26. marraskuuta 2010
Teksti:

Alun perin keinolihaa alettiin kehitellä, koska astronauteille tarvittiin evästä pitkiä avaruuslentoja varten. Keinolihan valmistamista elintarviketeollisuuden tarpeisiin alettiin tutkia 1990-luvun lopussa, ja ensimmäinen syömäkelpoinen pieni klöntti saatiin aikaan vuonna 2000. Kasvatetut solut olivat peräisin kultakalasta. Viime vuonna hollantilaiset tutkijat onnistuivat kasvattamaan laboratorio-oloissa yli sadan gramman lihapalan, josta riittäisi ateriaksi.
Keinolihan valmistus alkaa samalla tavalla kuin tavallisen lihan matka lautaselle: otetaan porsas. Keinolihan tapauksessa eläintä ei kuitenkaan vahingoiteta, vaan siitä eristetään kantasoluja. Ne pannaan steriiliin bioreaktoriin, ja niitä ruokitaan ravintoliuoksella – suunnilleen samalla tavalla kuin lääketieteen soluviljelyssä.
Odotellaan pari viikkoa ja keinoliha on valmista, joskaan ei vielä hyvää. Petrimaljassa viljelty lihankorvike on nyt pehmeää ja vetistä, sillä siitä puuttuu lihaksen rakenne. Tämä on kinkkinen vaihe – miten saada keinolihan lihas-, rasva- ja sidekudossolut muotoutumaan oikean lihaskudoksen kaltaiseksi? Porsaan lihassolut kasvavat, kun porsas käyttää lihaksiaan. Tutkijat yrittävät saada keinolihan solut kasvamaan ja muotoutumaan fyysisten ärsykkeiden avulla, esimerkiksi johtamalla niihin sähköä. Vähän kuin solutason Abtronic-lihastreeni.
Tekopihviä odotellaan vielä pitkään, sillä pihvin rakenteen imitoimiseen tarvitaan paljon eriytyneitä soluja, pitkiä verisuonia ja lihassyitä. Ensimmäinen myyntiin tuleva keinoliha muistuttaakin todennäköisesti massaa, jota käytetään esimerkiksi kananugeteissa.

Toistaiseksi keinolihan valmistuskustannukset ovat päätähuimaavat. Joidenkin arvioiden mukaan ensimmäisen laboratoriossa tuotetun neljänneskilon hinnaksi tuli noin miljoona dollaria. Kun teollinen tuotanto alkaa, keinolihan hinta laskee.
Eläin on kallis: se tarvitsee tilaa, lämpöä, ruokaa ja hoitoa. Laboratorio-oloissa liha kasvaa nopeammin ja halvemmalla. Ensimmäisenä keinoliha korvannee tavallisen lihan eineksissä. Niissä hinta ratkaisee ja annoksissa käytetty liha on jo nyt usein rakenteeltaan tunnistamatonta.
Keinolihaa tutkitaan ainakin kymmenessä yliopistossa ympäri maailmaa. Lähin tutkimuskeskus löytyy Norjasta, pisimmällä ollaan Yhdysvalloissa ja Hollannissa. Eläinoikeusyhdistys PETA on luvannut miljoona dollaria sille, joka vuoteen 2012 mennessä kehittää hinnaltaan kilpailukykyisen keinolihan, jota ei voi erottaa oikeasta. Palkinto jää luultavasti jakamatta. Toissa vuonna Norjassa kokoontunut keinolihan tutkijoiden kokous In Vitro Meat Consortium Symposium arveli, että teolliseen tuotantoon päästään 5-10 vuoden sisällä.
YK arvioi, että 18 prosenttia kasvihuonekaasuista tulee karjataloudesta ja uskoo lihatuotannon kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Tuotannon ympäristövaikutukset kuten metaanipäästöt alkavat käydä kestämättömiksi, mutta ihmiskunta tuskin on valmis luopumaan lihasta kokonaan. Keinoliha saattaisi ratkaista lihateollisuuden ympäristöongelmat sekä tarjota edullisen eläinproteiinin lähteen koko maailman elintarviketeollisuudelle.
Mutta mitä vegaanit sanovat keinolihasta? Labralihaan ei oikeiden elikkojen tapaan ole pumpattu hormoneja ja antibiootteja, ja lihasta on laboratorio-oloissa mahdollista tehdä terveellisempää esimerkiksi lisäämällä hyvien rasvojen osuutta. Terveydellisistä syistä kasvissyöjiksi ryhtyneet tuskin silti vaihtavat ruokavaliotaan. Eettisistä syistä kasvissyöjiksi ryhtyneille keinoliha lienee ok, arvioi Piitu Viittanen Vegaaniliitosta.
”Keinoliha vähentää eläinten massatuotantoa ja säästää miljoonia eläimiä kärsimyksiltä. Jos eläin ei kärsi, eettistä ongelmaa ei ole. Itse maistaisin, mutta luultavasti jatkaisin kasvispainotteisella ruokavaliolla. Se on tottumiskysymys.”

Maria Pettersson

Artikkelia varten on haastateltu ympäristöpolitiikan tutkijatohtoria Markus Vinnaria.