26. tammikuuta 2012
Teksti:

Kuvataiteilija Adel Abidin vetää sormellaan viivan helsinkiläisen kahvilan pöytään.

”Konservatiivista”, hän sanoo ja tökkää janan toista päätä. Toisen pään kohdalla hän sanoo ”erittäin vapaata”.

Vastakohdat kuvaavat irakilaista ja suomalaista taidekoulutusta. Abidinilla (s. 1973) on kokemusta molemmista: hän suoritti perinteisen taidemaalarin tutkinnon synnyinkaupungissaan Bagdadissa ja valmistui kuvataiteen maisteriksi Helsingin Kuvataideakatemiasta. Suomeen hänet toi suomalais-irakilaisen ex-vaimon opiskelupaikka.

”Suomi on kotini, tukikohtani. Koska yhteiskunta on valmis, voin keskittyä ajattelemiseen. Mihin ikinä menenkään, palaan aina tänne”, Abidin sanoo ja kehuu kotimaista nykytaidetta.

”Vakavasti puhuen – ja ilman mitään paskapuheita – suomalainen taide on erittäin kiinnostavaa. Siinä on tietynlainen ote, tunnistettava identiteetti. Tekninen laatu on myös korkeaa tasoa. Se todella erottuu edukseen.”

Erilaisista opetuskäytännöistä huolimatta taiteilijat ovat Abidinin mielestä samankaltaisia maasta riippumatta.

”Ajattelemme samalla tavalla, haluamme muuttaa asioita ja synnyttää keskustelua.”

 

Vuodesta 2001 lähtien Suomessa asunut Abidin oli viimevuotisista Ars Fennica -ehdokkaista ennakkosuosikki, mutta palkinto myönnettiin Anssi Kasitonnille. Taiteilijoita yhdistää huumori ja viittaukset populaarikulttuuriin. Silti heidän työnsä ovat yhtä kaukana toisistaan kuin suomalainen taideopetus irakilaisesta: siinä missä Kasitonnin teokset pursuavat poikamaista hauskuutta ja amatöörimäistä kömpelyyttä, Abidin työstää ironiaa viimeistellyksi estetiikaksi.

Abidinin avoimen poliittiset videoteokset ovat teräviä kannanottoja. Yksi niistä nähdään Kiasman musiikkiaiheisessa teemanäyttelyssä, jonka muita taiteilijoita ovat muun muassa ranskalainen Fabien Giraud, eteläafrikkalainen Candice Breitz, serbialainen Bojan Sarcevic ja sveitsiläinen Pipilotti Rist. Suomalaisista mukana ovat esimerkiksi Petri Ala-Maunus, Pink Twins ja Kasitonnin vaimo Maria Stereo.

Abidinin Jihad-videoinstallaatiossa (2005) tähtilipun edessä seisoo palestiinalaishuivilla kasvonsa peittänyt mies, ja kesken kaiken Koraanin ääneenluku vaihtuu Woody Guthrien sanoittamaan This Land is Your Land -lauluun (1944). Kalashnikov-rynnäkkökiväärin sijasta hänellä on käsissään akustinen kitara.

Jihadin kuvakieli tulee islamistiterroristien pyhää vihaa tihkuvista sodanjulistuksista, joita näytetään uutislähetyksissä. Myös teoksen musiikki on edelleen ajankohtaista: viime lokakuussa  Tom Morello  esitti folk-klassikon Occupy Wall Street -mielenosoitusten tukikonsertissa New Yorkissa. Ennen häntä ja Abidinia kappaletta ovat versioineet niin  Bruce Springsteen, Bob Dylan  kuin Sharon Joneskin.

 

Bagdadilaisen rakennusinsinöörin ja opettajan poika ei vielä edes teini-iässä haaveillut taiteilijuudesta, mutta kansainvälisestä urasta kylläkin. Abidin halusi liikemieheksi, joka omistaisi oman suihkukoneen ja huvijahdin. Hän jopa opiskeli taloustieteitä – tosin vältelläkseen armeijaa.

”Valitsin kuitenkin tien, jolla en koskaan rikastu. Mihin rahaa tarvitsee? Elämiseen, matkusteluun. Taiteeni mahdollistaa sen. Olen paljon onnellisempi näin, koska voin tehdä sitä, mitä haluan.”

Abidin sanoo tuntevansa olonsa joskus kaksoisagentiksi. Vuonna 2007, vain kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen hän edusti Suomea Pohjoismaiden paviljongissa Venetsian biennaalissa. Viime vuonna hän edusti siellä synnyinmaataan. Taiteilija luulikin Irakinkutsua ensin vitsiksi.

Abidin tietää varsin hyvin, ettei Irak ole pitkään aikaan ollut maailman vastaanottavaisin paikka hänen töilleen. Muualla kysyntää on sitten senkin edestä. Pelkästään viime vuonna Abidinin taidetta oli esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä muun muassa Italiassa, Norjassa, Tanskassa, Sloveniassa, Kanadassa ja Venäjällä. Tämän vuoden aikana teoksia nähdään Helsingin lisäksi ainakin Sveitsissä, Ranskassa ja Turkissa.

Vain kerran Abidinia on sensuroitu. Ping Pong -installaatiossa (2009) kaksi miestä pelaa pöytätennistä verkkona makaavan alastoman naisen yli, mikä oli newyorkilaisen kuraattorin mielestä liian loukkaavaa amerikkalaisyleisön makuun.

Taiteilijaa koko juttu huvitti.

”Tänne nykyään kuulun”, Abidin sanoo ja näyttää iPhonensa taustakuvaa. Näytöllä on matkustamon ikkunan läpi otettu kuva, jossa näkyy pilviä halkova lentokoneen siipi. Vaikkei Abidinilla omaa suihkukonetta olekaan, hän saa lentää enemmän kuin kyllikseen.

 

Sanat Marko Ylitalo, kuva Jenni Häyrinen

 

Thank You for the Music – Kuinka musiikki meitä liikuttaa -näyttely
Kiasmassa 20.1.-17.6. 

www.adelabidin.com