01. huhtikuuta 2010
Teksti:

Ei enää pänttäysruljanssia. Paikka yliopistossa heltiää jatkossa ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella, mikäli Suomen hallitus saa tahtonsa läpi.
    Helsingin yliopisto ei ajatukselle lämpene. Vararehtori Jukka Kolan mielestä opiskelijavalintoja ei voi tämän kokoisessa yliopistossa toteuttaa kaikkialla samalla tavalla.
    ”Eri alat odottavat ihmisiltä erilaisia asioita. Niitä pitäisi voida myös valintakokeella mitata.”
    Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtaja Matti Parpala säilyttäisi kokeet, mutta uusisi niiden sisältöä soveltavammaksi.
    ”Pääsykokeita ei pitäisi voida harjoitella käymällä niissä useana vuonna peräkkäin”, hän sanoo.

Tiedekunnat voivat päättää itse pääsykokeiden järjestämisestä. Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan opiskelijat valikoituvat jo nyt pääasiassa ylioppilastodistuksen perusteella.
    ”Olemme todenneet menestymisen ylioppilaskirjoituksissa hyväksi opintomenestyksen ennustajaksi”, tiedekunnan dekaani Keijo Hämäläinen kertoo.
    Suomen hallituksen tavoitteena on saada suomalaiset siirtymään nopeammin lukioista jatkokoulutukseen. Suomessa opinnot aloitetaan noin vuoden myöhemmin kuin muualla Euroopassa. Hallitus suunnittelee, että valtaosa pääsykokeista poistuisi vuoteen 2013 mennessä, osa ehkä jo aiemmin.
    Pääsykokeiden lisäksi remontoitavaksi ehdotetaan hakujärjestelmää laajemminkin: opiskelijat eivät jatkossa enää hakisi yksittäiseen oppiaineeseen vaan esimerkiksi tiedekuntaan.
    Vararehtori Kola säilyttäisi aine­kohtaisen haun.
    ”Lukion päättävä nuori haluaa usein opiskelemaan tiettyä ainetta. Suuret kokonaisuudet sopivat toisille aloille, mutta voivat saada yliopiston tuntumaan entistäkin hahmottomammalta.”
    SYL:n Parpala on päinvastaista mieltä.
    ”Ei nuorella ole kovin tarkkaa ajatusta, mihin mennä opiskelemaan. Muutaman vuoden opintojen jälkeen pääaineen valinta sujuisi paljon helpommin.”

Jatkossa useampiin yliopistoihin voisi hakea samalla kokeella. HYYn hallituksen puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi kannattaa ajatusta.
    ”Siinä, että samalla kirjalla joutuu käymään useassa eri kaupungissa eri pääsykokeissa, ei ole mitään järkeä.”
    Yliopisto on tämänkin ehdotuksen suhteen nihkeämpi.
    ”Yhteisvalinta voi toimia aloilla, joissa koulutus on samanlaista eri yliopistoissa. Mutta monet haluavat joka tapauksessa opiskella lähialueen yliopistossa – tai Helsingin yliopistossa”, vararehtori Kola sanoo.
    Opetusministeriön raportti, johon hallituksen esitykset perustuvat, kuohutti tunteita ennen ilmestymistään. Ennakkotieto kertoi, että siinä olisi esitetty lukukausimaksuja myös suomalaisille opiskelijoille. Lopullisessa raportissa esitellyt lukukausimaksumallit on siirretty varsinaisen raportin liitteeksi.

Veikko Eranti

Näitäkin ehdotetaan

– Joitakin tutkintoja supistetaan ja esimerkiksi sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimuksia väljennetään.
– Pääaineen ja yliopiston vaihtamista ilman pääsykoetta helpotetaan.
– Yliopistojen saamat rahat kytketään tiiviimmin valmistuneiden määrään ja heidän valmistumisensa nopeuteen.
– Opintojen tekemistä kesällä helpotetaan ja täysipäiväiseen opiskeluun panostetaan.
– Lisää ohjaushenkilöstöä ja opintopsykologeja. Lukion opintojenohjausta parannetaan.
– Korkeakoulut ottavat käyttöön stipendijärjestelmän, jolla kannustetaan valmistumaan hyvin arvosanoin ja nopeasti.

Kovien aikojen koulutuspolitiikkaa

Yksi yhdistävä tekijä löytyy opetusministeriön uusimmasta raportista ja Heljä Misukan valmistelemasta koulutusvientistrategiasta: innovaatioretoriikan päivät ovat auttamatta ohi.
    Korkeakoulutuksesta kyllä puhutaan Suomen kilpailuvalttina, mutta eri sanankääntein kuin vielä vuosi sitten. Nyt konvergenssin ja huippuosaa­jien sijaan ollaan kiinnostuneita sairaanhoitajista, tietotekniikan insinöörien ylikoulutuksesta ja Suomen peruskoulujärjestelmän myymisestä Saudi-Arabiaan. Lama saa haluamaan yksinkertaista tuottavuutta ja työelämärelevanssia Bio-Nokian kaipailun sijaan.
    Harmi kyllä, sama heijastuu yliopiston ymmärtämisen kapeutena. Molemmat raportit jättävät täysin huomiotta yliopiston sivistykselliset tehtävät, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen palvelutehtävän.
    Opiskelijoista tiedeyhteisön jäseninä puhuminen tuntuu suorastaan naurettavalta näiden visioiden valossa.
    Molemmat työryhmät on toki ohjeistettu keskustelemaan nimenomaan koulutuksesta, mutta kuvaavaa on, ettei kumpikaan niistä ole pitänyt muita yliopiston tehtäviä edes mainitsemisen arvoisena.

Veikko Eranti

Kuva Tuomas Karppinen