16. huhtikuuta 2010
Teksti:

Työelämätapahtuma, perusbileitä, mahdollisesti oma lehti.
    Ainejärjestöihin kuuluvat lähes kaikki. Toiminnassaan moni niistä asettaa tavoitteet matalalle.
    Miksi järjestää pelkästään oman porukan bileitä, kun välillä voi järjestää isompiakin? Miksei tuottaa tieteellistä kontribuutiota?
    On aika palauttaa kunnianhimo ainejärjestötoimintaan. Tässä kolme malliesimerkkiä.

1. Tiede on ainejärjestöjen asia

Yliopisto-opiskelijat ovat tiedeyhteisön jäseniä. Myös ainejärjestöjen luulisi olevan kiinnostuneita tieteenalansa kehityksestä ja edistämisestä.
    Oikeustieteilijöiden ainejärjestö Pykälä on vuodesta 2008 julkaissut Helsinki Law Review -nimistä, opiskelijoiden toimittamaa ja opiskelijoiden kirjoittamia artikkeleja sisältävää julkaisua. Tieteellinen lehti toimii referee-periaatteella, eli alan asiantuntijat arvioivat artikkelien laadun.
    ”Halusimme tehdä jotain muutakin kuin perusbileitä ja normaalia edunvalvontaa. Pykälä on kuitenkin perustettu aika akateemisia tarkoituksia varten”, kertoo Pykälän puheenjohtaja Tuomas Rytkönen.
    Yliopisto järjestää nykyään toimittajakurssin, jolla lehteä tehdään. Rytkösen mukaan järjestö saa juttutarjouksia myös Suomen muista oikiksista ja ulkomailta.
    Oman julkaisun tekemistä helpottaa Pykälän hyvä taloudellinen asema. Järjestö järjestää valmennuskursseja, myy oikeustieteellistä kirjallisuutta ja vuokraa opiskelijoita työvoimaksi yrityksille.

2. Mitä vaan ja isosti

Kumpulan aineiden yhteinen Limes on monella tapaa kunnianhimoisin ainejärjestö. Limeksen Appro on yksi vuoden suurimmista opiskelijabileistä, ja järjestö julkaisee lähes kaiken matematiikan ja fysiikan suomenkielisen opetusmateriaalin.
    Suuruudenhulluilla projekteilla on pitkät perinteet. Järjestön elokuvakerho alkoi aikoinaan julkaista suomeksi materiaalia, jota kukaan muu ei julkaissut. Muutaman välivaiheen ja Lieke-suvulta tulleen oikeudellisen uhkauksen jälkeen syntyi Like-kustannus.
    ”Meillä on kyllä-kulttuuri. Kaikille asioille sanotaan kyllä, voidaan järjestää”, kertoo järjestön puheenjohtaja Daniel Landau.
    Riittävä koko helpottaa toimintaa.
    ”Meidän ei tarvitse ajatella, onko meillä rahaa ostaa pullaa kaikkiin kokouksiin.”

3. Omituisten otusten kerho

Kunnianhimoisen järjestön ei tarvitse olla suuri eikä rikas. Filosofien Dilemma on yksi yliopiston omalaatuisimmista porukoista.
    Järjestön lehti Minervan pöllö palkittiin viime vuonna parhaana järjestölehtenä nimenomaan, koska se heijastelee niin hyvin tekijöitään. Lehdestä ei koskaan voi aavistaa, miltä se näyttää tai mitä se sisältää: näytenumero sisälsi zombi-kuvareportaasin, Deleuze-käännöksen ja listan uskottavaa scifi-kirjallisuutta.
    ”Meillä uudet opiskelijat tutustutetaan heti aluksi myös vanhempiin opiskelijoihin ja laitoksen nuorempiin tutkijoihin”, selittää puheenjohtaja Joonas Ottman.
    ”Vaikea kuvitella, että filosofian opiskelijoiden essentia olisi olla jotenkin muita räväkämpi. Meillä vain on sellainen kulttuuri.”
    Vanha Dilemma-aktiivi Reima Launonen löytää toisenlaisenkin selityksen.
    ”Dilemma on täynnä individualisteja, jotka toteuttavat itseään järjestön kontekstissa. Yleensä ihmiset muuttuvat järjestöjensä mukana, mutta Dilemma muuttuu siinä toimivien ihmisten mukana.”

Veikko Eranti