Latinalaisen Amerikan nykykirjallisuutta ilmestyy suomeksi harmittavan harvoin. Vähälukuisessa joukossa kolumbialaisen Laura Restrepon Houre on varsinainen herkku. Viiltävän sarkastinen romaani käsittelee Kolumbian sekasortoista todellisuutta yläluokkaisen suvun mysteerien kautta.
Restrepo (s. 1950) on paitsi palkittu kirjailija, myös poliittisesti aktiivinen toimittaja ja mielipidevaikuttaja. 1980-luvulla hän toimi rauhanneuvottelijana Kolumbian hallituksen ja M-19-sissijärjestön välillä. Tehtävä ajoi neuvottelijan kymmeneksi vuodeksi maanpakoon.
Restrepo on usein käyttänyt fiktionsa taustana todellisia yhteiskunnallisia tapahtumia ja henkilöitä. Myös Houre kuvaa 1980-luvun huumekauppaa, väkivaltaa ja rahanpesua, joita organisoi moraalisesti rappeutunut yläluokka, kapellimestarinaan huumeparoni Pablo Escobar.
Romaanin keskiössä on järkensä menettänyt nuori nainen, jonka aviomies alkaa keriä auki vaimonsa suvun salaisuuksia ja valheita ymmärtääkseen miksi vaimo hourailee. Hulluus paljastuu sukupolvelta toiselle periytyväksi ominaisuudeksi. Sen syynä on yhtä lailla periytyvä tapa vaieta ongelmista – peittää valheet uusilla valheilla.
Restrepo laajentaa yhden suvun tragedian koko Kolumbian vallanneen houreen kuvaksi. Edellisten sukupolvien erheet peitellään aina yhtä epätoivoisilla keinoilla.
Se jättää väistämättä jälkensä.
Vaikka Houre pitkittyy ja toistaa itseään loppua kohden, sillä on ehdottomia ansioita. Teos on yhtä aikaa analyyttinen ja maaginen, traaginen ja hauska. Oivaltavien yksityiskohtien kautta Restrepo onnistuu kuvaamaan laajoja yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten väkivaltaista machokulttuuria ja luokkahierarkiaa. Yhteiskuntakritiikin seasta versoo ihanan arkipäiväistä maagista realismia.
Restrepon monipolvinen ja kiihkeä kerrontatekniikka tukee arvoituksellista aihepiiriä. Teksti imaisee lukijan hourailemaan yhdessä henkilöhahmojen kanssa.
Kirsi Jääskeläinen
Laura Restrepo: Houre. Like 2007, 432 s.
