22. syyskuuta 2006
Teksti:

Al Gore mahtuu vaivoin istumaan hotelli Kämpin Sibelius-kabinetin kookkaaseen koristetuoliin. Roteva mies nousee kättelemään. Yhdysvaltain entisen varapresidentin tervehdys on riuska ja hymy ystävällinen, tosin häivähdyksen ylimielinen.
Ja mikäs on hymyillessä: Gore on tervetullut vieras ympäri maapalloa. Viimeiset kuusi vuotta politiikan jättänyt mies on kiertänyt maasta toiseen luennoimassa ilmastonmuutoksen vaaroista.
Suomessa Gore vieraili syyskuussa markkinoimassa vakioluentonsa ympärille rakennettua elokuvaa Epämiellyttävä totuus.
”Laajennan poliittisten mahdollisuuksien rajoja”, Gore kuvailee uutta rooliaan.
Muutos vaikuttaa tehneen hänelle hyvää. Poissa on tiukkapipoisen ja huumorittoman oloinen presidenttiehdokas, tilalla itsevarma ja elämästään nauttiva mies.
Maailmaa on epäilemättä mukavampi kiertää riippumattomana luennoitsijana kuin Valkoisen talon kakkosmiehenä. Yhdysvaltain varapresidenttinä Gorella oli kuitenkin aivan toisenlaiset mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutokseen kuin pukuun sonnustautuneena ympäristöaktivistina.
”Varapresidenttiyteni herätti ristiriitaisia tunteita, koska minun tiedettiin keskittyvän työssäni ympäristökriisiin”, Gore muistelee.
Mitä hyötyä panostuksesta lopulta oli?

Gore vannoi varapresidentin virkavalan tammikuussa 1993 Bill Clintonin astuessa presidentiksi. 44-vuotias Gore asettui Valkoiseen taloon ajatellen voivansa vaikuttaa kasvihuonepäästöjen vähenemiseen Yhdysvalloissa.
Ensimmäisenä suurena ponnistuksenaan varapresidentti suostutteli Clintonin hyväksymään korkean hiilen haittaveron osaksi talousohjelmaansa. Esitys kuitenkin vesittyi kongressin käsittelyssä.
Siitä huolimatta Gore uskoo hiiliverohankkeen johtaneen demokraattien tappioon vuoden 1995 kongressivaaleissa.
”Meidän ei ollut vaikeaa muotoilla omaa ohjelmaamme. Ongelmia tuli, kun yritimme muotoilla lakeja, jotka menisivät läpi kongressissa.”
Gore kertoo esimerkin.
”Yritimme nostaa autojen tehokkuuden vaatimuksia, mutta esitys ei menestynyt kongressissa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että yhdysvaltalaisen autoteollisuuden eturyhmät ovat itse pahimpia vihollisiaan. Amerikkalaiset ostavat mieluummin tehokkaita ulkomaalaisia autoja, ja kotimaisilla autofirmoilla menee huonosti.”

Gore piti ilmastonmuutosta käsitteleviä luentoja läpi varapresidenttikautensa ja jopa vuoden 2000 presidentinvaalikampanjansa aikana. Ex-varapresidentin mielestä juuri kukaan ei tuolloin kiinnittänyt huomiota hänen näkemyksiinsä.
Nyt Gore kokee yhdysvaltalaisten yleisen ilmastomielipiteen muuttuneen. Ympäristöasioihin kiinnittävät huomiota erityisesti nuoret.
”MTV:n kyselyn mukaan kahdeksan kymmenestä nuoresta ajattelee, että hallituksen on ryhdyttävä nopeisiin ja radikaaleihin toimiin ympäristökatastrofien estämiseksi. Viime viikolla Kaliforniassa saatiin demokraattien ja republikaanien yhteistyön tuloksena voimaan laki, joka vähentää merkittävästi ilmaston lämpenemistä aiheuttavia saasteita”, Gore kertoo.
Hän muistuttaa myös, että lukuisat osavaltiot ovat hyväksyneet George W. Bushin hallinnon hylkäämän Kioton ilmastosopimuksen.
Mielipidemittausten mukaan yhdysvaltalainen äänestäjäkunta suhtautuu nyt myös Goreen suopeammin kuin koskaan. Hän ei sulje politiikkaan paluuta pois mutta ei aio enää pyrkiä presidentiksi. Vuoden 2000 raskas kampanja tuntuu painavan edelleen.
Goren vastauksista paistaa läpi pettymys politiikkaan.
”Ajattelin, että voisin tehdä varapresidenttinä enemmän.”

Ville Seuri
Kuva Lehtikuva Oy

Utopistinen kattopuutarha?

Vuosi 2021. Harva kaupunkilainen ajaa autolla. Vauras keskiluokka niin Suomessa kuin maailman miljoonakaupungeissa on unohtanut ökyveneillä brassailun ja keskittyy kuluttamaan räätälöityihin illallisiin. Kaupungin katoilla viljellään perunaa ja lipstikkaa.
Aika utopistinen ekovisio, eikö vain?

Dodo ry:n puheenjohtaja Aleksi Neuvonen on toista mieltä. ”Edes George W. Bush ei enää kiistä ratkaisujen tarpeellisuutta”, hän sanoo.
Neuvonen korostaa, että ympäristöongelmat ovat olleet poliittisia päätöksiä tekevien keskusteluissa keskeisessä roolissa hiljattain niin G8-kokouksessa kuin ASEM-huippukokouksessakin. Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore puolestaan on hyvä esimerkki miehestä, joka onnistuu arvovallallaan viemään tärkeää sanomaa eteenpäin.
Neuvonen on visioinut kattopuutarhaa ja muuta ympäristöystävällistä kaupunkielämää 23.9. Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla järjestettävää Megapolis 2021 -tapahtumaa varten.
Seminaarissa ehdotetaan, että koska ympäristöongelmat kasautuvat kaupunkeihin, tulisi myös niiden ratkaisu aloittaa sieltä.
Yli 15 miljoonan asukkaan metropolien määrä kasvaa niin Aasiassa, Afrikassa kuin Etelä-Amerikassa vauhdilla. Vuonna 2030 liki 60 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa.
Neuvosen mielestä väestön keskittyminen voisi parhaimmillaan tarkoittaa lyhyitä työ- ja asiointimatkoja, mutta tällä hetkellä liikennevirrat vain kasvavat.
”Seurauksena on paitsi valtavia kasvihuonekaasupäästöjä, myös saastuva hengitysilma, joka aiheuttaa miljoonien ihmisten ennenaikaisen kuoleman.”

Mega polis 2021:ssä paneelikeskustelijat pohtivat muun muassa, miten kaupunkilainen kulutus voisi auttaa ratkaisemaan kehitysmaiden ympäristöongelmat. Dodolaisten mielestä länsimaalaisten pitää aivan ensimmäiseksi kiinnittää huomiota omiin tapoihinsa. Toinen ratkaiseva asia on, suositaanko kehitysmaiden kaupunkien suunnittelussa tulevaisuudessa väljää rakentamista ja yksityisautoilua vai lähellä sijaitsevia palveluita ja joukkoliikennettä.
”Näitä ratkaisuja tehdään juuri nyt, pitkälti länsimaisella rahoituksella ja suunnittelulla”, Neuvonen toteaa.

Elina Kervinen

Megapolis 2021 Vanhalla ylioppilastalolla, Mannerheimintie 3, la 23.9. klo 12-18, vapaa pääsy, Megapolis 2021 -klubi klo 21-04, liput 7 euroa.