopeasti henkilökohtaisiksi. Se ei välttämättä aina ole hyvä asia.”
Esimerkki: Bukarestissa Kaihua ja Sohvasurffaajien kuvaaja-ohjaaja Pia Asikainen harhautuivat puhumaan uskonnosta paikallisen oppaan kanssa. Hyvin pian kävi selväksi, että matkalaisten arvoliberaali maailmankuva oli romanialaiselle miehelle jyrkkä no-no.
”Ei keskustelu muuttanut sitä, että päivä Bukarestissa oli ollut mukava. Mutta tunnelma oli todella kiusallinen.”
Muistetaan siis Kaihuan käsky numero yksi:

1. Vältä tai varo keskustelua politiikasta ja uskonnosta.

Keskustellaan ennemmin jostain, mikä yhdistää uskontokuntaan tai puoluekirjaan katsomatta. Matkoista.
Tukholma-Helsinki, 1987. Jalkakäytävä Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteyksessä on vuosi Olof Palmen murhan jälkeen jo kansainvälinen nähtävyys. Pääministerin murhamysteeri on myös Kaihuoiden Tukholman-risteilyn vetonaula. Ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan oleva Lotta, viisi vuotta, tuijottaa muistolaattaa talvihaalarinsa suojista ja on näkevinään katukiveyksellä verta.
Sen järisyttävämpiä eivät Kaihuan ensimmäiset matkamuistot ole. Reissaajana hän sanoo toteuttaneensa peruskaavaa: vuosittaiset risteilyt ja etelänmatkat lapsena, pakollinen interrail lukiolaisena – ja tietenkin halpalennot jokaisen Erasmus-vaihdossa olleen kaverin luokse. Sohvasurffaajien kuukauden kuvausmatka oli pisin aika, mitä 30-vuotias Kaihua oli siihen mennessä viettänyt tien päällä.
”En ole asunut puolta vuotta viidakossa, vaikka se olisi tietenkin tässä ihan uskottavaa sanoa.”
Kaihualle henkisesti pisin reissu oli ehkä se junamatka, joka toi 18-vuotiaan joensuulaisen Helsinkiin ja Teatterikorkeakouluun. Pääkaupungin koko ja kaupunkilaisten eristäytyneisyys tulivat shokkina. Kaihua oli asunut lapsuutensa ja nuoruutensa pihapiirissä, jossa ovia ei pidetty lukossa ja pihakavereilla saattoi poiketa milloin tahansa.
”En ollut valmis lähtemään. Minulla ei ollut minkäänlaista tarvetta pikkukaupunkikapinalle.”
Tuoreelle teatterikoululaiselle Helsinki oli pelottava ja kylmä. Kaihua asui ankeassa opiskelijasolussa ja eksyi kaikkialla.
Oma paikka alkoi hahmottua vasta toisella vuosikurssilla, kun Kaihuan paras ystävä Pamela Tola pääsi kouluun, ja he muuttivat yhteen. Teatteripiireistä tuli Kaihuan koti.
Nyt Kaihua on jo oppinut kaipaamaan ulkomailla meren suolaista tuoksua ja Hakaniemen hallin Soppakeittiötä. Helsinkiläisestä kerrostalosta on tullut koti, ja naapureihin on luotu ensimmäisiä varovaisia kontakteja.
”Sohvasurffaajien jälkeen rupesi taas harmittamaan, miten kuolevaa kyläilykulttuuri on Suomessa. Kaipaan sitä, että naapureilta voi käydä lainaamassa mitä vaan.”
Krakova-Praha, kesä 2000. Abivuoden jälkeisenä kesänä kumppanukset Kaihua ja Tola reilaavat vapauden huumassa ympäri Itä-Eurooppaa. Yöjunan verhoton akvaarioloosi on silti pienoinen järkytys. Kaihua makaa valveilla ja kuuntelee, kuinka isokokoisen oloiset miehet ramppaavat ohi. Askeleet palaavat yhä uudestaan ja uudestaan hytin ovelle.
Yhtäkkiä ovi vetäistään auki. Itäeurooppalainen korsto tuijottaa silmästä silmään Kaihuaa, jonka ensi­reaktio on huutaa koko keuhkojen voimalla PERKELE. Se riittää sillä kertaa roiston karkoittamiseen.
”Voiman tunne oli mieletön: pelastin meidän leirin! Se taitaakin olla ainoa todellinen sankariteko omilta matkoiltani.”
Vaikka itäeurooppalaisten korstojen väliintulot ovat harvinaisia, on matkailussa silti aina Kaihuan mielestä kyse rohkeudesta.
”Matkustaminen auttaa olemaan pelkäämättä. Kun tutustuu henkilökohtaisesti ihmisiin ja heidän tapoihinsa, se ei voi olla kasvattamatta suvaitsevaisuutta.”
Sohvasurffaajat-sarjan kantava idea oli murtaa penkkimatkailijoiden ennakkoluuloja alueesta, joka mo­nien mielikuvissa sijoittuu ”jonnekin Venäjälle”. Kaihuaa ja Asikaistakin varoiteltiin, että sohvasurffaus Mustanmeren alueella on äärimmäisen vaikeaa ja epämiellyttävää.
”Nettikin on täynnä neuvoja siitä, miten sinne-ja-sinne ei kannata mennä. Niiden lukeminen on maailman turhinta. Jos on halu mennä jonnekin, ei auta kuin selvittää asia itse ja lähteä matkalle.”
Tästä päästäänkin takaisin Kaihuan Käskyihin, joista numerot kaksi ja kolme ovat erityisen tärkeitä:

2. Tutustu maahan ja sen kulttuuriin etukäteen. Muutamakin sana paikallista kieltä voi tehdä isäntään suuren vaikutuksen.

3. Älä jätä kuitenkaan lähtemättä vain siksi, että jollakin muulla on ollut kurjaa paikassa X.

Kaihuan löi ällikällä Georgian pääkaupunki Tbilisi. Sodan runtelemalla kaupungilla oli käsittämättömän kaunis keskusta värikkäine puutalokortteleineen. Sohvasurffaajat kävivät ihailemassa presidentti Mikheil SaakaÅ¡vilin ideoimaa Disneyland-henkistä teemapuistoa, jonka suihkulähteissä kasakat tanssivat 3D:nä. Pompöösiä oli myös isäntien vieraanvaraisuus.
”Meidän host-perheemme nukkui olohuoneessa, jotta saisimme oman huoneen. Ruokatarjoilut olivat mielettömät, eikä missään saanut auttaa.”
Pidetään mielessä silti vastavuoroisuus:

4. Tarjoa omatoimisesti apua esimerkiksi tiskaamisessa tai kokkaamisessa (jos se vain on mahdollista).

5. Ota mukaasi pieniä tuliaisia. (Me veimme salmiakkikossua aikuisille ja Muumi-magneetteja lapsille.)
Bukarest-Jalta, 2011. Edellinen yö on venynyt pitkäksi Maksim-isännän drag-show`n jälkeen, ja Asikaisella ja Kaihualla on reissun ensimmäinen kunnon krapula. Jaltalla vastassa on hiljainen pariskunta, joiden kanssa yhteisiä puheenaiheita ei tunnu löytyvän. Kuvausryhmän ei tarvitse pitkään neuvotella: yksi yö sohvasurf­fausta täällä saa riittää. Nyt tarvitaan hotelli, uima-allas ja drinkki käteen.
”Tuntui hyvältä sallia itselleen pienuus. Vaikka olenkin koukussa kaikentyyppisiin matkailuohjelmiin, vierastan sitä, kuinka niissä vain hymyillään Taj Mahalin edessä. Matkaopas osuu aina kuin sattumalta johonkin paikallisille puukenkäfestivaaleille.”
Todellisuudessa matkailuun kuuluu odotusta, väsymystä, kohtuuttomia tunnereaktioita, riitelyä ja epämääräisiä riisimössöjä.
”Matkailla ei voi kliinisesti – totuus on usein se, että vaatteet ovat paskaisia ja itkettää.”
Kaihuan henkilökohtainen inhokki on taksikyytien hinnasta vääntäminen. Bulgariassa Kaihua ja Asikainen rupesivat ihmettelemään supernopeasti raksuttavaa taksimittaria. Kun suomalaiset hokivat raivoissaan ”taksimeter no good”, nakkeli raskaan sarjan painijan oloinen kuski vain niskojaan ja työnsi kameraa pois.
”Tilanteessa saattaa yhtäkkiä muistaa, että tässähän riidellään muutamasta eurosta. Mutta kyse on periaatteesta. On ikävä tunne, jos kokee joutuvansa koko ajan kusetetuksi.”
Lisätään siis Kaihuan Käskyihin numerot 6, 7 ja 8.

6. Selvitä majoittajan kanssa etukäteen pelisäännöt esimerkiksi tupakoinnista tai lemmikeistä.

7. Luota intuitioosi ja ihmistuntemukseesi. Jos jokin tuntuu olevan vialla, voit aina poistua.

8. Sovi taksikuskien kanssa hinta AINA ETUKÄTEEN. Kirjoita se paperille selvyyden vuoksi.
Helsinki-Denpasar, 2012. Lomapäivät Balin saarella ovat joutilaita. Kirkkaan turkoosissa vedessä sukeltaessa ohi lipuu kaloja ja vesikasveja, sitten muovipillejä ja -pulloja. Kaihua näkee, kuinka veneitä seuraa kokonainen muoviroskaviitta.
”Kun näin sen omin silmin, tajusin ensimmäistä kertaa toden teolla, että tämä ei tule kestämään. Samalla olin tietenkin itse ostanut lennot sinne kauas.”
Silmänsä auki pitävä reppureissaaja ei voi välttyä maailmantuskalta. Menkää, mutta pitäkää mielessä Kaihuan yhdeksäs käsky.

9. Ole ympäristötietoinen.

”Matkailun vaikutus syntyy siitä, kun matkakohteeseen syntyy henkilökohtainen suhde. Elämänmuutos on todennäköisempi, jos näkee esimerkiksi turismin vaikutukset omin silmin.”
Eivät Sohvasurffaajatkaan malta kotiin jäädä. Tuotantotiimin suunnitelmissa on jo toinen kausi, jossa kierrettäisiin Välimerta ja kotimajoituttaisiin Albaniassa, Tunisiassa, Italiassa, Jordaniassa, Kyproksella ja Makedoniassa.
”Ensimmäisen tuotantokauden jälkeen vannoin, etten lähde toiselle kierrokselle. Kuukausi putkeen ihmisten nurkissa on aika kuluttavaa. Ei voi valita, milloin on sosiaalinen ja milloin ei.”
Niin, kyläily kuluttaa, ainakin meitä sosiaalisesti rajoittuneita suomalaisia. Kahvit jäähtyvät ja puheenaiheet tyrehtyvät. Mikä sinne ventovieraiden luokse oikein vetää?
”Matkalla parasta on ehdottomasti se hetki, kun hyppää bussiin kohti seuraavaa etappia. Määränpää on tiedossa, mutta kaikki muu on vielä tuntematonta.”
Siispä:

10. Unohda tämä lista, lähde matkalle ja keksi itse parempi.
Sanat Verna Kuutti
Kuva Noora Lehtovuori