17. helmikuuta 2011
Teksti:

Asiakaskunta näyttää väärältä. Flanellipaitainen mies uutistenlukijarilleissään koukkaa viileästi väkijoukon ohi tiskille. Tukkansa rennosti päälaelle nutturalle vetäissyt tyttö nyökyttelee tietävästi seuralaiselleen niin että isot pyöreät korvakorut heijaavat. Sohvanurk­kauksessa joukko tyttöjä kynähameissaan ja polkkatukissaan keskustelee artistin edellisestä keikasta.
Se artisti näyttää siniharmaassa puvussaan juuri ripille päässeeltä pojalta. Joose Keskitalo, 28, on harras kristitty, omien sanojensa mukaan uskossaan konservatiivi. Hänet tunnetaan naispappeuden vastustajana, eikä hän soisi homoille siunausta kirkossa. Ymmärtääkö hip ja cool yleisö, ketä se on tullut kuulemaan?

Keskitalo istuu yksin pöydässä ja käärii sätkää.
”Jännitys tuntuu aina kropassa. Päätä sattuu ja vatsa on sekaisin. En ole pahemmin harjoitellut, kyllä se aina menee”, mies sanoo ja imaisee sätkäänsä.
Kun Keskitalo nousee lavalle, taivaat, helvetit, paholaiset, hautausmaat, laukaukset ja kylmä Suomenmaa riipivät kuulijan sydäntä – ja pyhää Herra siunaa. Hengelliset sanat uppoavat hipstereihin. Ihmiset tuijottavat hartaina artistia, joka laulaa silmät kiinni ja jonka silmälasit valuvat alas nenänvartta. Varjo piirtää seinälle selän taa miehen ja kitaran.

Verkkareihin, karvahattuun ja norjalaisneuleeseen pukeutunut Joose Keskitalo käärii sätkää. Lattia lainehtii tyhjistä oluttölkeistä ja epämääräisestä roinasta, keittiönpöytä on kuorrutettu tupakanpuruilla. Ollaan Helmi Levyjen treeni­kämpällä Pihlajamäessä, ja on aika puhua uskosta.
Keskitalo ja hänen naispap­peuden vastustuksensa nousivat tammikuussa pikku-uutiseksi. Laulaja-lauluntekijän piti esiintyä helmikuun alussa järjestetyssä Pop-messussa, mutta keikka peruttiin. Kotimaa24.fi-uutissivuston mukaan kirkkoherra hyllytti artistin sen jälkeen, kun heräsi epäilyjä, että nuorisotyöntekijä olisi yrittänyt järjestää messuun miespapit Keskitalon toiveesta.
”Se oli helpotus. Niillä asetuksilla olisi voinut tulla isompia ongelmia tässä kirkollisessa tilanteessa”, Keskitalo sanoo nyt ja sytyttää tupakan. Hän tarkoittaa, että nuorisotyöntekijä olisi voinut saada syytteet työsyrjinnästä.
”Me sovittiin alustavasti keikasta baarissa. Nihkeilin aluksi sen vuoksi, että arvostan virsimusiikkia, joka on mielestäni tilanteeseen sopivampaa. Mun mielestä Pop-messu on modernisaatiota modernisaation vuoksi.”

Keikan peruuntuminen oli helpotus myös toisella tavalla. Keskitalon mielestä hänen musiikkinsa kuuluu baareihin, ei kirkkoon. Omien sanojensa mukaan hän ei kuitenkaan asettanut miespappeja ehdoksi esiintymiselleen.
”Minut tunnetaan naispappeutta vastustavana, mutta onko asia näin, miten sen nyt ottaa. Mielestäni se ei ole olennainen kysymys”, Keskitalo kiertelee.
”Olen sitä mieltä että kirkon pitäisi vähintäänkin hyväksyä ne, jotka vastustavat.”
Asioista puhuminen kiertoteitse on kuulemma verenperintöä, savolaista perua. Niin puhuttiin kotona. Keskitalon mielestä tärkeää ei kuitenkaan ole se, kummat – vastustajat tai kannattajat – ovat oikeassa. Sen sijaan hän kaipaa kirkolta johdonmukaisuutta, ratkaisua nykyajassa elämisen ja perinteiden kunnioittamisen välillä. Pitäisi päättää, kuinka kirjaimellisesti Raamattua luetaan.
”Minusta kirkon ei pitäisi kevein mielin lähteä muuttamaan jotain, mikä on sen ohjenuorassa selkeästi kirjoitettu. Toinen vaihtoehto on, että kirkko toteaa kokonaan, että Raamattu on vanhanaikainen. Silloin se voi heittää Raamatun tosi ohjeelliseksi – että se on pyhä traditiokirjoitus eikä siihen tarvitse uskoa oikeasti”, Keskitalo sanoo.
Hänen mielestään Luther-säätiö on virkistävää vastakkainasettelua. Ja homoja hän ei soisi siunattavan kirkossa, vaikka homot ovatkin ihan ok.
”Se on samassa kategoriassa kuin naispappeus. Raamatun henki on mielestäni aikalailla sitä [siunausta] vastaan. Ei ole oikein myöskään homoseksuaaleille, että `hei muuten tän paikan, jossa teidät siunataan, traditioon kuuluu, että se pitää tällaista asiaa syntinä`. Miun mielestä se ei ole rehellistä.”
Keskitalon mielestä valtavirrasta poikkeavista mielipiteistä on tullut suorastaan rikollisia. Mutta mistä nämä ”rikolliset mielipiteet” tulevat? Mikä Keskitalo on miehiään?

Kun Joose Keskitalo oli pieni, perhe muutti paljon vanhempien työn vuoksi. Keskitalon isä on pappi. Lapsuudessa usko näkyi arjessa ruoka- ja iltarukouksina. Kirkossa käytiin sunnuntaisin.
”En kokenut, että uskontoa olisi tuputettu. Tiedän, että isä pelkäsi kasvatuksen aiheuttavan vastarintaa meissä lapsissa”, mies kertoo.
Kapinaa ei tullut, eikä poika menettänyt uskoaan missään vaiheessa. Siihen ei pystyisi, vaikka kuinka rimpuilisi vastaan, Keskitalo uskoo. Hän on kieltänyt uskonsa kerran, ala-asteella.
”Miulla oli reppu, jossa oli raamatullinen teksti. Yksi tyttö kysyi, että miks sulla on tollanen reppu – ootko sä joku uskovainen? Ja mie olin että eeen – en o. Sit se sano, että ai jaa, mä oon”, Keskitalo sanoo virnistäen ja vetää hatsit savukkeestaan.

Perhe asui kuusi vuotta Lontoossa. Vanhemmat olivat siellä lähetystyössä, ja työ-yhteisö oli tiivis. Keskitalo uskoi tuolloin, että kaikki suomalaiset ovat kristittyjä – toisilleen ystävällisiä, iloisia ja uskossa. Kun perhe muutti takaisin Suomeen ja Kirkkonummelle, suomalaisen koulun nokkimisjärjestys löi kasvoille.
”En ollut ihan kiusattujen joukossa, mutta niiden epäcoolien kumminkin. Kun vaihdoin kuudennella koulua, olin siellä lähestulkoon alin. Yläasteella olinkin jo alimmassa kastissa.”
Poikaa kiusattiin r-vian takia. Joku keksi pitää häntä nolona tyyppinä, ja muut seurasivat. Keskitalo pakeni yksinäisyyttä fantasiakirjoihin, ja hän kirjoitti myös omaa fantasiaromaania. Laulaja kävi myös nuorille suunnatuissa iltamissa Helsingin keskustassa. Niistä hän ei välitä puhua sen enempää.
”Se on niin nolo juttu!” mies parahtaa. Omien yläasteikäisten tuntojen muistelu alkaa naurattaa.
”Isoveli kävi samoissa iltamissa, ja senkin mielestä se on ihan kaamea juttu. Jos me tavataan vahingossa joku, joka on käynyt niissä, ja halutaan olla tosi ilkeitä, vihjaillaan siihen suuntaan. Ja kaikki on että `hei, älä puhu siitä`!”
Tuo isoveli on Valvomo-yhtyeen solisti Setä.
Vakavammin puhuen syrjiminen koski. Keskitalon mukaan hän ei silti ottanut sitä henkilökohtaisesti.
”Minusta on tylsää sellainen elämä, että yrittää päästä siitä läpi niin kuin se olisi tietokonepeli. On mukavaa, että asioita tapahtuu, vaikka ne olisivatkin ikäviä”, Keskitalo sanoo.

Muutos tapahtui lukion myötä. Keskitalo muutti Savonlinnaan, meni taidelukioon ja sai hyviä ystäviä.
”Osa oli seurakuntanuoria, mutta ei se sitä kiljunjuontia estä. Käytiin keittämässä kiljua hylätyssä vanhassa tehtaassa ja torstaisin seurakuntanuorissa. On siinä ristiriitaa, mutta miusta ristiriidat elämässä on mukavia”, Keskitalo kertoo.
Lukion jälkeen hän myös asui ystävineen yhdessä noista hylätyistä tehtaista. He rakensivat salahuoneen, jonne vetivät sähköt viereisen Hesburgerin roskakopista.
”Sitä huonetta ei ikinä löydetty, vaikka siellä kävi ihmisiä katsomassa että mitä pitää purkaa. Me istuttiin piilossa ja kuunneltiin kun ne ihmetteli, että mitä ihmettä tänne on tehty.”
Jo tuota ennen Keskitalo oli alkanut tehdä musiikkia ystävän innoittamana.
”Hän soitti huuliharppua ja lauloi omasta elämästään ja tilanteista, jotka miekin tiesin. Se oli vaikuttavaa – oikeaa musiikkia, eikä musiikkia, joka soi jossain radiossa. Ettei laulanut laulamisen vuoksi, vaan elämän vuoksi. Se oli suuri kokemus, ja halusin tehdä sitä itsekin.”

Ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 2004. Samana vuonna Keskitalo aloitti opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Ne olivat hetken jäissä, mutta Keskitalo valmistuu kohta kandiksi. Uusia kappaleita sisältävä livelevy julkaistiin 16. helmikuuta. Kuudes levy on jo tekeillä. Keskitalo on siirtynyt sanoituksissaan synkästä kohti valoisampaa. Joitakin kappaleita voisi kutsua jopa rakkauslauluiksi.
”Ensimmäinen levy oli nuoren miehen uhoa. Monesti se on artistin paras levy, sen jälkeen asiat menevät huonompaan suuntaan. Jonkin teo­rian mukaan taitelija on taiteilija siihen saakka, kunnes se saa naista, saa pesää tai ihan miten vaan. Siihen asti se purkaa sitä ahdistusta”, Keskitalo selittää eroja. Niin, hän on mennyt naimisiin.

Kesällä syntyi poika, ja Keskitalosta on tullut koti-isä. Vaimo käy luennoilla, Keskitalo hoitaa kahdeksankuista Kullervoa kotona. Hän kertoo löytäneensä rakkauslauluihin kielen. Tosin hänen mielestään aiempikaan tuotanto ei ole ollut synkkää. Ei vaikka kappaleissa hautausmaa vetää käteen ja kaupungit puristuvat puristimissa.
”En koe laulavani synkistä asioista. Kun laulut on synkkiä, semmonen valo alkaa säteillä kummallisista paikoista. Esimerkiksi radiopoppi, jota vaikka Valvomo tekee, on lähtökohtaisesti iloista musiikkia. Ne kappaleet on mun mielestä kuitenkin ahdistavampia just sen takia, että ne yrittävät olla valoisia. Niitä kuunnellessa hiipii väkisinkin mieleen jotain demoneja.”
Keskitalon kappaleet koskettavat ja kolahtavat. Miksi? Ehkä synkät laulut puhdistavat, Keskitalo arvelee.
”Jos ajatellaan Kullervon tarinaa Kalevalasta, niin sehän on silkkaa epätoivoa alusta loppuun. Siihen hahmoon ja epäonnistumiseen samaistuminen on puhdistavaa. Kun Kullervo on käynyt sen tien, lukijan ei tarvitse. Samoin Kristus on sellainen hahmo – se on käynyt sen tien loppuun saakka, kuollut ja nyt me ollaan kastetut hänen kuolemaansa. Joissain lauluissa voi olla tällainen ilmiö.”
Sinä siis käyt kivisen tien kuulijoiden puolesta?
”Kyllä.”
Ehkä synkkyys tuo lohtua – melankolinen suomalainen mielenmaisema ja niin edelleen. Niin tai näin, ketjussa poltetut tupakat alkavat tainnuttaa ja ilma alkaa olla savusta sakea. Keskitalo tumppaa yhdeksännen savukkeensa. On hyvä aika lopettaa.

Joose Keskitalon ja Kolmannen Maailmanpalon Maan näkyjä -levy julkaistiin 16. helmikuuta.

Ann-Mari Huhtanen, teksti
Pietari Hatanpää, kuvat

Kuka

Joose Keskitalo, 28, on laulaja-lauluntekijä, joka opiskelee HY:n teologisessa tiedekunnassa.
himottaa
Ei tällä hetkellä yhtään mikään.

Kaduttaa

Kaikki projektit, joihin olen lupautunut, mutta joista ei ole tullut yhtään mitään.

Kyrpii

Se, että olin unohtanut matkakortin kotiin, ja kun lähdin hakemaan sitä kotoa, kännykkä tippui. Kun lähdin hakemaan kännykkää, muistivihko putosi. Kun lopulta pääsin bussipysäkille, huomasin meneväni väärään suuntaan.