05. toukokuuta 2006
Teksti:

Vaikka kaikki eivät pidäkään plutoniumia aivan turvallisena, on ydinvoiman mediaseksikkyyttä vaikea peitota. Vastustajilla on puolellaan poolopaitainen Anni Sinnemäki, puolustajilla suomalainen peruskallio, Hämähäkkimies, rajaton määrä energiaa ja Ajatollah Ali Khamenei.
    Verrattomuudestaan huolimatta ydinvoiman käyttäjät ovat haavoittuvaisia. Tsernobylin vuosipäivänä sähköposti kantoi kutsun Iranin sodan vastaiseen, ennakoivaan mielenosoitukseen. Samalla kun ennätysmäärä suomalaisia kannattaa kuudennen voimalan rakentamista, tuntuu toki tärkeältä antaa tukemme pienelle Iranille, joka kamppailee samalla asialla.

Suurin uhka Iranin ydinvoimaprojektille on nähtävästi epäluuloinen Yhdysvallat, jonka käden Iran on uhannut leikata irti, jos se erehtyy kurkottamaan Persian fossiilisten polttoaineiden suuntaan. Käden sijaan Yhdysvalloilla on yleensä ollut tapana lähettää F16-hävittäjälentueensa, joten Iran joutunee vielä hiomaan miekkansa sijaan neuvottelutaitojaan.
    Suomalaiseen sodanvastustukseen Iranin konflikti toisi kieltämättä virkistävää vaihtelua. Irakin sodan vastustaminen on jo sen verran passé, että hiljattain järjestetty kolmivuotismielenosoitus muistutti enemmän sotaveteraanien kuntoutusmarssia kuin sitä vetreää mutta suuntavaistotonta joukkoa, joka vielä taannoin viskoi reippaasti lumipallojaan kohti Ranskan suurlähetystöä.

Käytännössä suomalaisen opiskelijan mahdollisuudet iranilaisten uraanin rikastajien auttamiselle ovat kuitenkin rajoitetut. Opiskelijan soveltuvuutta eteläisten energialaitosten puolustamiseen on aiemmin tutkinut vain ihmiskilpi Teijo, riihimäkeläinen tekniikan ylioppilas, jonka varhaiset kokeilut sähkölaitoksen ja Yhdysvaltain ilmavoimien väliin asettautumisesta olivat rohkaisevia.
    Epäilemättä olisi kummankin valtion edun mukaista, että Suomi luovuttaisi Persian seudun avuksi tälläkin kertaa ylimääräiset tekniikan ylioppilaansa, puhumattakaan ylimääräisistä humanistikandeista ja vastavalmistuneista medianomeista.
    Toki on myönnettävä, että ihmiskilven arvostus poikkeaa tavallisesta rivisotilaasta siinä määrin, että kun ihmiskilpi palaa sodasta elävänä, hän on jossain määrin pettymys.