Viestinnän opiskelija Rossana Cedeño, 26, Helsingin yliopistosta on toisaalta hyvässä asemassa, toisaalta ei. Hän on löytänyt harjoittelupaikan omalta alaltaan – toisin kuin monet muut ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat.
Mutta se ei riitä. Nyt, kun harjoittelu on ohi ja valmistuminen häämöttää, pitäisi löytyä myös oikeita töitä. Eikä se ole helppoa.
Cedeño on lähettänyt 50-60 hakemusta, ja päässyt kahteen haastatteluun. Vielä ei ole tärpännyt. Venezuelasta Suomeen kolmisen vuotta sitten muuttanut Cedeño ei aio luovuttaa.
”Rakastan alaani. Käyn vaikka tuhansilla suomen kielen kursseilla, jos se on siitä kiinni.”
Ja siitä , kielitaidosta, ulkomaalaisten työllistyminen yleensä riippuukin, sanoo Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelun päällikkö Mika Tuuliainen.
”Suomen kieltä tarvitaan. Englanti on yrityskielenä vain 0,2 prosentissa yrityksistä.”
Cedeñolta suomi sujuu jo: kielikursseja on takana vajaa kymmenen ja harjoittelupaikassakin valtaosa materiaaleista oli suomeksi. Vaikeimpien tekstien kanssa auttoi suomalainen aviomies.
”Suunnitelmanamme on pysyä täällä loppuelämämme. Mutta tietenkin vain siinä tapauksessa, että saan oman elämäni järjestykseen.”
Siivoojaksi Cedeño ei halua. Ja miksi haluaisi, eihän sitä odoteta kantasuomalaiseltakaan korkeakoulutetulta.
”En minä muuttanut Suomeen siksi, että elämänlaatuni olisi täällä huonompi kuin kotimaassani.”
Venezuelassa viestinnän kandidaatiksi valmistunut Cedeño suunnitteli kotimaassaan esimerkiksi Nestlen ja Johnnie Walkerin markkinointi- ja viestintästrategioita.
Ulkomaalaisten työllistymisvaikeudet on huomattu myös korkeakouluissa. Tässä kuussa käynnistyi Helsingin yliopiston koordinoima Kansainvälisten opiskelijoiden työuran avautumisen helpottaminen (KVOTA)-hanke.
KVOTAn tavoitteena on luoda harjoittelumahdollisuuksia ulkomaalaisille tutkinto- opiskelijoille, koota tietoa toimivista harjoittelukäytännöistä ja muodostaa korkeakoulujen, työnantajien ja elinkeinoelämän välinen verkosto.
Hankkeessa on mukana yhdeksän korkeakoulua pääkaupunkiseudulta, Helsingin ja Espoon kaupungit sekä esimerkiksi Suomen yrittäjät.
Ainakaan vielä KVOTAlla ei ole tarjota harjoittelupaikkoja. Työnantajien tarpeita vasta kartoitetaan.
”Syksyllä ryhdymme etsimään partneriyrityksiä. Nyt pilottivaiheessa pyrimme keräämään kokemuksia esimerkiksi kunnille työllistyneistä opiskelijoista”, Tuuliainen kertoo.
Se, tuoko hanke lisärahoitusta harjoittelumäärärahoihin, selviää myöhemmin keväällä.
Cedeño on kokenut, että monet viranomaiset ajattelevat kaikkien ulkomaalaisten haluavan elää yhteiskunnan tuilla.
”Meidät, joilla on suunnitelmia ja kunnianhimoa, pitää ottaa vakavasti! Esimerkiksi Hyvinkäällä asuessani minua varoiteltiin, että kielikurssilla pitäisi jaksaa käydä Helsingissä asti.”
Harjoittelupaikkansa Cedeño sai, kun graduseminaarin vetäjä vinkkasi viestintätoimisto Pohjoisrannasta.
Cedeño otti yhteyttä toimistoon ja ehdotti, josko toimiston tekemä mainetutkimus kannattaisi tehdä myös Venezuelassa. Kannatti. Cedeño työskenteli viime kesän Pohjoisrannassa yliopiston harjoittelurahan turvin.
”Arvostan saamaani tilaisuutta. Oli mahtavaa tehdä oman alan töitä ja päästä kiinni normaaliin elämään: osallistua kokouksiin ja käydä lounailla työkavereiden kanssa.”
Päivi Ala-Risku
Kuva Stina Salin
