02. helmikuuta 2007
Teksti:

Vaalien alla descarteslainen totuus ”ajattelen, siis olen olemassa” jää tunnetusti toiseksi sarasvuolaiselle ajatukselle ”näyn ja kuulun, siis olen olemassa”.
    Tätä juhlistaakseen Vaalikyylä on päättänyt jakaa nuorille eduskuntavaaliehdokkaille kunniamainintoja erityisen oivaltavista mediastrategisista toimista.

Ensimmäisenä raati muistaa kokoomuksen nousevaa kykyä, koomikko Lotta Backlundia. Hänelle luovutetaan Kaikkonen&Taiveaho-säätiön Vuoden seiskaaja -palkinto.
    Backlund aloitti ansiokkaasti paljastamalla Hesarin Nyt-liitteessä itävaltalaisen pornopoikaystävänsä. Nyt hän jo kertoo blogissaan viettäneensä lukuisia yhteisiä hetkiä Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen seurassa (erilaisten medioiden haastatteluissa).
    Backlund päättelee, että huhun levittäminen pelkästä ystävyydestä saattaisi olla nyt tehokasta. Kuukauden päästä voisi sitten jo mennä kihloihin.
    Vaalikyylä pitää ideaa loistavana. Huono puoli tietenkin on, että Paavo on jo varattu. Tai no, huono ja huono, eihän köriläspaavojen varattuna oleminen ole ennenkään ollut poliittisissa piireissä este.

Seuraavana on jaossa Vaalikyylän Wannabe- BigBrother-palkinto. Sen saa suurella äänten enemmistöllä demareiden Mirka Oksa, joka on ”tiettävästi ensimmäisenä helsinkiläisenä kansanedustajaehdokkaana tekemässä myös YouTubessa vaaleja”. Mirkalla on aivan oma kanava, josta voi katsella ”Mirka-minuutteja” ja ”Mietteitä ;)”. Pätkissä esitellään muun muassa SAK:n ekonomisti Olli Koski istumassa pöydän takana ja itse Mirka istumassa pöydän päällä.
    Kunniamaininnan perusteluissa annetaan erityistä arvoa kuumalle Aamut-videolle: syöttötuoli, tavallinen kotikeittiö ja terveellinen rasvaton maito yhdistettynä soinnikkaaseen vakuutusyhtiömusiikkiin. Ah tätä demariarjen auvoa!

Lopuksi myönnetään vielä kunniamaininta hyvästä yrityksestä, sillä ketään ei toki saa jäädä harmittamaan. Lohdutuspalkinnon saa Vasemmistoliiton nuori ehdokas Anna Tammisto, jonka käänteisessä mediastrategiassa on kieltämättä jujunsa: ehdokas ei tunge kärkkäästi esille, ja sellainenhan mediaa takuulla kiinnostaa.
    Vastahakoisuutensa merkiksi Tammisto on antanut nettipäiväkirjalleen otsikon ”Se pakollinen blogi”. Vaalikyylä pitää kuitenkin nuoren ehdokkaan kirjoituksia kaikkea muuta kuin pakollisena luettavana. Näytteenä Tammiston vaaliviestinnästä seuraavat sitaatit:
    ”Käytin Saksassa palestiinalaishuivia. Sitten ehkä vähän viiveellä kuulin, että siellä se ei suinkaan ole vasemmistopiireissä mikään hitti.”
    ”Ja mä käytän palestiinalaishuivia koska se näyttää hyvältä, ei juuri ideologiaa. Tuo on vihreä- musta, eli joku trendi/armeijajuttu kai?”
    ”Voiko oikeasti olla vielä olemassa joku ihminen joka ei usko ilmastonmuutokseen? Alkaispa satamaan jo pian… lupailivat kyllä ensi viikolle sadetta.”
    Vaalikyylä vaikenee ja osoittaa suurta kunnioitusta.