08. helmikuuta 2012
Teksti:

Lopetetaan armeija ja lähetetään nuoriso vuodeksi ulkomaille räätälöidyille Amazing Race -reiteille, joilla he pääsevät ratkomaan diplomatiaan, kehitysyhteistyöhön ja tutkimukseen liittyviä tehtäviä. Ja koska nuoret edustavat Suomea maailmalla, voimme pitää suurlähettiläille läksiäiset.

Näin ehdottavat Martti Kalliala, Jenna Sutela ja Tuomas Toivonen kirjassaan Solution 239-246. Finland the Welfare Game. Kirja on osa saksalaisen taidekustantamon englanninkielistä sarjaa, jossa etsitään ratkaisuja eri kansallisvaltioiden ongelmiin. Sarjan Suomea käsittelevässä osassa pureudutaan muun muassa väestön ikääntymiseen, maaseudun autioitumiseen ja kansanvaltaan.

 

Welfare Gamessa yhdistyvät fakta ja scifihtävä tulevaisuuspyörittely. Kirjoittajista Kalliala ja Toivonen ovat taustaltaan arkkitehtejä, Sutela on valmistunut Taikin medialaboratoriosta.

Kirjaa varten he haastattelivat eri alojen asiantuntijoita, mutta eivät tarrautuneet näiden näkemyksiin. Kirjan ajatuksia on kiihdytetty usein poliittiseen epäkorrektiuteen asti. Utopia, jossa maaseutu- ja kaupunkiasuminen on eroteltu rinnakkain eläviksi omiksi yhteiskuntajärjestelmikseen, kuulostaa demarilandian kasvatista hurjalta, mutta perustelut saavat mielikuvituksen laukkaamaan.

Kirjoittajat kyllästyivät yhteiskuntaan, jossa yhdelläkään poliitikolla ei tunnu olevan kokonaisvaltaista ajatusta siitä, millainen tulevaisuus olisi tavoittelemisen arvoinen.

”Politiikasta on tullut managerointia, jossa vastataan yksittäisiin eteen tuleviin ongelmiin. Yritämme tarjota tulevaisuusvision, johon politiikka ei ole kyennyt, eli muotoilemaan hyvinvointivaltion yhtälön uusiksi”, Kalliala sanoo.

Kirjaan on kerätty kahdeksan ratkaisua, joilla hyvinvointiyhteiskunta-Suomi voisi vaurastua. Yhdessä niistä haalitaan Suomeen ydinjätettä.

 

Kolmikko ehdottaa, että neuvottelevan Ahtisaari-Suomen kannattaisi harkita roolia maailman johtavana ydinjätteen loppusijoittajana. Vaikka markkinoita ei ole vielä olemassa, kolmikko veikkaa, että ”maanalainen globaali ydinvoimametropoli” tuottaisi hyvin. Jos mahdolliset suuret tuotot kansallistettaisiin, voisi ydinjäte olla suomalaisille samanlainen kultakaivos kuin 1960-luvun öljylöydöt Norjalle.

Kimmokkeen kirjoittaa ydinjätteestä kolmikko sai ”yhdeltä tyypiltä” Säteilyturvakeskuksesta, Kalliala kertoo.

”Hän luonnollisesti haluaa pysyä nimettömänä. Kukaan ydinvoimakeskustelun sisältä ei tietenkään halua omalla naamalla esittää tällaisia visioita. Se olisi poliittinen itsemurha.”

Tulevaisuushahmotelmia tekevät Suomessa yleensä Sitran kaltaiset instituutiot, mikä tekee niistä usein sovinnaisia.

Kirjoittajat haluavat vavisuttaa asiantuntijadiktatuuri-Suomea, jossa akateemisuudesta kutoutuu usein pakkopaita, joka tukahduttaa luovan visioinnin. Tutkijat eivät uskalla sanoa mitään, ennen kuin ovat vähintään väitelleet aiheesta.

Toinen ongelma on se, että asioista ei keskustella ennen päätöksentekoa, ja jälkeenpäin keskustelu tuntuu usein turhauttavalta.

”Tallomme kirjassa satojen varpaille ja tuhannet asiantuntijat ovat varmasti hyvin eri mieltä kanssamme, mutta koemme, että näin on tehtävä, jotta keskustelu hyvinvointivaltion yhtälöstä voidaan avata”, pohtii Kalliala.

Kirja on kirjoitettu tosissaan, ja kolmikko uskoo visioihinsa. Matkan varrella pois tippuivat sellaiset, joiden sisäinen logiikka ei kestänyt kirjoittajien pyörittelyssä.

”Monet ratkaisuista perustuvat hyvin arkipäiväisiin asioihin, vaikka ne ensi tuntumalta tuntuvat utopistisilta”, Kalliala kertoo.

Voisitko oikeasti kuvitella asuvasi alueella, jonka alla on globaali ydinvoimametropoli?

”Minua ei pelota säteilyriskit, mutta alueen muut ominaisuudet voisivat osoittautua ongelmalliseksi. Se esimerkiksi sijaitsisi todennäköisesti hevonkuusessa.”

 

Sanat Maria Ruuska, kuva Pietari Hatanpää

 

Solutions 239-246. Finland the Welfare Game -kirjan julkistamisjuhlat 16.2. klo 18 Rakennustaiteen museossa osoitteessa Puistokatu 4.