11. toukokuuta 2007
Teksti:

Kuka muistaa aikaa, jolloin Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisena sihteerinä ei toiminut demari? Tai sosiaalipoliittisena sihteerinä ei ollut joku kokoomustaustainen?
    Suomalainen ylioppilasliike kamppailee jatkuvasti oman uskottavuutensa ja vaikuttavuutensa kanssa. Ylioppilasliikkeen säännöllinen tilinpäätös eli ylioppilaskuntien edustajistovaalit keräävät säännöllisesti surkeita äänestysprosentteja.
    Ylioppilaskunnat taistelevat jatkuvasti oman toimintansa oikeutuksen puolesta, koska niissä on lainsäädännön nojalla automaatiojäsenyys. Siksi niiden on ollut pakko avautua omalle jäsenistölleen. Esimerkiksi verkkosivut ovat lisänneet mahdollisuuksia päätöksenteon läpinäkyvyyteen.
    Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on vuosien ajan osannut penätä hallitukselta kunnollisia perusteluja päätöksilleen. Edustajiston eteen ei ole uskaltanut mennä, jos tuohikontissa on vain tyhjää. Varsinkin työntekijöiden rekrytoinnit on perusteltu huolellisesti aina, ja jos niin ei ole käynyt, edustajisto on muuttanut hallituksen päätöstä.
    Siksi onkin absurdia ja uskomatonta, että avoimuuden ja läpinäkyvyyden hyveitä ei ole vieläkään tunnustettu Suomen ylioppilaskuntien liitossa, varsinkaan mitä tulee toimialasihteerien toimien täyttämiseen. On jo vuosikausia ollut päivänselvää, että sihteerien paikat täytetään mielivaltaisesti ja puoluekirjan nojalla. Miksi siis hakuilmoituksiin ei kirjoiteta aivan suoraan, että vaikkapa koulutuspoliittisen sihteerin paikan saa sopivin demari, vaikka tällä ei olisikaan juuri alan työkokemusta? Ja että muiden, kiistattomasti pätevämpien on turha edes hakea.
    Ja vielä vastaväitteiden varalta: tämä kirjoitus ei ole oman pesän likaamista. Sitä on päinvastoin SYL:n vuosikymmeniä jatkunut käytäntö.

Aksu Piippo

ex-puheenjohtaja
Tampereen yliopiston ylioppilaskunta