Fuusiovoimala tuottaa energiaa sulauttamalla vetyatomeja heliumiksi. Sopivia vetylaatuja saadaan merivedestä ja litiumista.
Asiantuntijat ennustavat, että fuusiovoima saadaan kaupalliseen käyttöön 2050-luvulla. Mutta mitä tapahtuisi, jos Suomi kesyttäisi tähtien mahdin ja valjastaisi fuusion välittömästi käyttöönsä?
Selvää on, että maamme hiilidioksidipäästöt vähenisivät ja teollisuus säästyisi päästökaupalta. Mutta miten syntynyt helium vaikuttaisi ilmakehään?
Heikki Nevanlinna Ilmatieteen laitokselta rauhoittelee.
”Helium ei ole kasvihuonekaasu, eikä se jalokaasuna reagoi helposti toisten aineiden kanssa. On teoreettisesti mahdollista, että päästönä syntynyt helium häviäisi keveytensä vuoksi avaruuteen.”
Hienoa! Voisiko fuusio-Suomi siis luopua kasvihuonepäästöistä jopa kokonaan? Riikka Leskinen Maan ystävät -järjestöstä selventää, että kaiken hiilidioksidia tuottavan kulutuksen muuttaminen fuusiovoimapohjaiseksi vaatisi ainakin, että koko infrastruktuuri pystytettäisiin uudelleen.
”Sähkön siirtoa varten joutuisimme rakentamaan massiivisia sähkölinjoja. Kaikkien talojen olisi oltava sähkölämmitteisiä ja autojen sähköautoja.”
Hyvä on. Rakennusmiehille töitä siis. Mutta entä fuusion raaka-aineet?
Johtaisiko innokas meriveden käyttö Itämeren kuivumiseen? Merentutkimuslaitoksen tiedottaja Riku Lumiaro lyttää kysymyksen faktoilla.
”Maapallon pinta-alasta on 70 prosenttia veden peitossa. Meret ovat keskimäärin neljä kilometriä syviä.”
Ja ekologisuus? Johtaisiko fossiilisten energialähteiden korvaaminen saastuttamattomalla fuusiovoimalla huolettomampaan kulutukseen ja tätä kautta ekologisiin ongelmiin?
Arto Timperi Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksesta ei usko sellaiseen.
”Fuusiosta ei ole näillä näkymin halvaksi bulkkienergiaksi. Se on hienostunutta ja arvokasta energiaa. En usko, että fuusiovoimaan siirtyminen ainakaan lisäisi energian tuhlausta.”
Energian hinta saattaisi nousta. Sillä voisi olla myös maailmanlaajuisia seurauksia.
”Jos köyhillä mailla ei ole varaa kalliiseen fuusioteknologiaan, se johtaa maailman polarisoitumiseen”, Timperi pohtii.
Kasvihuonepäästöjen vähentämisen kannalta tilanne ei olisi kestävä.
”Kärsimme kaikki siitä, jos kehitysmaat käyttävät saastuttavaa energiaa”, Riikka Leskinen muistuttaa.
Entä vaikuttaisiko nouseva energian hinta kuljetuksien kannattavuuteen? Palaisiko vaateteollisuutemme fuusio-Suomen kamaralle?
Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n johtaja Veli-Matti Kankaanpää kommentoi kysymystä huvittuneena.
”Tekstiiliteollisuus ei ole energiaintensiivistä. Tuotanto sijaitsee Kiinassa niin pitkään, kun työvoima on siellä halpaa.”
Niinpä. Ei mitään uutta fuusioauringon alla. Energiakriisikin ratkeaa Kankaanpään dynaamisessa ajattelussa: rakennetaan fuusiovoimala Kiinaan.
Jarkko Uro
Kuva Maria Tiido
