31. lokakuuta 2008
Teksti:

Olo on kuin action-sankarittarella. Ylläni on rintapanssari ja luodinkestävästä materiaalista valmistettu miekkailutakki. Kädessäni on nuppiin päättyvä siro florettimiekka ja kainalossani teräsverkkoinen maski.
    ”Miekka ylös, suoraan eteen, ylös, alas, oikealle. Maski päähän”, ohjaa Ylioppilasmiekkailijoiden puheenjohtaja Jaana Pihkala miekkailutervehdyksen tekoa.

Pukuni valkea väri muistuttaa lajin kaksintaistelutaustasta. Taistelu ratkesi ensimmäiseen haavoittumiseen. Sen huomasi, kun valkea puku värjäytyi punaiseksi.
    Koska Pihkala opettaa minua, hänen takkinsa on musta. Tällekin värille on verinen perustelunsa.
    ”Jos oppilas huomaa haavoittaneensa opettajaa, hän saattaa pelästyä turhaan.”
    Päätän silti yrittää olla haavoittamatta Pihkalaa.
    Opettelemme perusasentoa, pistoa, syöksyä ja väistöjä.
    Miekkailu ottaa reisiin. Seison koko harjoitusten ajan jalat 90 asteen kulmassa polvet koukistettuna.
    Asento muistuttaa hieman joogan soturi-asanaa. Sotureitahan tässä toki ollaankin, mutta samalla herrasnaisia.
    ”Tuomarille ei haistatella, vastustajaa kunnioitetaan, eikä miekkailualueella todellakaan sadatella”, Pihkala kertoo.

Miekkailu kehittyi harrastuslajiksi 1600-luvulla Ludvig XIV:n hovissa. Perinteet näkyvät edelleen siinä, että miekkailukäskyt annetaan ranskaksi.
    Pihkalan mukaan ranskan taito ei ole miekkailijalle välttämätön.
    ”Tuomarin käsimerkeistä pystyy pitkälti näkemään, että kummalle puolelle pisto tuli ja saako nyt hyökätä vai eikö.”
    Sen sijaan miekkailijalla pitää olla halu voittaa sekä kyky taktikoida ja lukea vastustajaa, luettelee Pihkala. Laji kehittää koordinaation lisäksi kärsivällisyyttä.
    ”Pitää saada tietynlainen adrenaliinipiikki kilpailu- ja ottelutilanteeseen, mutta sitä ei kuitenkaan saa purkaa aggressiona. Miekkailu on itsensä hillitsemistä.”
    Koska miekkailua pidettiin pitkään olennaisena osana sivistystä, se oli kaikille yliopisto-opiskelijoille pakollinen aine myös Helsingin yliopistossa.
    ”Keskustakampuksella oli ennen miekkailusali”, Pihkala kertoo.

Näin alkuun:

– Mene alkeiskurssille. Ylioppilasmiekkailijat järjestää seuraavan alkeiskurssin tammikuussa. Aluksi varusteiksi riittävät tavalliset sisäliikuntavaatteet ja -tossut.
    – Kokeile alkeiskurssin jälkeen eri aselajeja. Floretti on perinteinen harjoittelulaji. Kalpamiekkailu on suoraviivaisempaa, siinä piston saamiseksi riittää, että osuu vastustajaan ensin tai tämän kanssa samanaikaisesti. Säilä on kehittynyt ratsuväen sapelista, ja sillä miekkaileminen on aggressiivisinta.
    – Katso elokuvia vain viihdemielessä. Teatterimiekkailulla ei ole juurikaan tekemistä urheilumiekkailun kanssa.

Hikaritärppi

– Opettele miekkailemaan mahdollisimman helpon ja kevyen näköisesti.

Nousukasmoka

– Aloittelevan miekkailijan erottaa liiallisesta voimankäytöstä ja aseella survomisesta. Nousukasmaista on myös pitää miekkailuharrastustaan osoituksena siitä, että edustaa parempaa väkeä.

Ninni Lehtniemi