Läpinäkyvyys ei ole ylioppilasliikkeen hyve
| 11. toukokuuta 2007 | Mielipiteet | kommentit (9) |
Kuka muistaa aikaa, jolloin Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisena sihteerinä ei toiminut demari? Tai sosiaalipoliittisena sihteerinä ei ollut joku kokoomustaustainen?
Suomalainen ylioppilasliike kamppailee jatkuvasti oman uskottavuutensa ja vaikuttavuutensa kanssa. Ylioppilasliikkeen säännöllinen tilinpäätös eli ylioppilaskuntien edustajistovaalit keräävät säännöllisesti surkeita äänestysprosentteja.
Ylioppilaskunnat taistelevat jatkuvasti oman toimintansa oikeutuksen puolesta, koska niissä on lainsäädännön nojalla automaatiojäsenyys. Siksi niiden on ollut pakko avautua omalle jäsenistölleen. Esimerkiksi verkkosivut ovat lisänneet mahdollisuuksia päätöksenteon läpinäkyvyyteen.
Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on vuosien ajan osannut penätä hallitukselta kunnollisia perusteluja päätöksilleen. Edustajiston eteen ei ole uskaltanut mennä, jos tuohikontissa on vain tyhjää. Varsinkin työntekijöiden rekrytoinnit on perusteltu huolellisesti aina, ja jos niin ei ole käynyt, edustajisto on muuttanut hallituksen päätöstä.
Siksi onkin absurdia ja uskomatonta, että avoimuuden ja läpinäkyvyyden hyveitä ei ole vieläkään tunnustettu Suomen ylioppilaskuntien liitossa, varsinkaan mitä tulee toimialasihteerien toimien täyttämiseen. On jo vuosikausia ollut päivänselvää, että sihteerien paikat täytetään mielivaltaisesti ja puoluekirjan nojalla. Miksi siis hakuilmoituksiin ei kirjoiteta aivan suoraan, että vaikkapa koulutuspoliittisen sihteerin paikan saa sopivin demari, vaikka tällä ei olisikaan juuri alan työkokemusta? Ja että muiden, kiistattomasti pätevämpien on turha edes hakea.
Ja vielä vastaväitteiden varalta: tämä kirjoitus ei ole oman pesän likaamista. Sitä on päinvastoin SYL:n vuosikymmeniä jatkunut käytäntö.
Aksu Piippo
ex-puheenjohtaja
Tampereen yliopiston ylioppilaskunta
Aksu puhuu asiaa. Pohdin tuossa, jopa, että olisiko rakas ylioppilasliikkeemme niin relikisoitunu, että ongelmien ja tietyn tehottomuuden juuret löytyvät siitä.
Kuten joku viisas eräässä liittokokouksessa totesi, tämä on poliittisten broilereiden hautomo, jossa välillä unohdetaan se, minkä vuoksi yo-liike on olemassa. Mielestäni tämänkaltainen, pätevyyttä ja osaamista halveksiva rekrytointijärjestelmä arvostetussa liikkeessämme on kehityksen jarru.
Kehitys syntyy muutoksen hallitsemisesta ja rajat ylittävästä kyvystä ajatella; olisiko tämä syytä hyväksyä myös ylioppilaskuntien ja koko liikkeen osalta?
SYL:lla on selkeät kriteerit henkilövalintoihin
Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen puheenjohtajana en voi olla vastaamatta Aksu Piipon (Ylioppilaslehti 11.5.2007) kirjoitukseen, joka kohdistuu SYL:n toimihenkilövalintoihin. Erityistä kritiikkiä voi lukea – ainakin rivien välistä – etenkin tämän vuoden hallitusta kohtaan.
Se, miten ja millä kriteereillä SYL:ssä on valittu sihteereitä, on varmasti vaihdellut liiton historian aikana kulloisenkin hallituksen näkemysten mukaan. Kuitenkin tänä vuonna oma hallitukseni on muodostanut selkeät valintaperusteet toimihenkilövalinnoille, eikä näiden joukkoon kuulu sitoutuneisuus mihinkään poliittiseen puolueeseen, kuten Piippo väittää.
Valintaperusteiksi hallitus on määritellyt asiantuntevuuden ja relevantin kokemuksen, oma-aloitteisuuden ja itsenäisyyden, yleisen innostuksen ja motivaation sekä kielitaidon. Hakijoilta on lisäksi odotettu yliopisto-opintoja. Olemme lisäksi nähneet, että pätevöityminen SYL:n tarjoamiin työtehtäviin voi tapahtua myös muuten kuin ylioppilaskuntakokemuksen kautta. Toki kokemukset toiminnasta ylioppilaskunnassa on katsottu hakijan eduksi. Hallitus on erikseen määritellyt, että toimihenkilöiden valintakriteereitä eivät ole puoluekanta tai -jäsenyys ei myöskään tällaisen puute, eivät valmiit yksittäiset kontaktit SYL:n sidosryhmiin tai vaikuttajatahoihin eivätkä hakijoiden henkilökohtaiset poliittiset vakaumukset.
Hallitus on arvioinut hakijoita suhteessa valittuihin kriteereihin paitsi hakemusten ja ansioluetteloiden, myös haastatteluiden kautta. Haastatteluilla on pyritty, aivan kuten liittokokouksessa luottamushenkilöiden valinnoissakin, saamaan monipuolinen kuva kustakin hakijasta ja hänen mahdollisuuksistaan toimia hakemassaan työssä. Tätä kautta hallitus on päätynyt valitsemiinsa toimihenkilöihin ja tarvittaessa äänestänyt hakijoista.
Valitsijoiden mahdollisista taustavaikuttimista voidaan toki esittää mielipiteitä ja etenkin liiton toiminnan ulkopuolelta tämä on varsin vaivatonta. Kuitenkin oma hallitukseni on yksimielisesti sitoutunut noudattamaan edellä mainittuja kriteereitä toimihenkilövalinnoissa. Kriteereistä voi toki myös olla montaa mieltä. Toivon, että liittoa ulkopuolelta seuraavat kriittiset tarkkailijat kuitenkin muistavat liiton hallituksen olevan liittokokouksen kautta jäsenyhteisöjemme toimesta valittu. Olemme täällä edustamassa omia näkemyksiämme ja omaa katsantokantaamme myös toimihenkilövalinnoissa, jotka liiton sääntöjen mukaan kuuluvat liiton hallituksen tehtäväksi.
Lasse Männistö
puheenjohtaja
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry
Muistini mukaan ainakaan vuosina 1997 – 2000 ei SYL:iin valittu yhtään sektori- tai pääsihteeriä niin, ettei asiasta olisi jotenkin etukäteen sovittu tai ainakin yritetty sopia. Sopimusten linkitykset ulottuivat monille tahoille, vuonna 2000 jopa erään puoleen opiskelijajärjestön julkiseen asemoitumiseen presidentinvaalien toisella kierroksella.
On kuitenkin harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että puolueet (tai pikemminkin niiden opiskelijajärjestöt) olisivat ainoina tätä peliä pelanneet. Sitoutumattomathan ovat yleensä pitäneet puheenjohtajan paikkaa, ja olleet usein suurin ryhmä liiton hallituksessa. Sitoutumattomat saattoi ainakin määriteltynä ajanjaksona lukea ryhmäksi muiden joukossa, koska sellaisena ne liittokokouksissa toimivat.
Yleensä, joskaan ei aina, tuli valituksi pätevin ehdokas. Ei ole sattumaa, että näihin varsin poikkeuksellisesti rajattuihin määräaikaisiin tehtäviin tarjoutuu usein puoluepoliittisesti suuntautuneita hakijoita. SYL kun on etujärjestönä jäsentensä eli yo-kuntien työkalu, joten sen etujärjestötyötä tekevien henkilöiden on tunnettava yo-kuntakenttä jo valintahetkellä hyvin.
Lisättäköön vielä, että jonkin hallituspuolueen jäsenkirjaa kantavat sosiaali- ja koulutuspoliittiset sihteerit ovat keskimääräisesti ottaen SYL:lle eduksi. Näin etenkin, jos sihteerin vastuualueella on valtioneuvostossa saman puolueen ministeri. Jalat maassa etujärjestötyötä tekevän SYL:n hallituksen kannattaa ottaa tämä huomioon ylevien valintakriteerien sijaan.
Kristian Sundqvist
SYL:n hallituksen jäsen 2000
Oulun yliopiston yo-kunnan hallituksen puheenjohtaja 1998-99
En tiedä pesienne puhtaudesta ja vielä vähemmän nyt valitusta sihteeristä, mutta täältä ulkopuolelta katsoen liiton toiminta on viime aikoina ollut varsin johdonmukaista ja näkyvää. Rekrytoinnit haastatteluineen eivät koskaan missään ole helppoja hommia ja koko ylioppilaskuntakentän rekrytointiprosesseissa on paljonkin kehittämistä, mutta tuskin kukaan vasiten huonoa ottaa, jos parempia on tarjolla – ei SYL:ssakaan.
Mielestäni Aksulla on kyllä pointti kirjoituksessaan. Sitoutumattomana koulutuspoliittisena sihteerinä en kaikkia poliittisia kuvioita tiedä mutta kun kentällä luonnollisesti sana hakijoista leviää (siitä huolimatta ettei niitä kerrottu kertaakaan ulospäin) niin on mahdotonta olla epäilemättä valinnan perustuneen viime aikoina johonkin muuhun kuin pätevyyteen.
Tietenkin ihminen voi pätevöityä muuallakin kuin ylioppilasliikkeen piirissä mutta toisaalta moni ylioppilasliikkeen piirissä toimiva on pätevöitynyt muuallakin. Kun hakijoina on ollut kauan toiminnassa mukana olleita kollegoita, on vaikea nähdä, millä tavoin heidän ansionsa on voitu valinnassa perustelematta sivuttaa. Pätevyydestä se ei ainakaan ole voinut johtua, jostain muusta ehkä. Mutta koska hallitus ei juuri toimiaan perustele, jää meille kentällä toimiville sihteereille vain arvuuttelu valinnan syistä.
Ymmärrän toki, ettei hakijoita jo heidän oman elämänsä helpottamiseksi kerrota julkisuuteen mutta toisaalta eipä heillekkään ole todellisia syitä valitsematta jättämiseen juuri eritelty. On turha kuvitella, etteikö tuonkaltaisesta toiminnasta sana leviäisi myös muiden toimijoiden pariin. Jos se ei murenna muiden toimijoiden uskoa SYL:in toimintaan, niin ainakin meidän vanhempien sihteerien kylläkin.
Anne Butler kirjoittaa, että “Ymmärrän toki, ettei hakijoita jo heidän oman elämänsä helpottamiseksi kerrota julkisuuteen…”
Mainitusta valintaprosessista (tai koko SYL:n toiminnasta yli puoleen vuosikymmeneen) en tiedä mitään, mutta kai liiton hallituksen kokousten pöytäkirjat sentään ovat yhä avoimia liiton jäsenten (yo-kuntien) edustajille?
Sieltä niiden hakijoiden nimien nimittäin pitää löytyä, ja näiden pöytäkirjojen pitää olla liiton jäsenten käytettävissä. Uskoakseni tähän velvoittaa jo yhdistyslaki (jonka piirissä SYL on, toisin kuin yo-kunnat).
Sylin hallitusten kokousten päätösluettelo on nähtävillä intranetissä mutta sieltä on jätetty pois kokonaan päätökset haastatteluihin kutsuttavista sekä keiden välillä äänestykset virkaan valittavista on käyty. Ainoat sieltä löytyvät päätökset koskevat viran auki laittamista sekä todetaan virkaan valittu henkilö. Paikan päällä saattaisivat olla nähtävillä mutta en ole sitä vielä kokeillut. Puhelimitse ei kuulemma ainakaan hakijoista tai haastetteluihin valituista tietoja ole ulospäin annettu.
SYL:n hallitusten kokousten pöytäkirjat ovat tietenkin yhdistyksen jäsenten (yo-kuntien) nähtävillä. Ja olisi melko pöyristyttävää, jos SYL:n hallitus ei kirjaisi pöytäkirjoihinsa toimentäyttöpäätöksiään hakijoineen ja äänestyspäätöksineen. Ainakin vielä vuonna 2000 nämä kirjattiin pöytäkirjoihin normaaliin tapaan, ja eiköhän näin yhä toimita.
Päätösluettelo tms. taas on eri asia kuin pöytäkirja. Ei SYL:n jäsenten edustajien, jos tietoja haluavat, muuten välttämättä kannata soitella joistain itseään kiinnostavista asioista vaan pyytää pöytäkirjaote faksilla. Näin jopa nettiaikana, jos asia ei muuten selviä.
Jälleen kerran nykymeninkiä tuntemtta korostan, että läpinäkyvyyden tulee olla näissä hommissa itseisarvoinen hyve.
On ilahduttavaa, että kritiikkini on herättänyt keskustelua. En ota kuitenkaan vastuuta mahdollisesta aiheuttamastani mielipahasta – varsinkaan SYL:on hallituksessa, joka on kuulemma raivoissaan kirjoituksestani – sillä vaikka puheenjohtaja Lasse Männistö ilmaiseekin hallituksen olevan luottamuksella valittu, ei se poista sitä etteikö liiton hallituksen tarvitsisi olla jäsenkentän julkisen arvioinnin kohteena.
Kirjoitin Ylioppilaslehteen siksi, että olen kokenut asialla olevan hyvinkin yleistä merkitystä yo-kuntakentällä. En siis todellakaan ole asianomistaja yksinäni. Rekrytointeihin liittyy kiistatta ongelmia, jos niistä nousee aina yo-kunnissa meteli.
Vaikka puheenjohtaja Männistö kiistääkin puolueen jäsenkirjan vaikuttavan, henkilövalinnoissa tunnutaan noudattavan suuremmin poliittista kuin eettistä imperatiivia. Muutaman viime vuoden henkilörekrytoinneista kovinkaan moni ei kestä täyttä päivänvaloa, jos niitä arvioidaan hallitusten yksittäisten jäsenten toiminnan näkökulmasta. Milloin on diilattu ankarasti, milloin on toimittu vastavuoroisesti antaa-mennä -tyyliin, milloin on äänestetty vaikkei oltu edes haastatteluissa läsnä. Tiedän ihan tarpeeksi tästä, enkä pelkästään tämän vuoden hallituksen toiminnan osalta.
Mutta jotta keskustelussa päästäisiin eteen päin, ehdotan seuraavaa: Seuraava SYL:n liittokokous asettaa työryhmän, joka valmistelee menettelytapaohjeet henkilövalintoja varten. Ohje liitetään osaksi liiton järjestöllisen kehittämisen paperia. Menettelytapa-asiakirjaan voidaan kirjata esimerkiksi yleiset kriteerit työntekijävalintoihin liittyen sekä ohjeistus hallitukselle muodostaa työnhakijoita erottavat kriteerit jo ennen kuin hakemuksia on edes nähty.
Asiakirjan laatiminen saattaisi luoda sellaista jatkuvuutta ja läpinäkyvyyttä, jota olen peräänkuuluttanut. Julkistettujen kriteerien valossa henkilövalinnat olisi helpompi perustella.
Anne Buttlerin kommentit yllä ovat arvokkaita. Vaikka hallitus periaatteessa johtaakin liiton toimintaa, ovat sihteerit pidempien toimikausiensa vuoksi johtavia opiskelijapoliittisia vaikuttajia. Jos sihteereiksi valikoituu henkilöitä, joihin ei kentällä luoteta, on se paha juttu.