02. toukokuuta 2008
Teksti:

Digiboksin muisti ei riitä Valkoista taloa ja parlamenttitalo Capitolia käsittelevien elokuvien tallentamiseen.
    YK:n päämajaa voi ihmetellä vaikkapa Hitchcock -klassikossa Vaarallinen romanssi tai Nicole Kidmanin tähdittämässä jännärissä Tulkissa.
    Jopa G8-kokous on saanut oman leffansa, jossa vanhempi herrasmies ihastuu Tyttöön kahvilassa.
    EU:lla on jo oma sarjakuva, mutta elokuvaa sillä ei ole. Ei vaikka Euroopan parlamentilla olisi tarjota kuvauspaikaksi sekä Brysselin että Strasbourgin prameat edustustilat. Puitteista elokuvatuottajien EU-angsti ei voi olla kiinni. Kansainvälisestä ihmiskirjosta ja direktiiviviidakosta luulisi lisäksi löytyvän edes jokunen aiheentynkä.
    Minkälainen EU-elokuva voisi sitten olla?

Ohjaaja ja entinen kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Lauri Törhönen innostuu leffaideasta heti.
    ”Tekisin EU-elokuvan vaikka ilman palkkaa.”
    Törhöstä sapettaa, että poliittiselle elokuvalle on Suomessa vaikea saada rahoitusta. EU-elokuvaa hän saa visioida rahoitusmahdollisuuksista murehtimatta.
    Kas tässä tulos: ”Voisin tehdä Baabelin tornin ajatukselle perustuvan romanttisen komedian parlamentissa työskentelevistä tulkeista.”
    ”Olisi suomalainen nainen, joka tulkkaa viroksi, ja slovenialainen mies, joka tulkkaa unkariksi. He rakastuisivat toisiinsa, vaikka yhteistä kieltä ei ole.”
    Elokuvalla olisi onnellinen loppu.
    ”He menevät kihloihin, mutta tarvitsevat toimenpiteeseen kahdeksaa eri sanakirjaa.”

Entäpä Timo Koivusalo. Voisiko kansallisten tunteiden tulkista tulla EU-yhteishengen nostattaja?
    Ex-Pekko Aikamiespoika lähestyy myös EU:ia kansalliselta kantilta. Hänen EU-elokuvansa olisi suuri salaliittojen ja juonittelujen näyttämö.
    Synopsis: Italian mafia yrittää juonia Silvio Berlusconia Euroopan presidentiksi. Tätä estämään perustetaan suomalainen iskuryhmä.
    Kieroilun lomaan mahtuu actionia: suomalainen iskujoukko hyökkää meppien henkilökohtaisia lyijykyniä ja paperiliittimiä Brysselistä Strasbourgiin kuskaavan rekkakolonnan kimppuun.
    Myös Berlusconin Suomi-inho saa selityksen. Todellisuudessa mies on koukussa suomalaisiin tuotteisiin, ja yrittää väheksyvillä kommenteillaan vain salata tätä.
    ”Silvion viikoittainen hiustenvärjäys harmaahapsisesta ukosta viriilin tummaksi harjastukaksi vaatii toimiakseen suomalaisen tervashampoon käyttöä”, Koivusalo maalailee.
    Öisin Berlusconi mässyttää suomalaisia ruokia salaisissa ruokaorgioissaan. Mutta suomalainen iskuryhmä on armoton.
    ”Se yrittää mustata miehen maineen nukkeanimaatiolla, jossa selviää Silvion yrittäneen vokotella Gustav Hägglundin äitiä.”
    Monien vaiheiden jälkeen Euroopan presidentiksi nousee tekstiviestiäänestyksellä musta hevonen, Ilkka Kanerva.

Ohjaaja Kaisa Rastimo keksii yhden syyn EU-elokuvien puutteelle.
    ”Minä en ainakaan edes tiedä, miltä parlamentti näyttää.”
    Rastimon EU-kohelluskomedia Hei me päätetään! kiertyisi tämän ongelman ympärille.
    ”Alkamassa on tärkeä neuvottelu, mutta osapuolet eivät löydä perille, koska kukaan ei tiedä, missä parlamentti sijaitsee. Edes taksikuskit eivät löydä perille.”
    Lastenelokuvastaan Heinähattu ja Vilttitossu tunnettu Rastimo empii hetken, soveltuisiko EU myös lastenelokuvan näyttämöksi. Mikä ettei.
    ”Se voisi olla jonkinlainen possuseikkailu.”

Eurooppa-päivää vietetään perjantaina 9.5.

Päivi Ala-Risku
Kuvitus Stina Salin