Mari Mustonen, Anne Liljeström ja Risto Paalanen ovat kolmekymppisiä helsinkiläisiä. Mari ja Risto ovat seurustelleet 13 vuotta, Anne ja Risto kahdeksan. Kaikki kolme asuvat yhdessä.
Heidän asuntonsa Helsingin Kalliossa muistuttaa mitä tahansa kimppakämppää. Eteisessä on kenkä- ja vaatepinoja, keittiössä tyhjiä kahvipaketteja. Olohuoneen seinällä on öljyvärimaalauksia, kylpyhuoneessa haisee vieno kissanpissa. Olohuone ja keittiö jaetaan, Marilla ja Annella on omat huoneet. Risto viettää joka toisen yön Marin, joka toisen yön Annen huoneessa.
Kun Anne tapasi Riston, tämä seurusteli Marin kanssa.
”Painin asian kanssa vuoden verran, kunnes oli pakko nostaa kissa pöydälle. Olin yllättynyt, kun Risto sanoi puhuneensa asiasta Marin kanssa. Mari oli ehdottanut, että menisimme treffeille. Mulla on varmaan vieläkin se tekstiviesti tallessa”, Anne sanoo. Anne ja Risto alkoivat seurustella, ja viisi vuotta sitten kolmikko muutti saman katon alle.
Koska Risto ei voi mennä naimisiin molempien kumppaniensa kanssa, kumpaakaan suhteista ei ole virallistettu.
”Se ei olisi reilua yhdelle”, Mari sanoo.
Mutta miksi Mari, Anne ja Risto eivät saa mennä naimisiin? Miksi Suomessa saa mennä naimisiin vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan?
Ihan oikeita perheitä
”En näe mitään perusteita sille, miksi avioliitto pitäisi rajata kahden ihmisen välille”, Anne sanoo.
Kaksinnaiminen poistettiin rikoslaista vuonna 1999, mutta avioliittoon voidaan vihkiä vain kaksi ihmistä, mies ja nainen. Voimassa oleva avioliitto on este uuden solmimiselle.
Hallitus suunnittelee lakiesitystä, joka muuttaisi avopuolisoiden asemaa. Laki parantaisi taloudellisesti heikommassa asemassa olevan tilannetta erotilanteessa. Kahteen avopuolisoon laki ei kuitenkaan ulottuisi. Lain edessä polyamorisessa avoliitossa elävät katsotaan toisilleen ventovieraiksi.
Mitä monisuhteinen avioliitto sitten käytännössä tarkoittaisi?
Esimerkiksi sitä, että liitossa syntyvät lapset katsottaisiin avioliitossa syntyneiksi, jolloin heillä olisi oikeus perintöön ja kaikki vanhemmat olisivat automaattisesti huoltajia. Puolisot olisivat oikeutettuja leskeneläkkeeseen. Perhe voisi ottaa yhteisen sukunimen. Eron sattuessa taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien tilanne olisi turvatumpi.
Monenvälisten avioliittojen salliminen tuntuu kolmikosta tällä hetkellä kaukaiselta ajatukselta. Periaatteellista vastustusta he eivät ymmärrä.
”Totta kai olisi lakiteknisiä asioita, jotka pitää selvittää. Mutta niin on jokaisen lain kohdalla”, Anne sanoo.
”Ymmärrän ihmetyksen, sillä aiemmin en olisi voinut edes kuvitella eläväni näin. Mutta ei tämä ole vain jotain kummallisten ihmisten puuhastelua”, Anne sanoo.
Vähän nolostuen huomaan ajattelevani, että kolmikossa tosiaan on jotain ällistyttävän… tavallista. He pukeutuvat ihan, no, miten nyt kolmikymppiset kalliolaiset pukeutuvat. He tarjoilevat kahvia ja pullaa. Anne on ammatiltaan toimittaja, Ripa kielenkääntäjä, Mari opiskelee aineenopettajaksi. Tavallisuuden multihuipentuma.
Eivätkä he ole ainoita.
Raisa O meni kihloihin kahden ihmisen kanssa. ”Ihmiset kysyivät, että eikö se ole laitonta”
Monilempiset yhtykää
Helsinkiläinen opettaja Raisa O, 33, on kihloissa ja hänellä on 6-vuotias lapsi. Sekä Raisalla että hänen kihlatullaan on muita rakkaussuhteita. Alun perin kihloissa oli kolme ihmistä, mutta yksi erosi. Elämäntapa ei sopinut. Raisa O:n sukunimeä ei mainita tässä jutussa hänen lapsensa vuoksi.
”En halua, että lapseni kärsii elämäntapani aiheuttamista ennakkoluuloista.”
Raisa ei haikaile naimisiin, mutta kannattaa lukumääräneutraalia avioliittoa periaatteellisista syistä.
”En ymmärrä, miksi valtion pitäisi säädellä sitä, millaisia perheitä ihmiset saavat muodostaa.”
Hän huomauttaa, että avioliitto säätelee ennen muuta taloudellisia asioita. Lainmuutos turvaisi hänen mielestään myös lapsen oikeudet.
”Tunnen kolmen ihmisen perheitä, joissa ihmiset tahtoisivat avioitua nimenomaan lapsen vuoksi. Ei tässä puhuta mistään fiktiivisistä lapsista ja perheistä, vaan jo olemassa olevista, jotka elävät tällaisissa kokoonpanoissa.”
Sexpo-säätiöstä kerrotaan, että nuoret aikuiset kysyvät polyamoriasta joka vuosi enemmän. Tutkimustietoa monisuhteisuudesta ei juuri ole.
Internet on helpottanut yhteydenpitoa, mutta kansanliikettä polyamorian puolesta ei ole syntynyt. Avoimesti monisuhteissa eläviä on vähän, eivätkä he ole järjestäytyneet ajamaan etujaan. Suomessa polyamoristen keskustelupalstoilla on viritelty oman järjestön perustamista, mutta toistaiseksi on ollut hiljaista. Setalla ei ole kantaa asiaan.
”Vaikutelmani on, että polyamoria on suurimmalle osalle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä aika vieras ilmiö ja kysymyksenä yhtä ristiriitainen kuin heteroväenkin keskuudessa”, Helsingin seudun Setan puheenjohtaja Kerttu Tarjanne sanoo.
Tämän jutun kolmikko sen paremmin kuin Raisa O:kaan eivät aja asiaansa poliittisia kanavia.
”Emme ole kokeneet tarvetta verkostoitua muihin samanlaisiin. Ystäväpiirissä elämäntapamme ei ole herättänyt paheksuntaa,” Anne sanoo.
Ennakkoluuloiset kiinteistövälittäjät
Anne, Mari, Risto ja Raisa kertovat kaikki avoimesti polyamorisuudestaan. Ystävät tietävät kuviosta, samoin vanhemmat.
”Äiti oli ensin aika raivostunut. Kai se pettyi, kun en elänytkään perinteistä elämää. Mutta se on fiksu ihminen, kyllä sekin sitten ymmärsi”, Mari sanoo.
Raisa on kertonut polyamorisuudestaan myös työpaikallaan.
”Aluksi työkaverit pyörittelivät silmiään, mutta ehkä ne piti mua jo valmiiksi omalaatuisena. Isä sanoi, ettei ymmärrä nykymaailman menoa, mutta hyvä kun olet onnellinen.”
Ennakkoluuloisimpia ovat olleet kiinteistövälittäjät.
”Se oli alentavaa. Meille ei edes suostuttu näyttämään asuntoa. Yksi sanoi vuokranantajan etsivän perhettä, jossa on lapsia. Eivät kai lapset sitä vuokraa maksa”, Risto sanoo.
Nykyinen vuokranantaja ei tiedä suhteen laadusta.
Monenvälinen suhde ei välttämättä tarkoita, että suhde olisi avoin. Riston, Annen ja Marin kokoonpanoon ei pääsääntöisesti ole kuulunut muita ihmisiä. Jos joku tahtoisi uuden suhteen, siitä keskusteltaisiin. Kaikki painottavat polysuhteessa avoimutta ja vastuullisuutta.
Monisuhteisuus ei ylipäätään vaikuta minkään huithapelin don juanin valinnalta. Monisuhteiset tuntuvat olevan perhekeskeisempiä kuin ne, joilla kumppaneita on vain yksi. Jos yksikumppanisten iltoihin kuuluu kaksi tuntia laatuaikaa puolison kanssa, kahden kumppanin kanssa seurusteleva viettää sitä neljä tuntia illassa.
”Kymmenen viime vuoden aikana on ollut ehkä kolme iltaa, jolloin olen ollut yksin kotona”, Risto laskee.
Yksi kerrallaan, monta peräkkäin
Monogamian sijaan länsimaissa olisi oikeampaa puhua sarjamono-gamiasta. Moni avioituu useasti elämänsä aikana. Alttarilla luvataan rakastaa yhtä ihmistä kuolemaan saakka, mutta tänä vuonna avioituneista noin puolet eroaa. Mikään ei estä heitä menemästä uudelleen naimisiin. Kun sarjamonogamia on maan tapa, tuntuu avioliiton rajaaminen kahden ihmisen välille kerrallaan Raisan mielestä oudolta.
”On vaikeaa ymmärtää, minkä vuoksi tällainen elämäntapa, avoin ja rehellinen suhde, on jotenkin huonompi kuin yksiavioisuuden ja ikuisen uskollisuuden ajatukselle perustuvat liitot. Sehän on hirveän fiktiivinen kehys”, Raisa O sanoo.
Mitä tulee lapsiin, tätä artikkelia varten haastatellut tutkijat eivät pidä monisuhteisia liittoja heille haitallisina. Raisan lapsi viettää joka toisen viikon isällään. Järjestely on toiminut Raisan mukaan hyvin. Raisa sanoo, että polyamoriset saavat usein kuulla epäilyjä siitä, miten lapsi pärjää.
”Eivät polyamoriset harrasta ryhmäseksiä pikkukakkosen edessä. Aikuisten seksielämä ei kuulu lapsille, aivan kuten ei muissakaan lapsiperheissä.”
Imaamilla ei käynyt flaksi
Entä sitten muslimit? On helppo sympata suomalaisten, kaupunkilaisten, luterilaisten nuorten aikuisten monisuhteita. Patriarkaaliseen perhemalliin perustuvat monen vaimon muslimiperheet ovat vaikeampi pala.
Juuri islamin vuoksi moniavioisuudesta on tulossa ajankohtainen kysymys Euroopassa. Ranskassa, jossa on Euroopan unionin suurin muslimivähemmistö, moniavioisia perheitä on The Economist -lehden mukaan 16 000–20 000, lähes kaikki heistä maahanmuuttajia. Yhteensä moniavioisissa liitoissa elää arviolta 200 000 ihmistä.
Moniavioisuutta on Suomessakin. Somaliäideistä yksinhuoltajia on Tilastokeskuksen mukaan 46 prosenttia, mikä saattaa viitata siihen, että ainakin osa heistä elää epävirallisesti avioliitossa.
”Iso osa Suomeen muuttaneista muslimeista on sitä mieltä, että Suomessa mennään Suomen avioliittolainsäädännön mukaan”, Suomen Islamilaisen Neuvoston tiedottaja Isra Lehtinen sanoo.
”On kuitenkin tapauksia, joissa tänne muuttaneella miehellä on valmiiksi monta vaimoa, ja avioliitot on solmittu toisessa maassa. Toinen liitto on täällä virallinen ja toinen islamin mukainen.”
Lehtinen arvioi, että Suomessa on 100–200 moniavioista perhettä, kun kaikkiaan Suomessa asuu noin 45 000 islaminuskoista. Asia on arka, eikä siitä puhuta mielellään.
”Lapset saattavat koulussa puhua tädeistä, eivätkä isän muista vaimosta. Muslimiyhteisössäkään monet eivät hyväksy moniavioisuutta”, Lehtinen sanoo.
”Muslimeista vain pieni osa on moniavioisia jo siksi, että islamin mukaan miehen pitää pystyä elättämään vaimonsa.”
Niin Anne, Risto, Mari kuin Raisakin ovat sitä mieltä, että lukumääräneutraali avioliitto kuuluu kaikille, myös muslimeille.
”Ne, jotka niin haluavat elää, tekevät niin jo nyt. Ei lainmuutos ainakaan huonontaisi näiden naisten asemaa”, Risto sanoo.
Suomessa nainen voi myös kieltäytyä monenvälisestä liitosta. Lehtinen tietää tapauksen, jossa suuren suomalaisen moskeijan imaami halusi toisen vaimon.
”Kukaan nainen ei suostunut. Miehellä on edelleen vain yksi vaimo.”
Mutta imaamin haaveista voi päätellä, että myös Suomen moskeijoissa vihitään tarvittaessa moniavioisuuteen – jos vain käy flaksi.
Tutkijat myötämielisiä
Monet tutkijat katsovat, että maahanmuuttajien moniavioisuuteen pitäisi suhtautua sallivammin, sanoo Uppsalan yliopiston kansainvälisen yksityis- ja prosessioikeuden professori Maarit Jänterä-Jareborg.
Tanskassa kohistaan tapauksesta, jossa muslimimiehelle myönnettiin turvapaikka. Mies toi mukanaan kaksi vaimoaan. Viranomaiset nostivat kanteen toisen avioliiton purkamiseksi. Mies palasi vaimoineen epävarmaan kotimaahansa. Suomessa vastaaviin tapauksiin ei olla vielä törmätty.
”Monet tutkijat kysyvät, miksi pitäisi pitää kiinni kahden henkilön liitosta, kun avioliitto on osoittautunut muuttuvaksi instituutioksi”, Jänterä-Jareborg sanoo.
Oikeustieteilijät tekevät eron niin sanottujen kotimaisten ja tuontitapausten välille. Jälkimmäisissä avioliitot on solmittu ulkomailla. Maailmassa on tällä hetkellä on noin 30 maata, joiden lainsäädäntö tunnustaa polygnian eli avioliiton, jossa miehellä on monta vaimoa. Jänterä-Jareborgin mukaan jopa moni Afrikan muslimienemmistöinen maat on tiukentanut siihen liittyvää lainsäädäntöä.
”Suomessa lähtökohtana on se, että moniavioisuutta ei voida hyväksyä eikä monenvälisille avioliitoille antaa lainvoimaa edes tuontitapausten kohdalla. Oikeustieteilijät ovat kuitenkin melko yhtä mieltä siitä, että näille avioliitoille voidaan antaa oikeusvaikutuksia.”
Kaikkien vaimojen lapset voitaisiin katsoa avioliitossa syntyneiksi. Miehen kuoltua vaimot jakaisivat hänen perintönsä tai leskeneläkkeen. Kakku jaettaisiin tasan, eikä eläke siis nelinkertaistuisi, vaikka ukko jättäisi jälkeensä neljä leskeä.
Oleskeluluvan voi avioliiton perusteella saada vain yksi vaimo, ja muiden täytyy hakea lupaa muilla perusteilla. Euroopan unionin perheenyhdistämistä koskeva direktiivi estää oleskeluluvan myöntämisen avioliiton perusteella, jos puoliso on jo naimisissa EU:n jäsenmaassa.
Vitun hyvä elämä
Väestöliiton erikoistutkija Anna Rotkirch näkee polygamiassa ongelmia, mutta pitää sen ylenpalttista kauhistelua vähän huvittavana.
”Monissa maissa naiset elävät hyvää ja toimivaa arkea polygynisissä suhteissa. Kauhukuvat perustuvat hyvin Eurooppa-keskeiseen näkemykseen avioliitosta.”
Lainsäädännön muuttamiseen hänkin suhtautuu silti epäillen.
”Niitä joita asia koskettaa, on hirveän vähän. Pitäisikö muuttaa kulttuurisesti ja sosiaalisesti vakiintunutta käytäntöä heidän takiaan, jos se voi johtaa väärinkäytöksiin?” hän kysyy.
Raisa O:n mielestä polyamoristen määrä ei ole syy vastustaa useamman henkilön liittoja.
”Voi myös ajatella, että saamenkielisiä on niin vähän, että he eivät tarvitse mitään oikeuksia.”
Hänen mielestään monisuhteisuus koetaan uhkana. Se järkyttää ihmisten maailmankuvaa.
”Koko järjestelmä perustuu parinmuodostukselle, sille että kaksi ihmistä ottaa asunto- ja autolainan ja elää yhdessä”, hän sanoo.
”Monisuhteisuus rikkoo uskollisuusmyytin. Se koetaan julkeana ja epäreiluna, koska ajatellaan, että parisuhde vaatii pidättäytymistä. Ei vaadi”, Raisa sanoo.
Hän miettii hetken.
”Luulen, että niitä ärsyttää se, että mulla on niin vitun hyvä elämä.”
Maria Manner
Pieni moniavioisuussanasto
Polyamoria Polyamorisella suhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on monia yhtäaikaisia rakkaussuhteita, jotka kaikki osapuolet hyväksyvät. Johtuu kreikan kielen sanasta poly, ”moni”, sekä latinan kielen sanasta amor, ”rakkaus”. Johdonmukaisempaa olisi puhua joko polyfiliasta tai multiamoriasta. Klassisten kielten yliopistonlehtori Kalle Korhonen kertoo, että hybridisanoja on muitakin, eikä termiä muutenkaan antiikissa tunnettu.
Polygamia Moniavioisuus. Avioliiton muoto, jossa yhdellä henkilöllä on useita puolisoita samanaikaisesti.
Polygynia Avioliitto, jossa miehellä on monta vaimoa. Ongelmallinen myös miesten tasa-arvon kannalta, koska osa jää ilman puolisoa. Polygynisissäkin yhteiskunnissa valtaosa miehistä elää yksiavioisesti.
Polyandria Avioliitto, jossa naisella on monta aviomiestä. Polygyniaa paljon harvinaisempi.
Ryhmäavioliitto Avioliitto, jossa on useita miehiä ja naisia. Tunnettu ainakin Kaingang-heimon parissa Brasiliassa.
Maria Manner
10 syytä vastustaa monenvälistä avioliittoa ja miksi ne kaikki ovat vääriä
1. Moniavioisuus on ongelmallista naisten tasa-arvon kannalta.
Sekä miehillä että naisilla olisi oikeus ottaa useita puolisoita.
2. Lapset hämmentyvät ja kasvavat kieroon, jos heillä on useampi kuin yksi äiti tai isä.
Lasten tiedetään selviytyneen täyspäisinä, vaikka heidän kasvattamiseensa osallistuu useampi kuin kaksi henkilöä. Joka kymmenes suomalainen lapsi asuu uusperheessä äiti- tai isäpuolen kanssa. Tärkeintä on, että lapsesta pidetään huolta ja hän on rakastettu.
3. Raamatussa sanotaan, että avioliitossa kuuluu olla yksi mies ja yksi nainen.
Raamatussa sanotaan myös, että voit myydä tyttäresi orjaksi, että et saa käyttää vaatteita, joissa on sekoitekuituja, ja että et saa ottaa avioeroa. Niitä ei kuitenkaan ole syytä merkitä Suomen lakiin. Kukaan ei pakota uskovaisia monenväliseen avioliittoon.
4. Se ei ole luonnollista.
Luonnossa ei esiinny avioliittoa, mutta lähes kaikilla nisäkkäillä on elämänsä aikana useampi kuin yksi kumppani.
5. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Heittäkää äkkiä McDonald’s ulos maasta, se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin! Täällä syödään vain nauriita ja männynkuorta! Kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa.
6. Monenvälisessä liitossa olisi moninkertaisesti ongelmia ja niistä erottaisiin useammin kuin kahdenvälisistä avioliitoista.
Tulevat ongelmat eivät ole syy kieltää kahdenvälistä avioliittoa.
7. Avioliitto pitää rajata yhden miehen ja yhden naisen välille, koska kolme henkilöä ei voi lisääntyä.
Avioliittolaissa ei tälläkään hetkellä puhuta lisääntymisvelvollisuudesta. Emme kiellä vanhuksia menemästä naimisiin.
8. Moniavioisuuden salliminen johtaisi siihen, että islaminuskoisia naisia painostettaisiin monenväliseen avioliittoon.
Väärin on avioliittoon painostaminen, ei monenvälinen avioliitto. Myös kahdenväliseen avioliittoon voidaan painostaa – ongelma, johon tulee ehdottomasti puuttua. On myös täysin mahdollista, että islaminuskoinen nainen astuu monenväliseen avioliittoon vapaasta tahdostaan.
9. Seuraavaksi vaadittaisiin ikäneutraaleja ja lajineutraaleja avioliittoja.
Monenvälisissä avioliitoissa on kyse täysi-ikäisten ihmisten valinnoista ja heidän välisistään suhteista lain edessä. Helvetin typerää rinnastaa polyamoorikot pedofiileihin ja eläimiinsekaantujiin.
10. Minulla ei ole järkiperäistä syytä vastustaa monenvälistä avioliittoa, mutta se tuntuu kauhealta, väärältä ja inhottavalta.
Hyvä, olet asian ytimessä! Useimpien syy vastustaa moniavioisuutta on juuri tämä, mutta koska kyseessä ei ole järkiperäinen syy, he vetoavat johonkin kohdissa 1–9 mainittuun seikkaan. Monenvälinen liitto ei selvästikään ole sinua varten. Mutta ollos huoleton, sinä voit yhä mennä naimisiin vain yhden henkilön kanssa.
Juttua varten on haastateltu myös seuraavia henkilöitä:
Sexpo-säätiön tutkimuspäällikkö Anu Suomela, Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen, Uuden testamentin eksegetiikan professori Lars Aejmelaeus, Monika-naisten toiminnanjohtaja Reet Nurmi, Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Anna Hyppönen.
Lähteet: Kontula, Osmo: Halu ja intohimo. Tietoa suomalaisesta seksistä (Otava 2008). Barash, David P. & Lipton, Judith Eve: The Myth of Monogamy (Holt 2002).
Maria Pettersson
Kuvitus Tuomas Ikonen
Valokuvat Pietari Hatanpää
Missä on ”koska saa naida koiransa?” -kommentti?
Kuka muuten uskaltaa ensimmäisenä alkaa ajaan Suomessa näitä muualla yleisiä, mutta hyvinkin ”Eurooppa-keskeistä näkemystä avioliitosta” rikkovaa eläintennaimisia? Kyllähän siitäkin voi seurata ”vitun hyvä elämä”, varmaan myös sille koiran miehen/vaimon lapselle.
Raisa O. :lla on ”vitun hyvässä elämässään” edessään varmaan aika paljon kamppailua koulukiusaamista vastaan.
sekä ikä- että lajikysymyksessä asian ytimessä on suostumus. eläimiltä on vaikea saada suostumus avioliittoon: olisi epäreilua jos ihminen ulottaisi oman instituutionsa toisen lajin ylle, koska eläimeltä ei koskaan voi saada riittävää suostumusta (kyllä, tämän mukaan lailla pitäisi kieltää eläinten syöminen ja lemmikkinä pitäminen). pelkästään jo luonnontieteellisetkin tutkimukset osoittavat eläinten kärsivän ja tuntevan ja toimivan intentionaalisesti jne, joten ei ole mitään syytä pitäytyä kristillisessä ja platonilaisessa ”ihminen on eläimen yläpuolella” -ajatuksessa, joka saattaisi antaa ihmiselle ’luvan’ naida eläin ilman tämän suostumusta.
ikäkysymys on jokseenkin sama: on tunnistettu ja tutkittu kieltämättä epämääräinen mutta välttämätön raja lapsen ja aikuisen välillä jolloin ihmisen kehityksen katsotaan olevan siinä pisteessä että tämä pystyy päättämään omasta elämästään.
loppukaneetista: jos moniavioisuus olisi lain edessä sopivaa, olisi oletettua että Raisa O:n lapsen koulukiusaamistakin olisi pikkuhiljaa vähemmän.
On kieltämättä hyvin vaikeaa perustella, miksi moniavioisuus ei ole sallittua. Tämä johtuu siitä, että nykykäsityksemme mukaan kaikki, mikä jonkun mielestä on kivaa (ja mikä on ”vapaaehtoista”) on ihan yhtä hyvää kuin mikä tahansa muukin. Jos jonkun perusteluissa edes vilahtaa sellaiset sanat kuin ”oikea” tai väärä”, naururemakka on taattu.
Käytännössä voidaan tietyysti sanoa, että suomalaiset eivät hyväksy moniavioisuutta. Tämän näkevät todennäköisesti myös asian kanssa julkisuuteen tulevat poly”amoristit” mm. työmahdollisuuksien ja sosiaalisen verkoston kaventumisena.
Monisuhteisuuden puolesta ja sitä vastaan voidaan toki esittää perusteluita. Monivaimoisuus voi johtaa siihen, että osa miehistä jää ilman kumppania. Seurauksena voi olla väkivaltaisuuksia, kansainvaelluksia, jopa sotia. Tämä on ainoa ei-dogmaattinen järkiperustelu eikä se välttämättä pidä Suomessa, jossa poly”amoristien” määrä on pieni.
Kaikk perustelut siis moniavioisuutta vastaan voidaan kaataa, mikä paperiversiossa tehtiinkin. Jäljelle jää siis moniavioisuuden vastustajien leimaaminen ennakkoluuloisiksi yhteiskunnan lampaiksi, jotka ovat sisäistäneet dogmaattiset normit kyseenalaistamatta ja saavat itkupotkuraivat, jos joku elää ”vitun hyvää elämää” eri tavalla.
Itse tarjoaisin vielä oman perusteluni moniavioisuutta vastaan: se on moraalisesti väärin. Tiedän, että tämä on dogmi, jolla ei tämän päivän yhteiskunnallisessa keskustelussa ole mitään virkaa. Jos olisi, se tarkoittaisi sitä, että olisi olemassa oikea ja väärä (tähän kohtaan naurunremakkaa) – niistä on kuitenkin jo luovuttu.
Moralisti: Etiikka on tietysti tärkein peruste lakeja säädettäessä, en ollenkaan naureskele sille jos haluat perustella moniavioisuuden kieltoa sillä että se on väärin. Kuitenkaan se, että toteat vain moniavioisuuden olevan moraalisesti väärin ei ole minkäänlainen perustelu millekään. Moraaliset arviot oikeasta ja väärästä kun tulee nekin perustella jotenkin. Millaisiin eettisiin periaatteisiin nojautuen olet tullut siihen tulokseen että moniavioisuus on väärin?
Moniavioisuus ei myöskään tarkoita pelkästään monivaimoisuutta, ja polyamoriaa vastaan tuo ”kaikille miehille ei riitä naisia” argumentti on aivan älytön.
Joissakin maissa miehillä voi olla useita vaimoja. Missä maassa naisella voi olla useita aviomiehiä? Tietääkseni sellaista ei ole. Todennäköisesti enemmistö moniavioisista perheistä olisi yhden miehen ja useamman naisen muodostamia.
Hyvinhän se alkoi, eläinten naimista ja ”koska se minun henkilökohtaisen moraalikäsitykseni mukaan on väärin, kukaan ei saa sitä tehdä”.
Sillälailla.
Koulukiusaamisen ehkäisemiseksi lasten hankkimisen voisi sitten kieltää esim. läskeiltä, köyhiltä, mustalaisilta ja rumilta? Kaikista noista vanhempien ominaisuuksista muistan jotain tyyppiä koulussa kiusatun. Vai olisiko niin, neropatit, että lähdettäisiin siitä että kiusaaminen koulussa on väärin ja koetettaisiin tiedättekö tehdä sille jotain?
Moralistilta voisi myös kysyä, että luuletko oikeasti että koska avioliitto ei ole mahdollista, nämä naiset jättävät elämättä tällaisessa suhteessa ja säästävät itsensä jollekin toiselle miehelle, jotta se ei voi voi jäisi ilman? Vai olisiko niin, että he elävät siinä suhteessa, mutta eivät mene naimisiin, kuten esimerkkitapauksessa? Olethan myös ymmärtänyt, että polysuhde ei tarkoita sitä että on aina yksi mies ja monta naista, vaan esimerkiksi kaksi miestä ja yksi nainen, tai vaikkapa kolme miestä?
Minun mielestäni on moraalisesti väärin pakottaa muut ihmiset elämään oman henkilökohtaisen etiikan mukaan siinä tapauksessa, kun muiden toiminnasta ei mitään ihan oikeaa käytännön tason haittaa pysty kaivamallakaan löytämään. Se että sinä et jostain pidä ei ole minkäänlainen syy kieltää toisilta asioita.
Erittäin hyvä artikkeli, kiitoksia!
Laittakaa nettiin myös lehdessä ollut kymmenen kysymystä ja vastausta, niin ei tarvitse lukea noita koirakommentteja.
Moralistille, ei moraalin tarvitse olla dogmaattista. Useimmille moraali perustuu siihen, että toisille haittaa suoraan aiheuttava toiminta on väärin. Kyllä pahoinpitely ja varkaus ovat vääriä asioita ihan nyky-yhteiskunnassakin käytännössä kaikkien mielestä. Eli väitteesi moraalin katoamisesta ei pidä paikkaansa.
Sen sijaan esittelemäsi ”moraali”, jolla ei ole minkäänlaisia faktaperusteita ja joka pohjautuu puhtaasti henk. koht. ”yäk en pidä pojista jotka pussaavat poikia” -tyyliseen suvaitsemattomuuteen, on todellakin häviämässä ja hyvästä syystä.
Neutraaliutta.
http://trustbus.weebly.com/1/post/2010/07/ihmisoikeuksista.html
Miksi moniavioisuus olisi moraalisesti väärin? Mitä tässä tarkoittaa se, että se olisi moraalisesti väärin? Minusta asia on juuri päinvastoin: nykytilanne on moraalisesti väärin, koska sitoutuneissa rakkaussuhteissa eläviä ihmisiä ei kohdella lain edessä tasavertaisesti. Ei homoseksuaaleja eikä monisuhteisia. Minusta on moraalisesti hävettävää asettaa yhden naisen ja yhden miehen muodostama liitto arvokkaammaksi kuin muut rakkaussuhteiden muodot, koska siihen ei ole mitään perusteltua syytä.
Moralisti, minusta on olemassa väärä. Se on sitä, että joku pakottaa toista, käy väkivalloin käsiksi toisen kehoon tai muuhun omaisuuteen.
Nämä polygamistit eivät ole tekemässä sellaista. Rakastaminen ja yhdessä eläminen eivät ole väärin.
Vai tarkoitatko, että homot ja esiaviollista seksiä harrastavat pitää kivittää kuoliaiksi, koska Jumala on niin Raamatussa määrännyt?
80 – 85 % maailman kulttuureista on ei-monogaamisia.
Lähimmät sukulaisemme bonobot ja simpanssit harjoittavat vapaata rakkautta, elävät suorastaan promiskuiteetissa. Ehkä se ei silti ole ihmisten luonnollinen tila vaan ihmisten luonnollisessa tilassa on sarjamonogamiaa, polygyniaa ja jonkin verran muita muotoja.
Avioliitto on suostuvaisten aikuisten keskinäinen oikeustoimi, jolla sovitaan mm. lasten huoltajuudesta ja perinnöstä. Eläimet eivät pystyne hoitamaan huoltajan tehtäviä tai perimään eivätkä ne ole oikeushenkilöitä.
Olen valmis harkitsemaan yhteiskuntaan parhaiten sopeutuneiden ihmisapinoiden julistamista oikeushenkilöiksi, mutta Suomessa ei kai sellaisia ole.
Kiitän loistavasta artikkelista.
Valtio ei estä Raisaa (tai muitakaan) elämästä elämäänsä aivan kuten hän itse haluaa. Valtion edustaja ei tule kantamaan häntä pois edes sadan ihmisen suhdekommuunista.
Mistä siis kiikastaa? Miksi valtion pitäisi Raisan mielestä erikseen tunnustaa hänen sukupuolielämänsä laatu ja/tai määrä?
Ainoa keksimäni syy kaihoisalle valtion tunnustuksen kaipaamiselle on juurikin valtion paksu lompakko. ”Lasten vuoksi” avioitumisessa ei ole mitään perusteita, sillä lapsella on täysi perintöoikeus vanhempiinsa näiden aviottomuudesta huolimatta.
En usko sosiaalietuuksien väärinkäytön olevan suurikaan ongelma keskiluokkaisten erikoisuudentavoittelijoiden (miksi sille asuntovälittäjällekin pitää kertoa omasta seksielämästä?) kohdalla, mutta esimerkiksi voimakkaasti sosiaalietuuksista riippuvaisten maahanmuuttajaryhmien polygamisia perinteitä en toivo koskaan tunnustettavan, vaikka en niissä sinänsä mitään ”moraalitonta” näekään. Kuten Rotkirch toteaa, väärinkäytösten mahdollisuus on melkoinen.
En tässä nyt turhaan puutu polygyniassa osattomiksi jäävien miesten asemaan, koska ”saamattomien” miesten tiedetään yleisesti ja poikkeuksetta ansainneen osansa.
”koska se minun henkilökohtaisen moraalikäsitykseni mukaan on väärin, kukaan ei saa sitä tehdä”
Niin, kaikki moraali palautuu tunteeseen. Siihen, että jokin tuntuu väärältä tai oikealta. Moraalinen ”saa tehdä/ei saa tehdä” rippuu juuri siitä tunteesta. Oikeudellinen ”saa/ei saa” riippuu lainsäädännöstä, johon vaikuttavat erilaiset poliittiset väännöt, jotka myös perustuvat tunteiden liikuttamiin pyrkimyksiin.
Muistuttakaas, mihin koko avioliittoa ylipäätään taas tarvittiinkaan?
Mikael: Parisuhteesta kertominen ei ole seksielämästä kertomista. Miksi kukaan tosiaan kertoisi kiinteistövälittäjälle seksielämästään? Sen sijaan luulisi että vuokranantajaa saattaa kiinnostaa vuokratessaan asunnon kolmelle aikuiselle, että kyseessä on moniskunta joka on sitoutunut toisiinsa ja yhteisen vuokran maksuun vähän eritavalla kuin satunnainen kommuunikaverusto.
Oletko niitä ihmisiä joiden mielestä myöskään homot eivät saisi julkisesti kertoa puolisonsa sukupuolta, koska sellainen on seksielämästä puhumista? Jos työpaikan kahvipöydässä joku kertoo käyneensä teatterissa vaimonsa kanssa, ja mainitsen puolestani olleeni mieheni ja tämän toisen avovaimon kanssa konsertissa, en ole kertonut seksielämästäni enempää kuin työtoverinikaan.
Eikö kattavalla (juridisella) sopimuksella voisi pyrkiä turvaamaan liiton kaikille osapuolille sellaiset oikeudet, jotka halutaan?
Esimerkiksi voidaan määritellä liiton tunnusmerkistö itse, jotta voidaan todeta, milloin se ei kenties enää olekaan voimassa (kuolema, ero tmv). Lisäksi määritellään, mitä velvollisuuksia eri tilanteissa kullakin on ja kenelle.
Nähdäkseni merkittävin osa keskinäisistä vastuista ja velvollisuuksista on sellaisia, joista voitaisiin sopia. Jäljelle ehkä jää joitain yhteiskunnan tarjoamia lakisääteisiä oikeuksia, mutta niistäkin voitaisiin tarpeen vaatiessa ”jyvittää” asianosaisille sopimuksen avulla.
Perintöveron osalta olisi mielenkiintoista nähdä, miten verottaja (ja oikeus eri asteineen) lopulta tulkitsee: voisiko leskeltä jäävistä kihlatuista jokainen pienempään I veroluokkaan vaiko vain yksi? (Vrt. perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettu avustus perinnönjättäjältä kihlakumppanille).
…
Mikael:
No tulipa mieleen tällaisia juttuja tuosta valtion tunnustamisesta:
- Perintöoikeus sekä puolisoille että lapsille.
- Lapsen oikeus vanhempiinsa: mikäli biologiset vanhemmat sattuvat kuolemaan vaikkapa onnettomuudessa, lain edessä suhteen muut osapuolet ovat ventovieraita – eli lapsi voidaan viedä pois de facto -vanhemmaltaan joka on saattanut elättää häntä koko hänen ikänsä.
- …ja ylipäänsä kaikki ne lailliset oikeudet, jotka kahden aikuisen ja mahdollisten lasten välillä ovat.
Mikäli asioita lähdetään miettimään siltä kannalta, että näin ei voi tehdä koska joku voi väärinkäyttää tätä, pitää välittömästi kieltää kaikki sosiaalituki, alkoholi, sokeri, rasva, autot ja jumankauta ihan kaikki.
Mitä kämpän vuokraamiseen tulee, jotkut haluava vuokrata kämpän perheelle tai pariskunnalle, jotka ovat yhdessä – ei solu- tai kimppakämpäksi. Ymmärrätkö eron polysuhteen ja sen välillä, että vaikkapa kolme nuorta vuokraa kimppakämpän josta kuka tahansa saattaa milloin vain ampaista pihalle vaikkapa opintojen tai uuden kumppanin perässä. Tulee äkkiä aika tärkeäksi vuokraisännän kannalta, muuttaako asuntoon pari kämppistä vai pariskunta, jotka ovat olleet yli 10v yhdessä.
Erikoisuudentavoittelukommenttisi on ylimielisyydessään mauton. Tottakai niitäkin on, etenkin nuorissa ihmisissä, mutta aika pitkälti polyily on enemmänkin sosiaalinen taakka nykyään, eivät ihmiset sitä keskimäärin tuo julki tai kerää sillä huomiota. Se vain on elintapa, joka heille on luontevin.
Koska Moralisti ei ole palannut vastaamaan kysymyksiin, onko mahdollista, että hän olisi ollut artikkelin kirjoittajien käänteistrolli, jonka tarkoitus oli tehdä vastakkaiset mielipiteet naurunalaisiksi?
Joo, toi kuulostaa hyvin todennäköiseltä skenaariolta, HRE, koska internetissä on yleisesti tunnettuna ongelmana just se, ettei kukaan tuu sanomaan mitään vitun tyhmää, joten eri artikkelien kirjoittajien pitää itse tehdä sekin. Siksi esim. kaikki Hesarin artikkelikeskustelut ovat niin sietämättömän korkeatasoisia.
Perintövero tulisi lakkauttaa joka tapauksessa. On reilumpaa verottaa varallisuutta vähän joka vuosi (varallisuusvero) kuin rajusti silloin, kun perheen elättäjä kuolee ja perhettä kohtaa suuri suru ja elintason lasku muutenkin.
Perintöveroluokat suosivat joitain ihmissuhteita toisten kustannuksella. Jollekulle ystävät tai kämppikset ovat läheisimmät ihmissuhteet, eivät sisarukset. Valtio ei saa ottaa puolia näissä kysymyksissä.
HRE:
No voi hellanlettas, joo – jos joku ”perinteisiä suomalaisia arvoja” ajava sanoo jotain typerää netissä, tottakai se on viherpunastalinistimokuttajien false flag -operaatio. Eihän ole mitenkään mahdollista, että kyseisestä jengistä löytyisi tunnepohjaisia perustelemattomia mielipiteitä, jotka eivät järkiperusteita kestä
Jos jotain viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on huomannut, kyllä tämä perusarvo-jengi osaa tehdä itsestään naurettavan ihan ilman kenenkään apua.
Polyamorisissa suhteissa minua risoo lähinnä se että yksi mies voi kahmia itselleen useampiakin naisia, ja se on pois omista mahdollisuuksistani. Varallisuuden, ei kun siis suhteellisuuden epätasainen jakautuminen on epäreilua.
Mari:
On homoja (ja etenkin bi-seksuaaleja) jotka tekevät numeron itsestään, ja sitten on niitä jotka eivät tee numeroa itsestään. Tunnen molempia. En yritä enkä edes halua kieltää toisten Mun Elämä -showta, mutta sellaisen vetäjien on myös parempi olla ottamatta nokkiinsa minun mielipiteistäni.
Koska tämä asuntovälitystilanne oli mainittu artikkelissa sellaisena hirmuisena sortona, otin sen esiin, ja olen edelleen sitä mieltä, että pakkoko sille asuntovälittäjälle on kertoa. Työkaverit ovat aivan eri asia. Lisäksi useat kaverini asuvat kimppakämpissä, eikä heillä ole ollut mitään ongelmia vuokrasopimusten saamisessa. Ei edes poikaporukoilla.
TT:
Sokerihyperbolasi on aivan pöhkö. Jos et ole huomannut, sosiaalietuuksia ja niiden saamista sekä rajoitetaan että vaikeutetaan monin tavoin, jotta niitä ei käytettäisi väärin. (Ja silti niitä käytetään väärin.)
Kannatan kyllä järjestelmää, jossa lasten huoltajuus siirtyy kuolemantapauksen sattuessa järkevästi, riippumatta siitä minkä laatuisesta suhteesta on kyse. Huoltajuuden pitäisi voida siirtyä aina lähimmälle aikuiselle, oli se sitten erityisen läheinen täti tai homoparin toinen jäsen. Tällaiseen systeemiin ei kuitenkaan tarvittaisi mitään muuta erityistä ”valtion tunnustusta” kenenkään pari- tai moni- tai monisatasuhteelle.
Mikael:
”En yritä enkä edes halua kieltää toisten Mun Elämä -showta, mutta sellaisen vetäjien on myös parempi olla ottamatta nokkiinsa minun mielipiteistäni.”
On hyvin yleinen luulo, että kaikki lehdissä haastatellut ihmiset jotenkin ”tyrkyttävät” itseään niihin artikkeleihin. Se ei useimmiten pidä paikkaansa, vaan toimittaja pyytää tavallisia ihmisiä haastatteluun ja kertomaan elämästään. (C-luokan silikonijulkkistyrkyt ovat tietenkin asia erikseen.) Arvelen, että näin on tapahtunut tässäkin artikkelissa. (Toimitus, korjatkaa jos olen väärässä.) Luulen jopa, että haastateltuja on pikemminkin jouduttu taivuttelemaan, jotta he suostuvat kertomaan itsestään. Näin ollen kyseessä ei todellakaan ole mikään ”Mun Elämä” -show. Itse olen todella kiitollinen, että Raisa, Mari, Anne ja Risto kertovat elämistään ja valaisevat elämäntapaa.
”Koska tämä asuntovälitystilanne oli mainittu artikkelissa sellaisena hirmuisena sortona, otin sen esiin, ja olen edelleen sitä mieltä, että pakkoko sille asuntovälittäjälle on kertoa.”
Jutussahan sanottiin, että nykyinen vuokranantaja ei tiedä suhteen laadusta. Ei varmaan ole pakko kertoa, ei. Mutta olisipa hienoa, jos eläisimme sellaisessa ennakkoluulottomassa Suomessa, jossa rakastavaisten ei tarvitse esittää kaveriporukkaa tai muuten valehdella suhteensa laadusta saadakseen kämpän.
Huomauttaisin, että en ole kirjoituksessani kieltänyt keneltäkään monisuhteessa elämistä. Myönsinhän, että sen kieltämistä ei todellakaan voi perustella sellaisella tavalla, joka kelpaisi tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Mielestäni eläimiinsekaantuminen kuitenkin kuuluu myös vastaaviin asioihin (tästä lisää kirjoituksen lopussa).
Se, onko tällainen moniavioisuus laillista vai laitonta, ei välttämättä ole edes oleellista. Joissakin länsimaisissa maissahan (esim. UK) moniavioisuus tunnustetaan, jos avioliitot on solmittu moniavioisuuden hyväksyvässä maassa. Laki ei kuitenkaan ole tehnyt moniavioisuudesta sosiaalisesti hyväksyttävää vaan suvaitsemattomuus ja rasismi on pikemminkin lisääntynyt.
Suurin osa niin hetero- kuin homoseksuaaleistakin ei hyväksy moniavioisuutta. Se, onko monisuhde virallistettu vai virallistamaton, tuskin on se tekijä, joka tekee siitä joko hyväksyttävää tai ei-hyväksyttävää. Vuokranantajan ei tarvitse vuokrata asuntoaan ryhmäperheelle, työnantajan ei tarvitse palkata monisuhteessa eläjää eikä laki voi pakottaa ketään hyväksymään monisuhteissa eläjiä.
Kyseessä on vähän sama ilmiö kuin prostituutiossa. Se on laillista, jos se perustuu aikuisten ihmisten vapaaseen tahtoon. Kaikki kuitenkin tietävät, mitä seuraisi jos poliitikko/luokanopettaja/yrityksen johtaja/lähikaupan omistaja/jne. kertoisi julkisesti käyttävänsä seksipalveluja.
”Helvetin typerää rinnastaa polyamoorikot pedofiileihin ja eläimiinsekaantujiin.” (perustelu kohdasta 9)
On jollakin tavalla älyllisesti epärehellistä sanoa, että eläinseksi on YÖK! ja kamalaa eikä sitä pidä verrata aikuisten vapaasta tahdosta solmimiin suhteisiin. Vapaaehtoisuuden pitäminen moraalisena perusteena ei ole mikään yleinen kaikissa ajoissa ja yhteiskunnissa pitävä perustotuus vaan läpeensä länsimainen ja liberaalinen arvo. Lähes kaikissa kulttuureissa eläinten tappaminen, riippumatta eläimen tahdosta, on hyväksyttävää. Perustelut eläinseksin kieltämisellekin ovat pohjimmiltaan dogmaattisia ja pitkälti tunteeseen perustuvia.
Lotta kirjoittaa:
”Mutta olisipa hienoa, jos eläisimme sellaisessa ennakkoluulottomassa Suomessa, jossa rakastavaisten ei tarvitse esittää kaveriporukkaa tai muuten valehdella suhteensa laadusta saadakseen kämpän.”
Jos ihminen ei suostu maistamaan mämmiä, koska se näyttää väärältä ja sen täytyy olla pahaa, on kyseessä ennakkoluulo.
Jos moniavioisuuden vastustaja lukee tämän artikkelin, jossa hymynaamaiset lempiväiset, kertovat ”vitun hyvästä” elämästään, mutta ei senkään jälkeen hyväksy moniavioisuutta, ei kyseessä ole ”ennakkoluulo” vaan arvo.
Yksityiset vuokranantajat saavat tietysti itse päättää, kenelle asuntonsa vuokraavat. Kysymys kuuluu: miksi vuokranantaja kieltäytyi?
Oletan, että potentiaaliset vuokralaiset olivat ”normaaleja” (siistejä, maksukykyisiä, hyväkäytöksisiä), mutta vuokranantaja kieltäytyi solmimsta vuokrasopimusta, koska he elivät epätyypillisessä suhteessa.
Mikä on sellainen Moralistin ehdottama arvo, johon vedoten hän kieltäytyi vuokraamasta asuntoaan? Tai edes esittelemästä sitä?
Luulen, että kyseessä oli kuitenkin Lotan ehdottama ennakkoluulo. Vuokranantaja ajatteli, että monisuhteiset ovat jollain tavalla epäsopivia vuokralaisia: ehkä hän ajatteli heidän käyttäytyvän häiritsevästi, eroavan pikapuoliin (pitäisi etsiä heti uudet vuokralaiset), häiritsevän naapureita tms. Kaikki ennakkoluuloja.
Toivon kaikkea hyvää artikkelissa haastatelluille henkilöille. Luin atikkelin ja huomasin, että perustelujen kohta 10 sopi minuun. Vaikka en edelleenkään missään tapauksessa haluaisi itse elää monisuhteessa, toivon vilpittömästi, että tällaisissa suhteissa elävät voisivat virallistaa suhteensa.
VHD:lle ennakkoluuloasiasta. Ajatellaan vaikka, että työnantaja/vuokranantaja/tms. ei hyväksy rasismia. Miten hän suhtautuisi siistiin, koulutettuun ja hyvässä työssä olevaan henkilöön, jolla on hakaristitatuointi ja netissä blogi, jossa ihannoidaan fasismia?
Jos joku ei halua hakaristifasistia työhön tai vuokralaiseksi, onko kyse ennakkoluulosta vai siitä, että henkilöiden arvomaailmat sotivat pahasti yhteen? Ihmisillähän on taipumus hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa on suht samat arvot. Jos kyse on vain ennakkoluulosta (”rasismi on oikein, mutta rasistit huonokäytöksisiä juoppoja”) riittää, että väärinkäsitys korjataan. Jos kyse on arvosta (”rasismi on väärin”), rasistin osoitus siitä, että hän on maksukykyinen ja hyväkäytöksinen, tuskin merkitsee mitään.
—-
Minulla ei ole mitään virheellisiä stereotyyppisiä käsityksiä moniavioisuudesta. Toteamus ”vain yksiavioisuus on oikein” ei ole ennakkoluulo vaan arvo, vaikka sitä ei voidakaan perustella kumoamatta arvoliberalismia (joka ilmeisesti on yhteiskuntamme perusarvo). Kaikki eivät kuitenkaan tunnusta arvoliberalismia. Esim. joissakin kulttuureissa oikea ja väärä ovat ihmisen haluista riippumattomia, eikä vapaaehtoisuus tee asiasta oikeaa, koska ihminen on heikko ja erehtyväinen ja voi ymmärtämättään toimia vahingollisesti, vaikka uskoisi tekevänsä oikein.
On tärkeää ymmärtää, että kun sanon, etten hyväksy monisuhteisuutta, puhun asiasta enkä ihmisistä. Kyse ei ole siitä, että tällaiset ihmiset olisivat läpeensä pahoja ja heidät pitäisi ruoskia ja polttaa roviolla, koska heistä ei ole mihinkään hyvään. Jokainen tekee myös hyviä asioita ja on kykenevä esim. rakastamaan lapsiaan suhteistaan riippumatta. En missään nimessä vihaa tällaisia ihmisiä eikä heidän elämäntapansa aiheuta minkäänlaista oksennusrefleksiä.
Myönnän, että naisena minun on hieman vaikea ymmärtää, miten joku voi hyväksyä miehelleen myös toisen vaimon. Moni nainenhan voisi ajatella, ettei hänessä ole tarpeeksi rakastettavaa poikeystävälle tai suhteessa on jokin muu vika. Tällä tavalla ajatteleminen on tietysti ennakkoluuloista, ihmiset ovat erilaisia. Luin tuon jutun vielä uudestaan, jotta ymmärtäisin valintojanne ja pari kohtaa nousi esiin.
”Painin asian kanssa vuoden verran, kunnes oli pakko nostaa kissa pöydälle. Olin yllättynyt, kun Risto sanoi puhuneensa asiasta Marin kanssa.”
”Ymmärrän ihmetyksen, sillä aiemmin en olisi voinut edes kuvitella eläväni näin.”
Olette varmasti ihan normaaleja ja järkeviä ihmisiä, jotka ovat itse valinneet suhteensa. Valintatilanteessa voi kuitenkin olla eri vaihtoehtoja.
Esim.
- Alan monisuhteeseen kumppanini ja hänen toisen tyttöystävänsä kanssa ja elämme kolmistaan. Tai en ala monisuhteeseen ja kumppanini lopettaa suhteensa toisen tyttöystävänsä kanssa.
tai:
- Alan monisuhteeseen kumppanini ja hänen toisen tyttöystävänsä kanssa. Tai en ala monisuhteeseen ja kumppani ja minun suhde päättyy.
Jos joku haluaa vastata, olisin vilpittömän kiinnostunut kuulemaan, mistä vaihtoehdoista te olette valinneet.
Moralisti:
Edustat selvästi listan kohtaa 10 – ”Minulla ei ole järkiperäistä syytä vastustaa monenvälistä avioliittoa, mutta se tuntuu kauhealta, väärältä ja inhottavalta.”
Se on ihan okei. Sinun ei tarvitse pitää siitä. Monisuhteisen avioliiton laillistaminen ei pakota sinua toimimaan arvojesi vastaisesti – mitä ne arvot sitten ovatkaan. Se antaa monisuhteissa eläville ihmisille mahdollisuuden toimia omien arvojensa mukaan.
Monisuhteiset eivät vaadi mitään, mikä vaikuttaisi sinuun jotenkin. He haluavat mennä keskenään naimisiin, eikä siitä ole haittaa kenellekään. Monisuhteiset eivät vaadi sinua ryhtymään monisuhteeseen, älä sinäkään vaadi heitä ryhtymään parisuhteeseen. Se elämäntapa sopii sinulle, mutta ei kaikille.
Kahden hengen heteroavioliitoista noin puolet päätyy eroon. Jos oletamme korrektisti ja paremman tiedon puutteessa, että moniavioliitoissa ihmissuhteista suunnilleen yhtä suuri osa tulehtuu avioeron asteelle, niin se tarkoittaisi keskimääräisessä kolmen hengen moniavioliitossa jo puoltatoista erotapausta (kolmen hengen liitossa on kolme mahdollista riitaparia). Keskimääräisessä kuuden hengen avioliitossa eroja tulisi jo 7,5.
Tämä tarkoittaisi sitä, että moniavioliitto, joka ei päätyisi eroon, olisi tilastoharvinaisuus.
Avioero ei ole useinkaan mikään yksinkertainen proseduuri. Jo kahden hengen avioero voi olla varsin sekava. Esimerkiksi omaisuuden osituksessa otetaan huomioon vaikkapa velkojen osalta onko ne käytetty yhteisiin vai omiin menoihin. Omaisuuden osalta selvitetään myös, onko toinen (tai moniliitossa joku) osapuolista käyttänyt omia varojaan yhteisen tai toisen omaisuuden arvon kohottamiseen yms. Kun osapuolia tulee mukaan enemmän, niin monimutkaisuus kasvaa eksponentiaalisesti.
Odotettavissa olisi myös varsin mutkikkaita huoltajuuskiistoja, kun huoltajuutta vaativien osapuolten lukumäärä kasvaisi. Lapset ehtisivät varmaan kasvaa aikuisiksi ennen kuin ne saataisiin ratkaistua.
Siinäkin tapauksessa, että moniavioliitto ei päätyisi eroon, niin todennäköisesti avioliiton osapuolet kuolisivat eri tahtiin. Perintökiistoihin lisäväriä tuo se, että ihmisillä on usein muitakin omaisia kuin puolisonsa (tai mitä osaloita ne sitten moniavioliitossa olisivatkaan). Vainajan omaisilla on oikeus vaatia avioliiton osapuolten omaisuuden ositusta.
Noista tulee varsin monimutkaisia juridisia sotkuja, ja jotakuinkin kaikki moniavioisessa suhteessa elävät joutuisivat niitä setvimään ainakin kerran, todennäköisesti useammankin kerran, elämässään (ainoa keino välttää ne on kuolla tarpeeksi nopeasti). Kahden hengen liitoissa tuollaisia sotkuja osuu kohdalle harvemmin, ja ne ovat huomattavasti yksinkertaisempia. Siitä huolimatta ne ovat usein todella kuormittavia, koska ne osuvat vaikeisiin elämäntilanteisiin.
Mielestäni tuossa on aivan riittävästi syitä vastustaa moniavioisuutta/lukumääräneutraalia avioliittoa/ryhmäavioliittoa tai mitä nimeä siitä halutaankaan käyttää. Hyödyt olisivat täysin marginaalisia verrattuna niihin sotkuihin, joita moniavioisuudesta seuraisi.
Lisää perusteluja blogimerkinnässani:
http://lr.domnik.net/2010/08/lukumaaraneutraali-avioliitto/
Niko L: Luin blogikirjoituksesi, mutta en nähnyt monimutkaisuutta vaan kandivaiheen tietojenkäsittelytieteen opiskelijalle sopivan harjoitustehtävän. Esimerkiksi vaikka näin:
”Omaisuuden jako avioerossa tapahtuu nykyisin näin. Yleistä nämä periaatteet tilanteeseen, jossa avioliitto on mielivaltainen a) suuntaamaton b) suunnattu verkko.”
Jatkotehtäväksi sitten vaikka seuraavalla viikolla:
”Edellisen viikon tehtävän saattoi ratkaista tavoilla A, B ja C. Tarkastele näiden ratkaisuiden eroja ääritilanteissa.”
Tuollaisten ongelmien ratkaiseminen on jokaisen käpistelijän ydinosaamista. Jos lakia pidetään lähtökohtaisesti niin monimutkaisena asiana, että sen kanssa työskenteleviltä edellytetään tietynlaista ylempää korkeakoulututkintoa, ei erityisalakohtaisten vaatimusten lisääminen ole ongelma eikä mikään.
Käytännön tarpeita varten tuon ratkaisun voisi luonnollisesti automatisoida – luultavasti vieläpä nykyisiä säädöksiä helpommin. Käpistelijöillä kun on sattuneesta syystä taipumus suosia sellaisia ratkaisuita, joiden automatisoiminen on mahdollisimman helppoa.
Luin juttua Gayle Rubinin hyvän ja pahan seksin teorian kautta. Kommenttejani blogissani:
http://mekam.wordpress.com/2010/09/06/ihan-kuin-normaalit/
Katri, luin kirjoituksesi blogistasi. Mieleen nousi kaksi ajatusta.
1) Artikkelissa ei vaadittu, että polyamoorikot menevät naimisiin. Raisa O:stahan sanotaan, että hän EI halua naimisiin. Artikkelissa vaaditaan polyamoorikoille OIKEUTTA mennä naimisiin. Vastustatko myös homoavioliittoja sillä perusteella, että ne muistuttavat heteroavioliittoja? Ehkä se sopii joillekin homoille ja polyille ja he haluavat sitä. Niin kauan kuin Suomessa on olemassa avioliittoinstituutio, sen ei pitäisi syrjiä ketään aikuista, täysvaltaista ihmistä. Avioliittoinstituutiosta luopuminen on toinen kysymys, josta voidaan keskustella, mutta se ei ollut artikkelin aihe.
2) Kirjoitat, ”Samalla, kun Ylioppilaslehti pyrkii normalisoimaan polygamisen avioliiton, se tulee samalla marginalisoineeksi muita seksin muotoja ja vahvistaneeksi niiden kyseenalaista asemaa.”
Mielestäni artikkelissa kyseenalaistettin ainoastaan pedofilia ja zoofilia. Toivoisitko, että nämä seksin muodot tulisivat pois marginaalista?
Jouni: Avioero ei ole mitään matematiikkaa. Vai miksi jo kahdenkin hengen avioeroista saadaan usein niin myrskyisiä ja riitaisia, jos kerran tietojenkäsittelijät voisivat ratkaista ongelmat yksinkertaisella ohjelmoinnilla? Osapuolten lukumäärän lisääntyessä ongelmat monimutkaistuvat entisestään (esim. kuuden hengen liitossa on jo 15 kahden hengen välistä ihmissuhdetta, kun kahden hengen liitossa on vain yksi).
Käpistelijät voisivat mieluummin rakentaa vaikkapa tietokonemallin, jolla hahmottaa sitä, kuinka paljon riitatilanteet monimutkaistuvat, kun osapuolten lukumäärää lisätään. Tämä kun tuntuu moniavioliittojen kannattajilla olevan noin pääsääntöisesti hakusessa.
Niko L: Avioero ei ole matematikkaa, mutta lainsäädäntö on hyvin läheistä sukua ohjelmoinnille.
Käsityksesi siitä, että asiat monimutkaistuisivat olennaisesti, jos kahden osapuolen sijasta olisikin mielivaltainen määrä osapuolia, on maallikolle yleinen mutta useimmissa tapauksissa väärä. Lainsäädäntö voitaisiin aivan hyvin järjestää niin, etteivät asiat olisi monen osapuolen välisissä avioliitoissa juurikaan sen monimutkaisempia kuin kahden osapuolen välisissä nykyisin. Joidenkin avioerojen riitaisuus taas johtuu ihmisistä itsestään eikä suinkaan siitä, millaisiin hallinnollisiin kuvioihin he ovat sattuneet sotkeutumaan.
Heräsi lisää kysymyksiä. Artikkelissa väitetään, että moniavioisuus
- ei ole tasa-arvon vastaista
- ei ole Suomalaisen kulttuurin vastaista, koska kulttuuri muuttuu jatkuvasti
- turvaisi lasten oikeudet kaikkiin vanhempiinsa
Miten niin ei ole suomalaisen kulttuurin vastaista? Esim. islamilaisissa maissa, joissa moniavioisuus on sallittu, homma toimii vain koska sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia. Yksi mies päättää, muut tottelee.
Näissä maissa myöskään avioero ei ole sallittu tai sitä on hyvin vaikea saada. Entäs Suomessa, jossa avioeron saa hyvin helposti? Käytännönkään tasolla avioero ei ole sosiaalisesti tuomittava ja myös naisilla on siihen taloudelliset mahdollisuudet.
” Lasten tiedetään selviytyneen täyspäisinä, vaikka heidän kasvattamiseensa osallistuu useampi kuin kaksi henkilöä. Joka kymmenes suomalainen lapsi asuu uusperheessä äiti- tai isäpuolen kanssa. Tärkeintä on, että lapsesta pidetään huolta ja hän on rakastettu.”
—-
Ero- ja uusperheissä ei ensinnäkään eletä moniavioisuudessa. Toisekseen kaikki lapsen elämässä olevat aikuiset eivät ole tasavertaisesti lapsen äitejä ja isiä.
”…Hän huomauttaa, että avioliitto säätelee ennen muuta taloudellisia asioita. Lainmuutos turvaisi hänen mielestään myös lapsen oikeudet.
’Tunnen kolmen ihmisen perheitä, joissa ihmiset tahtoisivat avioitua nimenomaan lapsen vuoksi. Ei tässä puhuta mistään fiktiivisistä lapsista ja perheistä, vaan jo olemassa olevista, jotka elävät tällaisissa kokoonpanoissa.’”
—-
Kannatatteko te nyt ihan vakavissanne sitä, että lapsella olisi juridisesti useampi vanhempi? Eikä välttämättä vain kolme (kun nyt lukumääräneutraaleja kerran ollaan) vaan myös 5 tai 23 ja kaikki vanhemmat olisivat tasa-arvoisia (kun nyt Suomessa kerran ollaan)?
Epäilen vahvasti lasten kykyä selviytyä täyspäisinä silloinkin, kun ryhmäliitto hajoaa, ja lapsen huoltajuutta tai vähintään viikonloppuvanhemmuutta vaatii 4 tai 9 ihmistä – mutta minähän olen tietysti vain ”ennakkoluuloinen”.
Artikkelin ja kommentit luettuani on pakko esittää Moralistille kysymys, Ketä kohtaan artikkelissa kuvatuissa perhemalleissa toimitaan sillä tavoin väärin, että malli on moraalisesti tuomittava (eikä sille voida yhteiskunnan puolelta rakentaa juridista aviosuhdetta vastaavaa vahvistusta)?
Jos tämä elämäntapa ei riko ketään vastaan, niin miksi se on mielestäsi niin perustavaa laatua olevasti väärin?
Moraalilla täytyy olla perustelut ja moraalia on monenlaista. Sinulla on selvästi vahva moraalikäsitys, mutta et esitä sille mitään perusteluita tai perusteita. Moraali voi katsos perustua myös toisenlaiseen arvopohjaan kuin sinulla, vaikkapa egoistiseen velvollisuusetiikkaan (vrt. Luterilaisen moraalijärjestlmän perustana oleva utilitaristinen velvollisuusetiikka) silloin sen arvot näyttävät aika huomattavan paljon toisenlaisilta.
”Artikkelin ja kommentit luettuani on pakko esittää Moralistille kysymys, Ketä kohtaan artikkelissa kuvatuissa perhemalleissa toimitaan sillä tavoin väärin, että malli on moraalisesti tuomittava (eikä sille voida yhteiskunnan puolelta rakentaa juridista aviosuhdetta vastaavaa vahvistusta)?”
Minulla on sellainen käsitys, että moniavioisuus ei ole seksuaalinen suuntaus. Ovatko nämä ihmiset henk. koht. tulleet siihen tulokseen, jokainen erikseen siis, että he ovat moniavioisia ja lähteneet sen jälkeen etsimään toisia joiden kanssa elää tällaisessa suhteessa. Yksihän heistä sanoo suoraan, ettei olisi voinut aiemmin kuvitellakaan elävänsä näin.
Jos seitsemän lapsen työtön kotiäiti saa valita, otetaanko avioero vai saako hänen miehensä toisenkin vaimon, hän saattaa pitää moniavioisuutta parempana vaihtoehtona ja suostumus perustuu vapaaehtoisuuteen. Mutta parempana vaihtoehtona kuin mitä? Jos todellisena vaihtoehtona ei ole sitä, että mies jättäisi toisen naisen.
Muistutin myös siitä, että moniavioisuus ei todellakaan ole voimassa missään länsimaistyyppisessä yhteiskunnassa, jossa a) sukupuolet ovat tasa-arvoisia ja b) avioero on sallittu. Islam-tyylinen moniavioisuus toimii, koska sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia eikä avioero ole sallittu (tai ainakaan käytännössä mahdollinen). Tasa-arvoinen ryhmäavioliitto voi toimia kulttuureissa, joissa ollaan riippuvaisia toisista ja eristäydytty muusta maailmasta.
En väitä, etteivätkö tällaisissa suhteissa elävät ihmiset rakastaisi lapsiaan ja huolehtisi heistä. Jos kuitenkin avioliitossa elävien 3, 4, 5, 6, 7, 8…. ihmisen suhde päättyy eroon, niin tällöin joudutaan lainsäädännöllä huolehtimaan myös avioliitossa syntyneiden lasten oikeudesta kaikkiin vanhempiinsa. Tällaiset tilanteet olisivat historiallisesti todellakin uusia. Vai onko olemassa joku kulttuuri, jossa ollaan yhtä aikaa moniavioisia ja eletään tasa-arvoisessa ja kaupunkimaisessa kulttuurissa, myös naisilla on taloudelliset mahdollisuudet elättää perheensä ja avioeron saa hyvin helposti?
Hyvä artikkeli! Monille tekisi hyvää lukea nuo lopuksi mainitut 10 syytä, sillä niitä tosiaan kuulee vähän liiankin usein..
En henkilökohtaisesti varmaankaan pystyisi moniavioisuuteen, mutta miksi ihmeessä en sallisi sitä muille?
Totta kai asiaan voi liittyä myös joitain ongelmia, mutta mihin nyt ei…
Ihmettelen, miksi kaikki seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat aina niin vaikeita ihmisille. Siitä nyt ei varmaan kenellekään ole haittaa, vaikka naapurissa asuisi heteropariskunnan sijaan polyamorisessa suhteessa eläviä ihmisiä tai vaikka homopariskunta (mistä päästäänkin siihen, että miksei avioliitto ole vielä sukupuolineutraali..).
Tärkeä pointti Moralistin kommentissa, johon moni ei ole takertunut mutta varmaan jollain tavalla syvällisesti taustalla yhteiskuntamme monogamiapolitiikassa:
”Monivaimoisuus voi johtaa siihen, että osa miehistä jää ilman kumppania. Seurauksena voi olla väkivaltaisuuksia, kansainvaelluksia, jopa sotia.”
Naiset löytävät teoriassa aina parin – ja polygyniassa voi olla houkuttelevampaa saada osuus hyvästä miehestä kuin keskiverto kokonaan omaksi. Miehille taas monogamia mahdollistaa sen, että ns. luuseritkin voivat helpommin saada parisuhteen…
Joka tapauksessa, jos yhteiskuntamme tuloerot kasvavat entisestään, on mielenkiintoista nähdä lisääntykö nämä poly-perheet (ja epätoivoisten miesten väkivalta) mikäli ilmapiiri muuttuu sallivammaksi…
Henk.koht. hyväksyn hyvin homojen ja lesbojen oikeuden avioliittoon ja adoptioon. Mutta polyamoriassa kyse ei ole ensisijaisesti seksuaalisesta suuntautuneisuudesta vaan sinänsä tavanomaisen seksuaalivietin tietoisesti tavanomaisista yhteiskunnallisista normeista poikkeavasta käsittelytavasta, muutenhan olisimme periaatteessa kaikki polyamorisia.
On olemassa erittäin hyviä syitä siihen, miksi moderneissa yhteiskunnissa on suurelta osin luovuttu moniavioisuudesta, suurin osa syistä liittyy niihin varjopuoliin, joita moniavioisuuden koetaan tuovan mukanaan. Kokemuksiahan kyllä löytyy niin historiasta, kehittymättömistä yhteiskunnista kuin USA:n mormonien piiristä.
Vaikka asiaa lähestyisi avoimin katsein, niin ihmisen psyykelle nyt vain on luonnollista asettaa seksikumppanit suosituimmuusjärjestykseen. Moniavioisuuden epätasa-arvoisuutta ei hävitä mihinkään se, jos jokunen näihin järjestelyihin lähteneistä noudattaakin tiukkaa vuorottelua nukkumisjärjestelyissään.
On naiivia lähteä väittämään, että edes modernissa yhteiskunnassa kaikki osapuolet lähtisivät polyamoriaan omasta halustaan. Yleensä kyse on biologisista syistä eli nimenomaan menestyvän miehen halusta hankkia toinen, nuorempi eli biologisesti lisääntymisvalmiimpi vaimo ja ensimmäisen vaimon alistumisesta tilanteeseen ”välttämättömänä pahana”. Joku lehtijuttuun suostunut harvinainen kiiltokuvakolmikko ei muuta tätä vallitsevaa todellisuutta miksikään.
Hyväksyisittekö sen, että suomalainen mies ottaisi vaimoja thaimaasta ja/tai filipiineiltä?
Jos ei, niin miksi?
Raflaava juttu, mutta aihetta käsiteltiin valitettavan epätasaisesti ja epävakuuttavasti. Parempaa journalismia, mielenkiintoisempaa argumentointia ja ylioppilaslehteen sopivampaa (eli älykkäämpää) tekstiä olisi saatu aikaiseksi, jos jutussa olisi esitelty asiallisesti myös moniavioisuuden kääntöpuolia. Sen sijaan päädyttiin hehkuttamaan ilmiötä ja keräämään lista syistä, joilla mukakumottiin kritiikki moniavioisuutta kohtaan. Tämä tekniikka ei valitettavasti vakuuttanut eikä edistänyt asiaa, mikä vaikutti olevan näiden suhteiden virallistamisen promotoiminen ja yritys saada jokainen kielteisesti virallistamiseen suhtautuva vaikuttamaan tavalla tai toisella väärässä olevalta.
Jos kaikki kolme asuu samassa asunnossa nukkuvatko he samassa sängyssä? Jos yhdellä miehellä on useampi nainen niin lasten isä lienee selvä.
Mutta jos yhdellä naisella on useampi mies miten lasten isyys. Onko lapsi kaikkien miesten vai tehdäänkö dna testi?
Kovin on pinnallista ja lyhytnäköistä ’keskustelua’.
MIKSI avioliitto on lainkaan olemassa? Koska ja missä se on keksitty?
Katso tästä:
http://www.alkuperamme.blogspot.com/
Laajempikin vastaus on, koko kirja, mutta ei ole kovasti esitelty. Mm. siksi, että on kesken. Mikään kritiikki ei kuitenkaan voi esitystäni kumota. Pystyn vastaamaan niihin kaikkiin. Paitsi, että meen vkoksi/pariksi mottimettään, enkä ole hetkeen tavoitettavissa.
TV: Vihtori Pönttö
Lasten kasvatuksen kannalta moniavioisuus on arveluttavaa. Meillä aikuisilla on erilaisia kasvatusmetodeja, jotka ovat ”periytyneet” omilta vanhemmiltamme. Ja tässä kohtaa tulee aivan varmasti ”törmäyskursseja”, joita ei voi välttää mitenkään ja millään keinolla.
Ei ole olemassa mitään järkisyytä vastustaa monisuhteisuutta. Se on ihmislajin luontainen käyttäytymistapa ja voimassa edelleen suurimmassa osassa maapalloa. Meillä Lähi-Idästä peräisin olevien idioottiuskontojen vaikutuspiirissä seksuaalisuudesta on tehty vallan välikappale. Yksiavioisuuspakko on totalitarismin yksi ilmenemismuoto, Pyhän Omistamisen seurannaisilmiö.
Ainoat syyt vastustaa homoseksuaalisuutta tai polyamoriaa tai mitä tahansa muiden ihmisten ominaisuuksia ovat tunneperäisiä erilaisuuden pelkoja. Mutta siinähän me olemme niin kerrassaan taitavia – rasismissa siis.
”Olohuone ja keittiö jaetaan, Marilla ja Annella on omat huoneet. Risto viettää joka toisen yön Marin, joka toisen yön Annen huoneessa.”
Eihän tässä ole kyseessä polyamoria kuin Riston osalta. Mikäli tulkitsin lukemani oikein, ovat Mari ja Anne yhden miehen naisia, jotka hyväksyvät miehelleen rinnakkaisen suhteen (=avoin liitto). Ilman kaikkien osapuolten välistä aitoa rakkautta, johon itse parisuhteesta (tai monisuhteesta) puhuttaessa luen aina kuuluvaksi seksielämän, ei kyseessä ole polyamoria sen enempää kuin perinteisessä kulissiavioliitossa, jossa toinen osapuoli katselee puolisonsa vieraissa käymistä sormien läpi esim. lasten takia. Polyamorisessa suhteessa pitäisi olla joko ristiinnaimista, tai muita miehiä Riston lisäksi. Muuten ajatus ”monesta rakkaussuhteesta” jää vähän torsoksi.
Kyseinen kolmen ihmisen välinen suhde ei todellakaan ole mielestäni ”poly” vaan vapaa/avoin, koskapa kaikki kolme eivät ole ”ristiinrastiin miten vaan”. Tällaisen käsityksen jutusta saa.
Miehen kannalta tilanne voi olla mukava, mutta naiset ”joutuvat” jakamaan saman miehen. (tavanomaisen ilmauksen mukaan he ”jakavat” miehen keskenään)
Se, mitä nim. Moralisti kirjoittaa, on mielestäni varteenotettavaa, koska hän käsittelee asiaa hyvin monipuolisesti mm niin lainlaatijan kuin lasten kannalta. Joudun myöntämään, että hänen skeptisyytensä asiassa puhuttelee minua.
Lasten tilanne yhtä kuin omaisuuden jako ja/tai ero – niitähän kuitenkin tulee – eivät ole vähäpätöinen asia.
Olisi tarpeen saada lisää tietoa koko ongelmavyyhdistä. TV:ssä esitetty asiaa sivuava ’Big Love’-sarja havainnollistaa hieman sitä todellisuutta, joka siis ilmeisesti on todellisuutta rapakon takana, maassa jossa ”kaikenlainen”, tarkoitan moni-ilmeinen vapaus on hyvin näkyvää (mm. samaan aikaan mielenosoituksia abortin puolesta ja sitä vastaan, tiukkaa uskonnollisuutta ja kuitenkin sama maa tuottaa eniten pornofilmejä, jne).
Yksilön elämää voidaan ’toive’-ajatella vapautena ilman ulkoisia (sosiaalisia) rajoituksia (ja vastuuta), mutta missä sellainen voisi todella toteutua; nähdäkseni vain autiolla saarella yksin.
Nykyään esillä oleva ajatus ’minä saan tehdä mitä haluan, jos se ei loukkaa ketään tai aiheuta vahinkoa kenellekään’ on mielestäni aikamoisen itsekeskeisen ajattelutavan osoitus. Ihan samalla perusteella toteutetaan myös sitä toisinpäin, yksilöltä kielletään hänen vapautensa koska ’se ei sovi meille ja se vahingoittaa lähimmäisiä’ ja tämän – mikä siis vahingoittaa lähimmäisiä – ratkaisevat he jotka kieltoja ja määräyksiä esittävät.
Jos kumpaakaan edellämäinittua aspektia ei olisi, ei tarvittaisi mitään lakeja, mitään yhteistyösopimuksia, mitään osapuolten välisiä sitoumuksia, jne. Mitään riitoja ei aiheutuisi jos ihminen ei olisi itsekeskeinen vaatimuksissaan lähimmäisiään kohtaan.
Toivotan onnea yhteiselämään, siihen, jossa yhdessä pääsee tekemään päätöksiä miten (kaikki ne 2,3,4,5…puolisot) toteutetaan vessaremontti, lomamatka, lasten harrastukset, omat menot, vuokran maksu, kontaktit niihin 15 sukulaiseen, omistamiseen (kuka merkitään auton omistajaksi?), miten siivous järjestetään, kuka on asunnon vuokraaja? Luulisin, että joskus voi olle myös riitaisaa, miten sellainen hoidetaan rauhallisesti?
Kysymyksiä riittää. En osaa kuvitellakaan kaikkia vaihtoehtoja.
Onko se todellakaan mikään Big Love. Ehkä tavallisten ihmisten tavallinen elämä, josta kuvitellaan monenmoista…
Onko todellinen rakkaus siis jotakin utopiaa joka ei voi toteutua koskaan ja tällaiset elämäntavat ovat sittenkin vain ohimenevää… koska pitäähän sitä jotakin olla, niinkö?
Ajatus kyllä kiehtoo, mutta näen Moralistin ajatuksille paljon sijaa
Polysuhteen määritelmä ei suinkaan ole, että kaikki ovat ”ristiin rastiin miten vaan”. Kaikki avoimet suhteet ovat polysuhteita, mutta kaikki polysuhteet eivät ole avoimia suhteita.
Niin tuossa ylhäällä annetaan määritelmä ”polyamorisella suhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on monia yhtäaikaisia rakkaussuhteita, jotka kaikki osapuolet hyväksyvät”. Kysymys tuossa Marin, Annen ja Riston tapauksessa kuuluukin mitkä ovat ne monet yhtäaikaiset rakkaussuhteet, joita Marilla ja Annella on? Äkkiseltään saa nimittäin kuvan, että ainoastaan Ristolla on useampi rakkaussuhde. Lesboilu ilmeisesti puuttuu kuviosta ja muita miehiä ei Riston lisäksi mainittu.
”Meillä Lähi-Idästä peräisin olevien idioottiuskontojen vaikutuspiirissä seksuaalisuudesta on tehty vallan välikappale.”
Nähdäkseni yksiavioisuus on kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa se yleisin malli, poikkeuksena ”Lähi-Idän” tietyn uskonnon joissain suuntauksissa. Jaa niin ja ne mormonit.
Oletetaan että henkilö A nai henkilön B joka nai henkilön C. Onko henkilö A naimisissa henkilön C kanssa? Oletetaan että ei ole. Sitten A nai C:n. Solmitaanko jokainen avioliitto kahden välisenä, jolloin sopimuksia olisi kolme? vai häviääkö alkuperäiset kaksi sopimusta ja solmitaan uusi jossa kolme allekirjoitusta. Neljän vastaavassa kaikki kaikkien kanssa tuottaisi 6 sopimusta. N henkilöä loisi n(n-1)/2. Avioliitosta tulisi peli, jossa yritetään kerätä mahdollisimman monta puolisoa. Joku perustaa facebookiin ryhmän ”Nai minut” ja menee naimisiin 10 000 ihmisen kanssa. Syntyy yli 50 miljoonaa sopimusta. Alkuperäinen kuolee, miten perintö jaetaan? Mahdollistetaan monimutkaisten rakennelmien syntyminen, missä lasten huoltajuuden tai perinnön määrääminen muuttuu mahdottomaksi. Onkohan tätä mietitty tarpeeksi?
Ensin sukupuolineutraali, sitten lukumääräneutraali. Mikä on jatkumo? Ikäneutraali avioliitto. Toivottavasti se tulee pian, jotta maassamme olevat muslimit pääsevät seuraamaan profeetta Muhammedin elämäntapaa.
Ei moniavioisuutta tarvitsisi sallia täysin ilman minkäänlaista valtiollista kontrollia. On totta, että toisen voi myös pakottaa moniavioisuuteen. Mutta ainut tapa suojata näiden moniavioisten naisten oikeudet on sallia moniavioisuus ja liittää siihen kontrollia. Voisi esimerkiksi pakottaa moniavioisuutta suunnittelevan perheen psykiatrin vastaanotolle, joka varmistaa ettei asiaan liity pakottamista, tai muita ei toivottuja ilmiöitä. Ja moniavioisuutta suunnitteleva mies, tai nainen voisi maksaa tästä aiheutuvat kulut.
Moniavioisuuden kieltämiseenkin liittyy varjopuolia. On olemassa ihmisiä, jotka haluavat elää ja ovat harmoniassa moniavioisessa suhteessa. Se että heiltä kiellettäisiin valinnan vapaus on eräänlaista totalitarismia. Ja tämä on myös rasismia niitä muslimeja kohtaan, jotka haluavat uskontonsa takia valita polygamian. Mielestäni meille ei kuulu suomalaisuuteen yleisesti liittyvien arvojen pakottaminen niille, jotka haluavat olla erilaisia, tai tulevat eri kulttuureista.
Moniavioisuuden salliminen kontrollin kanssa parantaisi Suomessa olevien muihin kulttuureihin kuuluvien naisten oikeuksia.
Polygamia on naisille edullista, miehet hyötyvät monogamiasta.
http://www.psychologytoday.com/blog/the-scientific-fundamentalist/200802/the-paradox-polygamy-ii-why-most-women-benefit-polygamy-an
Se, että vaaditaan avioliiton käsitteen muuttamista niin, että sillä voisi tarkoittaa kahden miehen välistä suhdetta, joka on vielä kirkossa siunattu, on käytännössä sama kuin minä ateistina liittyisin kirkkoon ja alkaisin vaatia, että sen tulisi olla uskonnoton, maailmankuvaneutraali kirkko. Kun kirkko kerran on kristilliskonservatiivinen, homouskielteinen ja perinteistä perhemallia arvoissaan kannattava, niin minkä ihmeen takia tämän arvomaailman suhteen vastakkaiset ihmiset haluavat kuulua siihen?
Tähän väliin on syytä tehdä huomio siitä kun Ylioppilaslehti ehti julistaa sitä, kuinka sukupuolineutraalin avioliiton lisäksi pitäisi olla lukumääräneutraali avioliitto. Ah, kuinka rohkeaa ja edistyksellistä! Toteutuessaan nämä lait tarkoittaisivat esimerkiksi sitä, mitä Timo Hännikäinen ennättikin jo blogissaan sanomaan:
”Idean älyttömyyden voi usein paljastaa laatimalla siitä kaavan; sovellan metodia nytkin. ”Lukumääräneutraali avioliitto” tarkoittaa linkittämäni artikkelin mukaan sitä, että polygamia ja monogamia voivat elää rinnakkain samassa yhteiskunnassa. Eli kenellä tahansa on oikeus ottaa mielensä mukaan joko yksi tai useampia partnereita, eikä keneltäkään saa riistää tätä valinnanvapautta. Henkilö A voi siis ottaa puolisoikseen vaikkapa henkilöt B, C ja D. Olisi toki hirveää ahdasmielisyyttä sitoa B, C ja D vain yhteen puolisoon, joten hekin voisivat siis halutessaan ottaa A:n lisäksi muita puolisoita. Niinpä vaikkapa B saisi mennä A:n lisäksi naimisiin myös E:n ja F:n kanssa. E voisi sitten naida myös G:n ja H:n, jotka puolestaan naisivat hänen lisäkseen I:n ja J:n, ja niin edelleen ad infinitum.
Lopputuloksena olisi todellinen 60-lukulainen vapaan rakkauden paratiisi: lopulta kaikki olisivat naimisissa keskenään eikä kukaan kuuluisi kenellekään. Yhtä suurta perhettä kaikki; tätä seksuaaliradikaalit kaiketi haluavatkin. Kaavasta puuttuvat vain sellaiset inhimilliset tekijät kuin mustasukkaisuus ja omistushaluisuus, mutta sellaisethan ovat vain markkinavoimien turmelemien ihmisten kypsymättömyyttä, ja katoavat kuin itsestään vapaaseen ja tasa-arvoiseen yhteisöllisyyteen siirryttäessä.”
On vaikea keksiä tällaiselle muuta selitystä kuin se, että päämääränä on romuttaa perinteinen porvarillinen maailma tuhoamalla sen rakenteet, käsitteet ja instituutiot, kuten avioliitto ja perhe.
Tarvitsemme sukupuolineutraalin ja lukumääräneutraalin avioliiton lisäksi myös sukuneutraalin avioliiton! Mitä siinä on muka väärää, että haluasin mennä siskoni kanssa naimisiin? Me rakastamme molemmat toisiamme, ja meidät on myös steriloitu, joten jälkikasvun suhteen ei tule onglemia. Kuitenkin yhteiskunta kohtelee meitä täysin epätasa-arvoisesti, eikä anna meille oikeutta virallistaa suhdettamme. Eivätkö tunteemme muka ole aitoja?
Mielestäni uskonto(kaikki uskonnot) ovat moraalisesti väärin. En perustele moraalista vääryyttä uskontojen nimissä tehdyillä vääryyksillä, koska uskontojen nimissä voidaan tehdä myös hyvää. Sen sijaan uskonto on väärässä väittäessään että jumala(t) on(/ovat) olemassa kun näillä uskonnollisilla auktoriteeteillä ei ole mitään todisteita väitteitensä tueksi samoin on dogmaattisten uskomusten kanssa miten tulisi elää joita ei myöskään perustella mitenkään tavalla joka kestäisi kriittistä arviointia. Totuus on minulle yksi keskeisimmmistä arvoista, vaikkakaan täydellistä totuutta ei voida saavuttaa (ainakaan viellä, jos koskaan) voidaan pitää parasta ihmiskunnan hallussa olevaa todistettua ja perusteltua kuvaa totuudesta sen hetkisenä parhaimpana kuvauksena mitä totuus todennäköisesti on.
Lisäksi minusta uskonto on vain väärin koska se tuntuu väärältä, se on siis arvo.
Nimimerkki moralisti puolusti omia arvojaan myös tunteella minulle uskonnon haitallisuus on samanlainen arvo.
On hyvä pitää erillään kaksi täysin eri asiaa
niin sanottu PERUSTELTUARVO joka pohjautuu totuuteen (parhaimpaan saatavissa olevaan ja perusteltuun), vaikka esimerkisi että uskonnon väitteitä ei ole todistettu eikä havaittu paikkaansa pitäviksi ja se että moniavioisuus ei haittaa ketään jos se on tehty vapaaehtoisesti. Perustelu että miehiä jäisi yksin ei ole pätevä, sillä jos tavoite olisi että jokainen miehen pitäisi saada naisen/naista niin lisääntyisimme kuin rotat (missä siis ei ole mitään moraalisesti väärää) eli jokainen nainen olisi velvoitettu harrastamaan jokaisen miehen kanssa seksiä ja jos halukkaita on useimpia he jonottaisivat vuoroaan ja ilmeisesti monikaan nainen ei suostuisi tähän vapaaehtoisesti.
Sitten on tunteeseen perustuva arvo( kun asia tuntuu vain väärältä) nimitän sitä niin sanotuksi VOIMA-ARVOksi tai valta-arvoksi.
Voima-arvon hyväksyttävyys ja käytäntöönpano riippuu tämän voima-arvon(mitä ei siis tarvitse perustella mitenkään, tosin voima-arvo voi olla myös niin sanottu perusteltuarvo tai näiden osittainen sekoitus – tosin missään päin maailmaa ei koskaan ole ollut voima-arvo täydellisesti peusteltuarvo)
voimasta, sen valta asemasta, nykyisessä demokratiassa siis kansalaisten ENEMMISTÖSTÄ, taloudellisesta ja poliittisesta elitiistä, suur-yrityksistä ja alihankinta ketjuista, järjestöistä, sotilaallisesta voimasta ja niin sanottuista kasvottomista markkinavoimista joissa erillaiset eläke- ja muut sijoitusrahastot ja yksityiset sijoittajat sijoittavat ohjenuoranaan vain mahdollisimman suuretvoitot pienimmällä mahdollisella riskillä ja aikavälillä seurauksista ja etiikasta juurikaan välittämättä. Siis voima-arvo touteutuu ’vahvimman lain’ (voisi sanoa että siinä toteutuu evoluutio, tosin evoluutiolla ei ole moraalia, tavoitteita tai päämäärää) mukaan.
Siis jos heteroyksiaviois-kulttuurin konservatiivinen ja uskonnollis dogmaattinen arvopohja on hallitseva voima-arvo niin sillä mennään eteenpäin niin kauan kuin voima-arvojen voimatasapainot muuttuvat toivottavasti perusteltujenarvojen suuntaan.
Jos taas kaikenläpäisevä totuus(tiede) olisi hallitseva voima-arvo(se on myös perusteltuarvo jo) maailma olisi hyvin erillainen, uskonnon julkinen julistaminen totuutena olisi ehkä kielletty rikoksena ihmiskuntaa vastaan.
Täällä vedottiin mm. siihen, että ”moniavioisuus ei ole seksuaalinen suuntautuminen”.
Onko yleensä olemassa sellaista asiaa kuin seksuaalinen suuntautuneisuus? Että on homot ja heterot, jotka ovat mitä ovat eivätkä voi sille mitään, koska ovat syntyneet sellaiseksi?
Minä en usko että mitään suuntautuneisuutta on olemassakaan.
Erilaisia tarpeita voi olla, jotka voivat muodostua elämäntavaksi.
Eli periaatteessa homosuhteella ja polyisuhteella ei ole mitään eroa. Eivätkä asianomaiset eroa toisistaan siten että toisilla on kyse synnynnäisestä suuntautuneisuudesta, ja toisella ei…
Molemmissa suhdemalleissa on kyse ehkä monien vaiheiden kautta muodostuneesta ratkaisumallista, jonka henkilö (henkilöt) kokevat itselleen hyväksi, luontevaksi ja toimivaksi.
Minä lasken polyamoriaksi vain sellaiset suhteet, joissa kaikki osalliset ovat suhteissa keskenään. Jos yhdellä jannulla on kaksi tyttöystävää, se ei vielä tee suhteesta polyamorista, vaan naiset jakavat keskenään yhden miehen eli tässä on vain kaksi hyvin tavanomaista parisuhdetta voimassa yhtä aikaa. Sen sijaan jos myös nämä kaksi naista olisivat keskenään suhteessa, niin sitten aletaan puhua asiaa.
Polyamoriassa pitäisi päätösvallan jakautua täysin tasan ja se onnistuu ainoastaan jos kaikki ovat suhteissa keskenään: muuten tulee tilanne, että yhdellä ihmisellä on enemmän valtaa jakaa aikaansa muille kuin toisilla. Kummasti opettaa nöyryyttä, kun kukaan kumppaneista ei ole yksin sinun hyväntahtoisuutesi varassa.
Kumma juttu että aina löytyy esimerkkitapauksiksi ainoastaan näitä ”minulla on monta parisuhdetta” -tyyppejä. Eikö todella polyamorisia ihmisiä ole olemassa vai eivätkö he vain halua tulla haastateltavaksi?
Harvoinhan heterosuhteessa seksuaalinen halukkuus sattuu yhteen toisen kanssa. Tlanteeseen siis vaan jotenkin sopeudutaan.
-
Entäpä jos onkin kolme henkilöä. Kaksi miestä ja nainen. Heteroita kaikki kuten muistelen Hesarin jutussa olleen. Jos kaikki kolme ovat uskollisia toisilleen eli normiliitto. Tuleeko sen yhden olla tosi aktiivinen vai miten asia järjestyy ettei kukaan tunne itseään ei toivotuksi?
Elän maassa, jossa moniavioisuus sallitaan. Se on silti harvinaista. Äärettöman harvinaista on, että kaikki asustavat saman katon alla, yleensä vaimoilla on omat asunnot.
Islam sallii miehelle maksimissaan neljä vaimoa, muttei missään nimessä vaadi sitä. Tietyissä tilanteissa, esim sodan jälkeen, miehiä voi olla huomattavasti vähemmän, jolloin naisia jäisi vanhoiksi piioiksi. Nainen voi olla hedelmätön, mutta sallisi miehensä saavan lapsia, avioliitossa. Nainen
voi olla vakavasti sairas, jopa vuodepotilas, jolloin mies voisi ottaa toisen vaimon, jättämättä ensimmäistä.
Tuossa yllä jotain tapauksia, jolloin ns järkisyitä sallia moniavioisuus mielestäni on.
Moniavioisuus on jotenkin helpompi ymmärtää, kuin syrjähypyt ja sivusuhteet, joissa mies kaiketi aika harvoin kantaa kortensa kekoon elättääkseen naisen tai kustantaakseen majapaikan.
Kyllähän naisen voi tosiaan pakottaa yksiavioiseen suhteseenkin aivan yhtä lailla kuin moniavioiseenkin.
Islamissa muuten avioeron saa kyllä, mutta sosiaaliturva näissä maissa on monesti aika huono, joten eroa varmaan köyhemmissä perheissä mietitään tarkasti.
Toisaalta muslimi voi avioehdoksi laittaa sen, ettei mies ota toisia vaimoja, jolloin avioerosta ei tule ainakaan laillista ongelmaa.
Voijettä… Polyamoria… Olisipa se hienoa jos toimisi! Näin säännöllisissä parisuhdekyllästymisissä on semmoinen olo, ja kohta sitä pittää taas alkaa varmaan hoitamaan jotenkin suhdettaan ja kaipaan seikkailua, matkaa jossain hinku-nepalin aroilla, poissa arjesta, yhen ihmisen loukusta takaisin olemaan kahden tunteidensa kanssa.. Ehkä joku päivä ei sitten jaksa enää yhtään ja etenee yksinolon kautta seuraavaan monoamoriaan.. Mutta sitten toisaalta, polyamoriassa olisin liian omistushaluinen paska, esim. jos olisi nainen ja kaksi miestä ja minä toinen miehistä niin ehei, en olisi tarpeeksi hyvä ihminen siihen.. Jos olisin minä ja kaksi naista niin se olisi epistä. Ja jotenkin kun en kimppa-asumisessakaan olisi hyvä.. Eli jatkunee tämä perinteisen länsi-lineaarisen-aikakäsityksen mukainen vaihtuva monottelu hamaan maailmanloppuun sitten.. Mutta ajatuksena piristävä ja ketkä osaa niin siitä vaan.. Kun kyllähän sitä huomaa että pelkästään kun käy vieraita niin siitä toisesta tykkää enemmän sitten, kun muitakin kuin vain se sama yksi samoinen meininkeineen.
kimppa-asumisessa siis…
Perinteinen moniavioinen liitto eli mies ja useita vaimoja on historiallinen ja monissa maissa ja kulttuureissa vieläkin voimassa oleva liiton muoto. Raamattukin salli aikoinaan moniavioisuuden. Mielestäni ainoa luonnollinen avioliitto on ja on aina ollut yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Tämä polyamorinen avioliittomalli jossa on vaikkapa muutama mies ja muutama nainen ja kaikki ”rakastavat” toisiaan ja harrastavat seksiä mielihalujensa mukaan milloin kenenkin kanssa sukupuolta ja kumppania vaihtaen on todellinen irvikuva avioliitosta! Sairasta ja perverssiä hommaa jolla ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa. Tällaisessa ympäristössä kasvavat lapset eivät todellakaan saa tervettä ja normaalia näkemystä perinteisestä perheenmallista. Vaikea tajuta miten joku voi ihan tosissaan edes ehdottaa tällaista perverssiä hommaa laillistettavaksi.
Ihmettelen itse vain tuota Raamattu-perustelua… Jos Raamattua oikeasti katsotaan, niin sehän on täynnä yhden miehen ja usean naisen liittoja…
”On kieltämättä hyvin vaikeaa perustella, miksi moniavioisuus ei ole sallittua.”
Avioliitto on pääasiassa taloudellisia ja juridisia oikeuksia koskeva sopimus.
Esimerkiksi omaisuuden jakaminen tai lasten huoltajuuskiistat nousisivat toiseen potenssiin jos moniavioisuus olisi yleistä.
Ehkä ongelmana on avioliiton vanhakantaisuus nykyisessä yhteiskunnassa…
Jonkinlainen rekisteröity parisuhde, jossa sovitaan samalla oikeuksista ja velvollisuuksista olisi yhteiskunnan kannalta varmaankin parempi — lue: halvempi ja ongelmattomampi — ratkaisu.
Moralisti, sinulla tuntuu olevan kummallinen käsitys että vain miehellä voisi olla monta kumppania puhuttaessa polyamoriasta. Ei sekoiteta niitä termejä, niin saadaan sellainen keskustelu aikaan, jossa kaikki tietävät, mistä kulloinkin puhutaan (ja myös sinun argumenttisi saavat lisää uskottavuutta). Polygynia tarkoittaa liittoa, jossa miehellä on useita vaimoja. Polyamoriassa naisella voi olla useita miehiä (polyandria), useita naisia, tai molempia. Tai miehellä useita naisia, miehiä, tai molempia.
Lisäksi kaikki polysuhteen osapuolet eivät välttämättä ole suhteessa keskenään, A voi vallan mainiosti olla B:n kanssa olematta C:n kanssa (monesti onkin), ja kaikilla heillä voi olla muu/muita kumppaneita. Tai olla olematta. Tai kaikki ovat keskenään suhteessa.
Vaikuttaisi siltä, että täällä heitellään heti ensimmäisestä kommentista lähtien kaiken maailman ad hominem- ja olkinukkeargumentteja. Muuten varsin korkeatasoista keskustelua.
Moralisti jo onneksi tajusikin, etteivät muiden ihmisten suhdemuodot ole uhka hänen suhteilleen, voi kun te muutkin ymmärtäisitte saman.
Lakipykäliin en valitettavasti osaa sanoa mitään kovin hienostunutta, muuta kuin että KUKA IHME kuvittelee että lasta kasvattaa pääasiallisesti, jokapäiväisessä elämässä, 20+ aikuista? Huoh. Jokaisella meillä on vain 24 tuntia vuorokaudessa ja vain rajallinen määrä aikaa muutenkin: 7 päivää viikossa ja niin edelleen – tämä pätee niin vanhempiin kuin lapsiinkin. Ei lapsen elämässä VOI olla koko ajan täysipainoisesti läsnä tolkutonta määrää aikuisia, tietenkin sekä aika (myös lapsen) että resurssit rajaavat hänen elämässään käytännössä läsnä olevia vanhempia.
Jos A:lla on lapsi B:n kanssa ja
D on B:n toisen kumppanin C:n toinen kumppani,
niin tuskin D on kauhean kiinnostunut edes A:n ja B:n lapsesta, tai hänen elämässään vanhemman roolissa läsnä.
Järki käteen, ihmiset.
Ja muuten, ne laskelmat eroista toiseen ja kolmanteen potenssiin? Väärin, koska eivät kaikki polysuhteen osapuolet ole välttämättä keskenään suhteessa. Lisäksi polyihmiset eivät tietääkseni (antakoot joku tilaston mikäli olen väärässä) eroa sen enempää kuin perinteisessä parisuhteessakaan olevat, kun ovat asettuneet niin vakaaseen liittoon että naimisiin menoa voi harkita. Väittäisin jopa että vähemmän eroavat siinä vaiheessa, koska suhdemuoto sinänsä vaatii jo niin paljon organisointikykyä ja harkintaa, että suhde hitsautuu jopa vahvemmaksi kuin nk. normaali ”tehdään nyt kuin toisetkin ja mennään naimisiin” mentaliteetilla toimiva parisuhde. En siis, HUOMATKAA TÄMÄ, väitä ettäkö kaikki näin tekisivät, ”koska muutkin”.
Lars Waris, älä pelkää. Polyamoria ei uhkaa sinun (luultavasti sarjamonogamisia) suhteitasi millään tavoin. Toimiva polysuhde vaatii sen luokan harkintakykyä, että ei siinä mikään ihan sekopää kestä. Ja kuten aiemmin mainittua, kaikki eivät suinkaan välttämättä ”pane ristiin” keskenään. Taisit lukea vain otsikon ja pari riviä ja nekin ymmärsit väärin. Olen pahoillani puolestasi, että joudut kuluttamaan elämääsi vihaan ja pelkoon. Rakkautta ja voimaa sinulle kasvaa ihmisenä!
Ninny, itse voisin hyvin kuvitella oikeiden kumppanien kanssa olevani tuollaisessa suhteessa, mutta en sano tästä enempää koska minulla ei ole käytännön kokemusta kuin, sanon nyt sinun termeilläsi, ”päällekkäisistä parisuhteista”.
Enhän minä ihmisiä vihaa, tosin kommenttini ei ollut mitenkään peitelty eikä myönteinen näille asioille. Olen edelleen sitä mieltä että ei pidä polyamorioita laillistaa ja nimittää avioliitoksi. Mielestäni tällaiset liitot ovat todellakin luonnottomia ja niissä kasvava lapsi saa vääristyneen kuvan ihmisten normaalista sukupuolisuudesta ja avioliiton olemuksesta. Siis en vihaa enkä kuluta elämääni vihaamiseen se on elämän tuhlaamista ja itsensä kuluttamista kuten katkeruus mutta surettaa se että ihmiset eivät enää tajua normaalin ja luonnottoman eroa. Tehkää polyamorikot mitä haluatte mutta älkää vaatiko suhteittenne nimittämistä avioliitoksi, pidettäköön se erillään moisita suhteista.
Siis VERRATEN korkeatasoista…
”Miksi Suomessa saa mennä naimisiin vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan?”
”Miksi me kolme emme automaattisesti saa jotain samaa, mitä joku muu kaksikko mielestämme näyttää saavan? Miksi meidän ennakkotapauksen oloista tilannettamme vastaamaan ei suostuta venyttämään aataminaikuisia järjestelyperinteitä? Miksi niitä lakiteknisiä yksityiskohtia ei kukaan muu hoida MEIDÄN puolestamme?”
Sitä sietää miettiä. Ja useammankin hetken kuin sen yhden, mikä menee siinä kun liskoaivot huutaa ”Mulle kans!”, niinkin epämääräisen ja kuvitteellisen asian kuin ”avioliitto” edessä.
Suomessa koettu ”palveluiden” itsestäänselvyys ei ole koskaan ollut niin itsestäänselvää, kuin miksi sen vähemmällä harkinnalla voi kokea. Demokraattisuuden mukaan lähes kaikki Suomessa tapahtuva on alkanut enemmän tai vähemmän kutsumuksesta, ja valtion rooli on ollut lähinnä tukea kutsumustyöläisten panosta. Usein vielä tuskin muuten kuin symbolisesti. Tämä varmist(i joskus menneisyydessä)aa senkin, että kutsumustyöläinen myös saisi tekemällä ansaitsemansa kohteliaan kiitoksen, eikä hänen panoksensa huku hyväkkäiden oletukseen, että ”jonkunhan se on kuitenkin pakko tehdä, kun valtiokin niin määrää”.
Polyamoorikot voisivat vähän venyttää mielikuvitustaan ja perustaa vaikka kansalaisyhdistyksen yhteiselonsa etuja tukemaan, mutta noinkohan sellaiseen vaivaantuminen heille maistuu. Kukapa jaksaisi lähteä kilpailemaan kutsumuksen varassa toimivia sitkastelijoita vastaan, kun varteenotettavalta tuntuu myös vaihtoehto uhittelemalla pakottaa heidän toimimaan myös kutsumuksen ulkopuolella?
Sääli kyllä käy demokraattista valtiota, jos se halvennetaan yhteistyökeinosta pakottavaksi aseeksi toisia vastaan. Olivat niitä sitten valtion virkamiehet tai vaikka kirkon väki, jotka jaksavat raapustella yhä yksityiskohtaisempia julistuksia aina vain monipuolistuvan yhteiskunnan vaateliaita jäseniä miellyttääkseen.
Pingback: Polyamoriasta lyhyesti | Joonas Mäkinen
Millainen systeemi mahdollistaa elämän virallistetussa moniaviollisessa suhteessa siten, että myös kuvioon liittyvien lasten oikeuksista turvalliseen, ei liian kuormittavaan elämään pystytään huolehtimaan?
Jo kahden aikuisen väliset erot ovat usein hankalia, traumaattisia, riitaisia ja lapselle repiviä ja niistä toipumisessa ja niiden tapaamisoikeus- tai taloudellisessa selvittelyssä voi kestää usein vuosia. Kun moniaviollisessa suhteessa lapsella olisi useampi mahdollisesti samassa taloudessa asuva virallistettu vanhempi tai yhtä läheinen aikuinen joihin on kiinnytty ja joiden kanssa on kasvettu, niin miten voitaisiin erotilanteissa (joita tosiaan polysuhteissa tietysti tulisi moninkertainen määrä kahdenvälisiin suhteisiin verrattuna)valvoa lapsen etua ja oikeutta sekä perusturvalliseen lapsuuteen että vanhempiinsa/kasvattajiinsa/huoltajiinsa? Nämä ovat vaikeita juttuja jo kahden välisessä liitossa, vaikka yhdessä oltaisiin lähtökohtaisesti loppuelämä ja vaikka kuinka erottaisiin sovussa. Jos kuviossa on aluksikin lapsen kanssa asumassa esim 3-6 vanhempaa, näiden kaikkien lapsia, vanhempia ja vaihtuvia kumppaneita jne, niin lapsi elää elämää jossa aikuisen rakastumisen myötä elämä on helposti täynnä vanhempipuolia/huoltajia/sisaruspuolia/isovanhempipuolia/lemmikkejä joihin kiinnytään ja joista joudutaan luopumaan, kun tulee eroja. Vastaavia repiviä tilanteita syntyy esimerkiksi huostaanotoissa, kun sisaruksia ei pystytä sijoittamaan samaan paikkaan. Nämä ovat tragedioita, joiden syntyä pitäisi yrittää erilaisilla keinoilla myös ennaltaehkäistä eikä ainakaan lainsäädännöllä entisestään mahdollistaa. Vastaavia tilanteita syntyy uusperhekuvioissa myös (jos esim uusperhe eroaa), mutta käytännössä mittakaava on lapsen näkökulmasta keskimäärin hallittavampi, kun oman vanhemman lisäksi kuviossa on kussakin kodissa vain yksi toinen aikuinen.
Keillä on tapaamisoikeus? Saako sisaruksia tai mummoa nähdä enää ikinä eron jälkeen? Tai yhtä vanhemmista? Ja jos saa, niin mitä se käytännössä tarkoittaa lapselle, miten lapsi voi revetä joka paikkaan ja miten hän ratkaisee sen paineen, joka syntyy ikävästä ja ylikuormittumisesta? Jos tapaamisoikeus on, ja lasta juoksutetaan vaikkapa 10-vuotiaana neljän ja 14-vuotiaana kuuden kodin väliä, niin jo lastensuojelu voi perustellusti puuttua tilanteeseen, koska se on kuormittavuudeltaan lapsen henkiselle tasapainolle liikaa. Ja jos lapsi muuttaa, perhe menee rikki ja sitten uudessa kodissa on neljä uutta aikuista huolehtimassa ja omaa vanhempaa jakamassa ja tätä rakastamassa, niin vaikka nämä olisivat äititeresoita, ei lapsen pää tai sydän jaksa pysyä perässä.
Turha kuvitella, että polyamorikot ovat sen fiksumpia ihmissuhdekysymyksissä tai lasten etujen toteutumisen valvomisessa erotilanteissa kuin muutkaan. Jos moniaviolliset suhteet laillistetaan, tulee miettiä, miten kuvion voisi realistisesti rakentaa niin, että lasten ihmisoikeudet on turvattu riittävästi sekä paperilla että käytännössä.
Kun puhutaan aikuisten ihmisten oikeuksista solmia toivomansakaltaisia liittoja, niin usein lapset jäävät näissä ihmisoikeuskeskusteluissa jalkoihin. Polygamian kiihkeimpienkin puolustajien tulisi ottaa tämä huomioon ja alkaa laatimaan erilaisia malleja, joilla voitaisiin pyrkiä lainsäädäntötasolla ja käytännössä turvaamaan lapsen oikeus vanhempiinsa/kasvattajiinsa ja turvalliseen, ei liian kuormittavaan lapsuuteen.
Kaksi vanhempaa ei todellakaan tee autuaaksi ja lainsäädäntötasollakin myös näissä kahden vanhemman välisissä huoltajuusasioissa on tietysti paljon korjaamisen varaa. Virallistettujen polyamoristen suhteiden lapsilla olisi ihan samat ongelmat, mutta paljon isommat riskit niiden moninkertaisuuteen kun vanhempien/kasvattajien määrä lisääntyy.
Elän itse uusperheessä ja jo tämän kuvion lasten kannalta ei-liian-kuormittavaan ja perusturvalliseen pyörittämiseen (tapaamiset, lomat, harrastusten sijainti, valinta ja niissä käyminen, missä kodissa ollaan kirjoilla, miten ratkaistaan lapsen ikävä toiseen kotiin, entä missä koulussa lapsi käy ja keiden sisarusten kanssa, erilaisten kasvatustapojen noudattaminen, asioiden ja taloudellisen puolen jakaminen, aikuisten keskinäisten kompromissien tekeminen…) vaatii todella paljon aikaa, vaivaa, sitoutumista ja sydäntä, vaikka lapsillamme on ”vain” kaksi kotia. Kuvioissa on mukana ”vain” minä, mieheni, exämme, toisen uusi puoliso ja lapsensa, yhteishuoltajuudet sujuvat keskustellen ja neuvotellen ja asutaan samassa kaupungissa. Miettikää, millaiseen soppaan me parisuhteissa epäonnistuvat ihmiset saatamme lapsemme, jos kuviossa onko kuusi tai kahdeksan vanhempaa ja näiden kotia, näiden kaikkien intressien, töiden, muuttuvien elämäntilanteiden yms välillä tasapainottelu? Jääkö lapselle tilaa ja aikaa ja voimavaroja oman tasapainoisen elämän rakentamiselle?
Tarkoitus ei ole maalailla piruja seinille, vaan olla realisti. Ei se että jo nykyisessä systeemissä lasten turvallisen lapsuuden takaaminen on hankalaa oikeuta muuttamasta lakeja tavalla, joka entisestään hankaloittaa alaikäisen aseman turvaamista.
Pingback: Faktat faktoina – Homotutkimukset ja tasa-arvoinen avioliitto eduskunnassa | Kummat