14. maaliskuuta 2012
Teksti:

Mökille mennään vääristä syistä. Mökille mennään leikkimään Tsehovia. Puetaan valkoinen pellavapuku ja viritetään riippumatto. Katsotaan ohi ja humallutaan. Mikään ei liiku, kunnes Aliaksesta tulee riitaa. Yksi puhuu ja muut kuuntelevat, kunnes tulee jokin äänimerkki. Satakieli tai merisää. Silloin se yksikin hiljenee, ja kaikki katsovat järvelle. Elämä on menetetty. Elämä on tässä.

Joskus mökillä ollaan jouluna. Se on huono idea. Yksi auto: vain ensimmäinen pääsee pakoon, kun tilanne kärjistyy. Ja tilanne kärjistyy. Kaupungissa ei sillä tavalla ehdi puhua, kun on nämä vaikeat ajat. Mökillä on televisio: sieltä tulee Maigret virittää ansan.

Minä olen tosissani. Mökille mennään vääristä syistä. Sinne mennään katsomaan, millaista on todellisuus. Todellisuuden tuntu saavutetaan askeesin kautta. Askeesi saavutetaan laittamalla puhelin äänettömälle. Joskus, kun huono omatunto kolkuttaa saavutetuista eduista, ja vanne kiristää päätä, tehdään tulta.

 

Viime kesänä meille kävi juuri näin. Päätimme tehdä tulta niin kuin sitä joskus tehtiin. Että jos ei syty, niin sitten ei syty grillikään. Kivet, puupalikat ja aurinko. Niistähän se syntyy. Totesimme maaperästä löytyneet kivilaadut soveltumattomiksi. Auringon käyttö edellyttäisi jonkinlaista optiikkaa. Kokeilimme ensin huonolla menestyksellä vedestä ja lasipurkista rakennettua linssiä. Sitten etsimme erikokoisia puutikkuja.

Hankausvoima piti saada mahdollisimman suureksi, joten päädyimme soveltamaan jojosta tuttua rullaustekniikkaa.  Se osoittautui menestykseksi. Tunnin rullailtuamme saimme aikaan ensimmäisen savuntuprahduksen. Se tuntui samalta kuin Edisonista on täytynyt tuntua 22.10.1879. Se oli kuin Pekka Haaviston pääsy toiselle kierrokselle, voitto jo itsessään, ihme. Sitten tuli laskut. Heikki viilsi sormeensa helvetinmoisen vekin, ja me lähdimme ajamaan kohti Hämeenlinnan keskussairaalaa. Samalla dokumentoimme tapahtumia videolle älypuhelimillamme.

Teimme hassuja ilmeitä. Heikki kävi tajuttomuuden rajamailla. Verta suihkusi valtoimenaan. Sairaalassa ei ollut jonoa. Sormi tikattiin. Palasimme mökille ja sytytimme grillin. Pelasimme Texas Holdemia. Täytimme samovaarin. Odotimme iltaa. Keskiluokkaisuuden ytimestä kuului karmivaa huutoa. Verta suihkusi valtoimenaan. Teimme hassuja ilmeitä.

 

Mökille mennään vääristä syistä. Suoraselkäisintä on olla menemättä mökille. Näin minä tein viime viikolla. Valitsin Tsehovin ja Zholdakin Klockriketeaternissa. Tommy Hellsténin paradoksi toimi: sain sen mistä luovuin. Sain mökkiviikonlopun tiivistettynä neljään tuntiin.

Kaikki oli juuri miten minulle oli luvattu. Huone täynnä räjähtävää pysähtyneisyyttä. Trooppinen ilmanala, jossa ihmiset hytisevät. Junalta saapuvia ja junalle lähteviä ihmisiä. Kuvan ja tanssin teatteria. Kirkasta näköä. Pakollisen samovaarin.

Olavi Uusivirta