14. toukokuuta 2010
Teksti:

Matti Nikki on 29-vuotias nettiaktiivi, jonka sivut tulevat hakutuloksissa ensimmäisenä, kun hakee hakusanalla lapsiporno.
Nikki tuli tunnetuksi, kun hän viisi vuotta sitten paljasti levy-yhtiö Sony-BMG:n kopiointisuojausjärjestelmän, joka asensi salaa käyttäjän koneelle tietoturvan vaarantaneita ohjelmia. Nimellä Muzzy netissä liikkuvasta 24-vuotiaasta tehtiin lukuisissa artikkeleissa nettisankari, nörtti, joka hakkeroi multikansallisen levyfirman suohon. Tavalliset ihmiset alkoivat kysellä häneltä kadulla tietokoneneuvoja.
Nettiaktiivi ei enää mieluusti esiinny julkisuudessa omilla kasvoillaan. Televisiohaastatteluihin hän ei suostu. Tämä artikkeli perustuu sähköpostilla tehtyyn haastatteluun.
”Live-haastattelut ovat jotenkin hirveän stressaavia. Netissä etäällä ollessa on jotenkin vähemmän haavoittuvainen”, Nikki kirjoittaa.

Nikin vetäytymiselle on myös toinen syy. Hän pelkää, että ihmiset tunnistavat hänet kadulla ja luulevat lapsipornosivun ylläpitäjäksi. Nikki on kuullut tapauksesta, jossa naapuriaan pedofiiliksi luullut yritti kännipäissään tappaa tämän.
Nikki ei halua, että hänelle käy samoin. Siksi hän on muuttanut pois Helsingistä paikkaan, jota hän ei halua julkisesti mainittavan.
Miehen ahdinko johtuu siitä, että viime vuodet Nikki on näkyvillä tavoilla yrittänyt saada viranomaiset tajuamaan, kuinka huono idea netin estolistat ovat.
Viestin perille saamiseksi Nikki on käyttänyt välineenään netin iljettävintä ilmentymää – lapsipornoa.
Nikki ei valinnut aihetta, vaan aihe valitsi Nikin. Juuri lapsipornon kitkemiseksi viranomaiset ovat ajaneet hankkeita, jotka Nikin mukaan kaventavat sananvapautta ja johtavat sensuuriin.
”Kun puolustaa sananvapautta, pitää puolustaa niitä asioita, joita enemmistö ei halua nähdä, koska ne muut asiat, joilla on jo enemmistön tuki, eivät tarvitse mitään erityistä suojelua tai puolustamista.”
”Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin lasten raiskauskuvien levityksen kuuluvan sananvapauden piiriin, vaan koen, että tästä syytetyt ansaitsevat oikeudenkäynnin siinä missä muutkin. Nyt oikeudenkäyntejä ei käydä vaan poliisi toimii yksipuolisena ja mielivaltaisena tuomarina.”

Nikki uskoo, että lapsipornon varjolla ollaan perustelemassa koko EU:n laajuista nettisensuuria. Vuodesta 2006 lähtien lapsipornon levittämistä tutkinut Nikki ei ymmärrä YK:n, Unicefin ja muiden väitteitä siitä, että lapsiporno olisi miljardiluokan bisnes. Hän epäilee nähneensä suurimman osan paristasadasta englanninkielisen maailman kaupallisesta lapsipornosivustosta. Nikin mukaan markkinat ovat muutaman miljoonan euron kokoiset, ja hänellä on siitä kovaa dataa, jota hän ei uskalla julkaista. Hän pelkää rikollisjärjestöjä, jotka eivät pidä siitä, että heidän bisnestään on tongittu.
Nikki ihmettelee poliisin käytöstä. Hän on kertonut poliisille suurimman avoimen lapsipornosivuston nimen, mutta sivusto ei Nikin mukaan silti ole päätynyt poliisin estolistalle. Hän on osoittanut operaattoreille usenet-ryhmiä, joissa lapsipornoa liikkuu, mutta operaattorit eivät ole poistaneet ryhmiä.
”He olivat ilmeisesti sitä mieltä, että jos jotain karsisi, operaattori olisi sen jälkeen vastuussa kaikesta siitä, minkä jättäisi karsimatta”, Nikki kirjoittaa.
Sen sijaan hänen oma lapsiporno.info-sivustonsa on ollut poliisin estolistalla jo yli kaksi vuotta. Siitä huolimatta, että sivusto ei sisällä yhtään kuvaa. Hän joutui estolistalle julkaistuaan nettisivuillaan listan poliisin estämistä sivuista, joiden väitettiin sisältävän lapsipornoa.
Hän julkaisi listan kyseenalaistaakseen poliisin toiminnan, jota hän pitää lainvastaisena.
”Juuri tästä internetin suodatuksessa on kyse. Viranomaisten halusta leimata ihmisiä lapsipornon levittäjiksi ilman tuomioistuimen valvontaa ja ilman valitusmahdollisuutta, ilman että syytetyllä on mahdollisuutta sanoa mitään vastaan tai esittää kantaansa.”

Nikki sanoo, ettei hyväksy lasten hyväksikäyttöä. Hän ymmärtää, että poliitikot ja viranomaiset haluavat tehdä jotain sille, mutta he eivät kuitenkaan tiedä mitään siitä, miten lapsipornon levitys internetissä tapahtuu tai miten netti toimii. Nikki väittää, että viranomaiset osaavat kyllä tehdä tunteella periaatetason arvopäätöksiä, mutta he eivät ymmärrä, millaisia vaikutuksia niillä on käytännössä.
Nikki ajattelee, että internet on ihmiskunnan peili, joka heijastaa tosielämää. Siihen puuttuminen ei muuta todellisuutta. Jos hyväksikäytölle halutaan jotain tehdä, pitäisi puuttua ihmisiin, jotka ovat siihen osallisia.

Tällä hetkellä Matti Nikki on väsynyt ja masentunut. Ennen hänellä oli parikymmentä projektia meneillään, mutta nykyään hän ei jaksa enää mitään. Hän kokee, ettei ole saanut mitään rakentavaa aikaan pitkään aikaan.
Poliisin toiminta on Nikin mielestä ollut niin hämmentävää, että hänestä olisi melkein helpompi uskoa, että hän itse kärsii jonkin sortin psykoottisesta vainoharhasta. KRP ei ole ryhtynyt vastaaviin toimiin ketään muuta kohtaan, vaikka Nikin sivustosta on tehty kymmeniä kopioita ja vastaavia listoja ovat julkaisseet muutkin.
Hän sanoo olleensa lyhytnäköinen. Hän ei vuosia sitten tajunnut, millaiseen sotkuun oli itseään pistämässä. Hän epäilee, ettei olisi ryhtynyt hommaan, jos olisi tiennyt, miten pitkä ja raskas taistelu tästä hänelle tulisi. Nikki kuvitteli, että ongelma olisi vain tiedonpuute ja että hänenlaisensa asiantuntijan mielipiteellä voisi olla painoarvoa.
Nikki elää päivä kerrallaan. Tuloja ei ole, sillä hän ei ole löytänyt töitä. Nikin työtä arvostavat ihmiset ovat tarjonneet hänelle rahaa, mutta hän on kieltäytynyt tuesta, ettei hänen toimintaansa luultaisi taloudelliseksi.
”Ei minulla ole juuri mitään tulevaisuudensuunnitelmia, kaikki on niin epävarmaa muutenkin. Suurimmat suunnitelmani ovat luokkaa rullakebab fetajuustolla ja ehkä uusi tietokone, jos sellaiseen saa jostain rahat kasaan.”

Matti Markkola
Kuva Janne Kuisma