16. lokakuuta 2009
Teksti:

Työelämä: armotonta kilpailua, piinaavia haastattelutilanteita, kiirettä ja epävarmuutta. Entä jos en pärjää? Entä, jos minusta ei koskaan tule mitään?
Et ole ainoa, jonka ohimoita ahdistus pusertaa. Sen on huomannut myös Leena Itkonen Helsingin yliopiston urapalveluista. Hänen ohjaamissaan työelämäkoulutuksissa ura-ahdistus ja tulevaisuudenpelot nousevat esiin kerta toisensa jälkeen.
”Opiskelijoista on valtavan helpottavaa kuulla, että muutkin miettivät ja pelkäävät aivan samoja asioita.”
Itkosen mukaan moni opiskelija tuntee, ettei työelämän asioihin voi vaikuttaa.
”Ulkoa tulevat paineet ovat kovia, ja joillakuilla on epärealistisia käsityksiä siitä, millainen hyvän työntekijän täytyy olla”, Itkonen sanoo.
Helsingin yliopiston opintopsykologin Johanna Mikkosen mukaan rajaukset opintoajoissa ovat lisänneet opiskelijoiden ahdistusta. ”Tehokkuusvaatimukset ovat johtaneet siihen, että opiskelijoilla on yhä vähemmän aikaa pohtia omaa urapolkuaan.”

Mitä sitten tehdä, kun ahdistus painaa päälle?
Tärkeintä on tarttua härkää sarvista. Liian moni turvautuu Itkosen mukaan välttelystrategiaan, joka ajan mittaan vain lisää ahdistusta.
Tieto helpottaa tuskaa, sanoo Itkonen. Erityisesti sellaisen opiskelijan, jonka oppiaine ei valmista tiettyyn ammattiin, kannattaa tutkia muiden alan ihmisten urapolkuja. Vaihtoehtojen kartoittaminen lieventää omaa epätietoisuutta ja lisää hallinnan tunnetta.
Eikä ahdistus ole vain paha asia, Johanna Mikkonen muistuttaa. Se voi motivoida pohtimaan omia tavoitteita.
Mikkonen neuvoo turvautumaan kynään ja paperiin. Omia tunteita kannattaa kirjata ylös ja tutkia sitten ajan kanssa.
”Lähes aina tulevaisuudenpelkoon liittyy riittämättömyyden tunteita. Kannattaa pohtia, miten nämä tunteet vaikuttavat toimintaani. Jätänkö jotain tekemättä, koska pelkään? Miten tämän noidankehän voisi rikkoa? Keksinkö jotakin konkreettista, jolla voisin osoittaa pelkoni vääriksi?”
Toinen konsti on kääntää ajatukset omiin vahvuuksiin ja niiden kehittämiseen. Kaukaisten urasaavutusten sijasta on parempi keskittyä lyhyen aikavälin tavoitteisiin. Kaikkea osaamista ei tarvitse hankkia yhden perustutkinnon aikana. Oppiminen jatkuu vielä työelämässäkin.

Yhtä asiaa painottavat sekä Mikkonen että Itkonen: älä jää yksin. Apua on saatavilla monesta osoitteesta: yliopiston urapalveluista ja opintopsykologeilta, Nyytin nettiryhmistä sekä Kluuvin te-keskuksen korkeakouluneuvojilta. Usein jo pelkkä keskustelu opiskelukavereiden kanssa helpottaa oloa.
Tietty määrä ahdistusta kuuluu jokaiseen opinpolkuun, Mikkonen sanoo. ”Täydellistä alaa ei ole, eikä epävarmuuden tunteilta voi välttyä.”
Ahdistus tulee ja menee, mutta elämän perussävyn tulisi olla luottavainen, Itkonen muistuttaa.
”Kun tekee sitä, mitä kohtaan tuntee intohimoa, pärjää usein hyvin.”

Sarianna Kankkunen