”Olin jo muutaman vuoden haudutellut suomalaista tanssimusiikkia käsittelevää dokumenttia. Musiikin puolesta
Agents-yhtye oli luonteva aihe ja nokkamies Jorma Kääriäisen kanssa löytyi heti yhteinen sävel”, muistelee Taideteollisessa korkeakoulussa (TaiK) dokumenttiohjausta opiskellut Ari Matikainen Yhden tähden hotellin alkusysäystä.
Viime vuonna valmistunutta dokumenttia varten Matikainen kiersi Kääriäisen matkassa tanssipaikkoja kolmen vuoden ajan. Lopputulos sai dokumentille harvinaisen teatterilevityksen, kunnioitettavat 10 000 katsojaa ja Jussi-palkinnon.
Yhden tähden hotellia ei kuitenkaan tehty vain yleisöä ja palkintoraateja varten. Se oli myös taiteen maisteri Matikaisen lopputyö.
”Lopputyö oli joka tapauksessa tehtävä ja halusin tehdä työn, joka pääsee teatterilevitykseen.”
Elokuvanteko on tyyristä puuhaa. Siksi jo sen harjoittelu vaatii usein enemmän resursseja kuin yliopistoilla on tarjota.
”Yleensä meillä pyritään siihen, että opiskelijoiden lopputyöt olisivat kaupallisten tuotantoyhtiöiden tuottamia oikeita projekteja, joissa koulu on mukana ainoastaan osatuottajana. Tällaisissa tapauksissa tuotantoyhtiö hoitaa elokuvan levityksen”, kertoo TaiK: elokuvakoulun tuottaja Ilkka Mertsola .
Laajan kaupallisen levityksen ovat lopputyöelokuvista saaneet esimerkiksi Pekko Pesosen ja Aleksi Salmenperän Lapsia aikuisia (2004) sekä Aleksi Bardyn ja Aku Louhimiehen yli 290 000 katsojaa kerännyt Levottomat (2000). Molempien budjetti on miljoonaluokkaa.
Yhden tähden hotelli nielaisi liki 200 000 euroa. TaiK:n osuus siitä on kahden prosentin luokkaa.
”Enemmän koulukytköksessä auttoi se, että ideaa siellä pystyi kehittelemään rauhassa. Kyllä tässä silti tehtiin ennemmin elokuvaa kuin lopputyötä”, Ari Matikainen sanoo.
Vaikka oppilastöiden joukkoon mahtuu hittejä, suurin osa niistä on lyhytelokuvia. Ne pääsevät harvoin Suomessa valkokankaalle. Lyhytelokuvien pääasialliset levityskanavat ovat erilaiset festivaalit ja televisio.
Yleisradio on mukana rahoittamassa lähes jokaista lopputyötä, ja niitä esitetään yleensä TV1:ssä uuteen elokuvaan keskittyvässä Uudessa kinossa. TaiK:n avulla valtaosa lyhyistä lopputöistä pääsee myös kansainvälisille opiskelijaelokuvafestivaaleille, kuten TÅ¡ekin Karlovy Varyyn tai Saksan Seh-Süchteen.
Ylen tukea ja ulkomaisten festivaalien huomiota sai myös Zaida Bergrothin vuonna 2004 valmistunut lyhytelokuva Lasileuka.
Nyrkkeilyä harrastavasta teinitytöstä ja tämän perheestä kertova 38-minuuttista rahoittivat myös Suomen elokuvasäätiö, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus ja TaiK.
”Projekti lähti käyntiin ihan tavallisena koulun ulkopuolisena produktiona. Se, että siitä tuli myös lopputyöni, ei juuri vaikuttanut tekemiseen”, Bergroth kertoo.
Lasileuka on paitsi ohjaajansa, myös kuvaajansa ja leikkaajansa lopputyö.
”Elokuva näkyi Ylen Kotikatsomossa, kiersi kolmatta kymmentä festivaalia ja Arte-kanava esitti sen Ranskassa ja Saksassa. Lyhytelokuvalle tämä on hyvä levitys.”
Opintoaikojen rajaukset käyvät huonosti yksiin elokuvien hitaan ja monesta tahosta riippuvaisen budjetinkeruun kanssa. Se on huomioitu TaiK:ssa.
”Tuotamme nykyään myös koulun omia elokuvia – resurssien niukkuuden takia tosin vain lyhytelokuvia”, tuottaja Mertsola kertoo.
Yhtä sellaista työstää parhaillaan fiktio-ohjausta opiskeleva Hanna Bergholm. Lopputyöelokuva kertoo nuoresta naisesta, joka palaa lapsuudenkotiinsa huomatakseen ympäristön muuttuneen. 25-minuuttisen on määrä valmistua ensi syksyksi.
Elokuvan levityksestä Bergholm ei vielä tiedä ”juuri mitään”.
”Niin kauan kuin elokuvan teko on kesken, keskityn yksin siihen. Yle on onneksi produktiossa mukana, joten ainakin telkkariin se päätyy varmasti.”
Internet tarjoaisi aloitteleville elokuvantekijöille periaatteessa rajattoman katsojakunnan. YouTubesta löytyykin kymmeniä tuhansia erilaisia opiskelijaelokuvia ja harjoitustöitä.
Bergholm ei kuitenkaan verkkolevityksestä innostu.
”En ole ajatellut laittaa elokuvaa nettiin, koska se on visuaalisesti perinteinen, kankaalta katsottava elokuva. Jos haluaisin levittää elokuvaa verkossa, olisin ajatellut sen alusta asti nimenomaan siltä kannalta.”
Mertsolan mukaan tämä on yleinen mielipide elokuvaopiskelijoiden keskuudessa.
”Opiskelijat ajattelevat elokuvaa aika perinteisesti, nimenomaan teatterilevityksen kannalta. Ammattikorkeakoulujen puolella saatetaan olla tässä suhteessa rohkeampia.”
Koulun lopputyöelokuvasta antama palaute ei ohjaajaopiskelijoita hetkauta.
”Kai työstä jonkun arvosanankin saa, muttei sillä ole mitään merkitystä. Tärkeämpää on se palaute, jonka televisiokanavien, tuotantoyhtiöiden ja elokuvasäätiön tyypit antavat”, Hanna Bergholm sanoo.
Muun levityksensä lisäksi kaikki Taik:n harjoituselokuvat ja lopputyöt esitetään vuosittain kahdessa koostenäytöksessä, jossa elokuva-alan edustajat käyvät niitä katsomassa ja kommentoimassa.
”Siellä voi sitten esitellä itseään ja osaamistaan tuleville työnantajille ja rahoittajille.”
Veikko Eranti
kuva © Art Films production
