Tuhatkunta opettajaa ja opiskelijaa polkee jalkaa, heiluttaa banderolleja ja huutaa. He vaativat yliopiston opettajille 1 500 peson eli noin 370 euron alkupalkkaa.
Nyt opettajat marssivat, mutta edellisviikolla he olivat lakossa. Kuten pari viikkoa aikaisemminkin. Lakot ovat argentiinalaisessa yliopistossa opiskelun arkea.
Protestit johtuvat julkisen koulutuksen kroonisesta rahapulasta. Esimerkiksi Buenos Airesin yliopiston (UBA) 45 000 opettajasta suurin osa ei saa lainkaan palkkaa. Kolmasosa tienaa 500 pesoa (125 euroa), ja vain virassa olevat professorit yli 2 000 pesoa (500 euroa).
”Hinnat nousevat jatkuvasti, palkat eivät. Valtion varat menevät yritysten tukemiseen, poliitikkojen kampanjoihin ja ulkomaanvelan maksamiseen”, sanoo mielenosoitukseen osallistunut sosiologian opiskelija Javier Varveri .
”Hallituksen politiikka on koulutusta tuhoavaa. Puheissaan se korostaa veloista vapautumista ja varojen tasapuolista jakamista, mutta todellisuudessa olemme yhtä riippuvaisia kuin aikaisemminkin”, jatkaa kasvatustieteen professori MarÃa Teresa Basilio .
Suurin osa opiskelijoista tukee opettajien palkkataistelua solidaarisuudesta. Silti juuri he kärsivät lakoista eniten. Vaikka luennot jäisivät lakkojen vuoksi vähiin, tentit on tehtävä ja kurssit suoritettava ajallaan.
”Kaikki ovat yhtä mieltä palkankorotuksen tarpeellisuudesta, mutta monien mielestä protestikeino on väärä. Se on kuitenkin ainoa tapa vaikuttaa”, sanoo kirjallisuuden opiskelija Cecilia Gitelman .
Osa opiskelijoista turhautuu lakkoihin ja vaihtaa yksityiseen yliopistoon. Yksityinen koulutus maksaa, eikä opetus välttämättä ole yhtä korkeatasoista kuin valtion yliopistoissa. Professorit ovat kuitenkin paikalla.
”Olisi hyvä löytää muita tapoja, joilla taistelu voi jatkua”, Gitelman sanoo.
”Tieto lakosta ei myöskään aina tavoita opiskelijoita. Matkustan joskus yliopistolle turhaan, kun luentoja ei olekaan.”
Kaikki opettajat eivät kuitenkaan lakkoile. Lakko riippuu aina oppiaineen johtoryhmästä ja opettajan omasta valinnasta. Professorit voivat myös halutessaan pitää luentonsa vaikkapa lähikahvilassa tai kadulla. Moni korvaa lakkoluentoja antamalla tukiopetusta tai numeronsa, johon opiskelija voi soittaa.
Argentiinassa järjestetään lokakuussa presidentinvaalit. Lakkoilu onkin nyt kiivaimmillaan: ehdokkailta halutaan kiristää lupauksia palkankorotuksista. Varveri on vakuuttunut, että ilmaista, julkista korkeakoulutusta ei olisi ilman painostavia lakkoja.
”Opiskelu kestää lakkojen kanssa noin kahdeksan vuotta. Ilman lakkoja opinnot veisivät teoriassa kuusi vuotta, mutta käytännössä koko yliopistoa ei olisi. Jos haluaa opiskella valtion yliopistossa, on hyväksyttävä lakot.”
Sosiologi Luis Fanlo rahoittaa sydämentyönsä yliopiston ulkopuolella
Luis Fanlo, 49, on opettanut sosiologiaa UBA:ssa 20 vuoden ajan. Hänen kuukausipalkkansa on 500 pesoa eli 125 euroa. Se ei riitä edes yksiön vuokraan Buenos Airesissa. Miksi professori opettaa nälkäpalkalla?
”Vakaumuksesta ja siksi, että pidän opettamisesta. Me opettajat emme halua luovuttaa, vaan taistella julkisen korkeakoulutuksen puolesta. Sen taloudellinen alennustila on diktatuurin peruja”, Fanlo vastaa.
Opetustyö vie paljon aikaa. Fanlon vastuulla ovat Argentiinan sosiaalihistorian sekä argentiinalaisuuden sosiologian kurssit. Opetustunteja kertyy viikossa kahdeksan, ja sen päälle tulevat valmistelut, kuulustelut ja oma tutkimus. Millä ihmeellä Fanlo elää?
”Työskentelen tutkijana terveysministeriössä. Toivoisin, että yliopisto olisi tulonlähteeni, mutta se on mahdotonta.”
Fanlo kertoo, että moni opettaja hankkii lisätienestiä yksityisistä yliopistoista. He jatkavat työtään UBA:ssa sen arvostuksen takia. Yliopisto kuuluu espanjankielisen tiedemaailman huippuihin, ja sieltä hankittu opettamiskokemus on meriitti cv:ssä. Fanloa työ auttoi saamaan terveysministeriön pestin.
Johanna Pohjola
