Viinaa, paljasta pintaa ja eritteitä: Tervetuloa pääsykokeisiin
| 10. maaliskuuta 2006 | Artikkelit | kommentit (1) |
Mikäli tarinoihin on uskominen, pääsykokeilta voi odottaa melkein mitä tahansa.
Opiskelemaan haluavia pelotellaan muun muassa jutuilla kummallisista kysymyksistä ja niihin annetuista vielä kummallisemmista vastauksista.
Kerrotaan, että filosofian pääsykokeessa kokelaille oli esitetty kysymys ”miksi?” Ainoat täyden pisteen vastaukset tähän olisivat kuulemma olleet ”siksi” tai ”miksi ei?”.
Toisessa tilanteessa puolestaan oli kysytty, mitä rohkeus on. Tähän eräs kokelas oli vastannut jättämällä paperin, jossa luki pelkästään ”tätä”.
Rohkeutta on haettu pullostakin. Yleisesti puhutaan, että pääsykokeissa on osalla tapana nauttia miestä väkevämpää. Eväspullossahan on mahdollista kuljettaa saliin jotain ihan muuta kuin mitä etiketti väittää.
Jotkut taas eivät vain luovuta. Yksi kaveri pyrki niin monta kertaa samaan paikkaan opiskelemaan, että viimeisellä kerralla pääsykoekirjan oli kirjoittanut tyyppi, jonka kokelas oli tavannut ensimmäistä kertaa paikkaan pyrkiessään.
Kädet ovat suihkineet myös muualla kuin paperilla – esimerkiksi Teatterikorkeakoulun lavalla.
Huhutaan, että raadin edessä on vedetty käteen. Yhden tarinan mukaan kyseessä oli vapaaehtoinen akti, mutta on kuultu myös versiota, jossa ne jotka eivät nahkabilikseen suostuneet, eivät tulleet valituiksi.
Sisään on päässyt myös muilla luonnollisilla avuilla. Kerrotaan, että joku oli saanut Teatterikorkeakoulun kokeissa tehtäväksi esittää banaania. Tyyppi oli esittänyt kuorimista – riisuutumalla. Ja päässyt sisään.
Toisin kävi sille onnettomalle, joka otti pääsykokeisiin mukaan kaverinsa henkiseksi tueksi. Kuten arvata saattaa, tukihenkilön virkaa tehnyt sai opiskelupaikan, kun taas toinen jäi ulkopuolelle.
Joskus urbaanilegendoilta kuulostavat tarinat paljastuvat todeksi.
Moni tuntee kertomuksen jätkästä, joka oli Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa saanut tehtäväkseen tehdä näyttävän sisääntulon. Mies oli aukaissut housunsa, kussut lavalle ja kävellyt sitten perässä.
Tapauksen todenperäisyydestä kysyttiin lukion abi-infossa vastikään Teatterikorkeaan päässeeltä näyttelijänplantulta. Kaveri meni punaiseksi ja ryhtyi puolustelevaan sävyyn änkyttämään selitystä. Kävi ilmi, että virtsaa lavalla todella oli ollut, ja vieläpä hänen toimestaan. Tämä legenda ei siis ollut pelkkää kusetusta.
Lotta Nelimarkka
kuva Janine Rewell
Kuten artikkelin lopuksi todetaan, kaikki urbaanit legendat eivät välttämättä ole legendoja. Legenda tuosta useasti samaan paikkaan pyrkineestä kaverista, joka sitten viimeisellä kerralla luki pääsykokeissa tapaamaansa kaverin kirjoittamaa kirjaa on lähestulkoon totta. Eräs henkilö törmäsi toiseksi viimeisellä kerralla tähän kirjaan. Kyseisellä henkilöllä lienee myös epävirallinen ennätys kyseiselle alalle pyrkimisestä. Viimeisimmällä kerralla sitten sisälle pääsi ja nyt on uusilla yrittäjillä mahdollisuus rikkoa tuo ennätys. Aiheesta löytynee juttu Helsingin Sanomistakin kolmen vuoden takaa.
Pari kertaa kyseisellä henkilöllä oli kokeessa myös alkoholipitoisia juomia mukana, tosin etiketeissä luki selvästi sisältö (Koskenkorva 38 % ja Lapin Kulta 5,5 %) Tuolloin alkoholilainsäädäntö ei ollut näin ankara ja julkisella paikalla uskalsi nauttia noita juomia muulloinkin kuin valkean lakin päivänä. Syy nauttimiseen oli siinä, kun edeltävänä vuonna Pikku Parlamentin tiskillä heti kokeen jälkeen ensimmäisen oluen upottua nieluun, oli vastaus tullut mieleen ja pääsy sisään tietenkin siitä jäänyt kiinni.
Olen melkoisen vakuuttunut tarinan todenperäisyydestä, koska olen nähnyt kyseisen pyrkijän. Viimeksi näin aamulla hampaita harjatessani.
Jutun luettuani olen tyytyväinen etten hakenut koskaan teatterialalle.